Gu Byeong-Mo: Nainen ja veitsi

 

Myrkky kuuluu kaliumsyanideihin ja lamauttaa hermoston muutamassa sekunnissa verenkiertoon pääsystä, joten sitä on käsiteltävä varoen, etenkin kun hänen kätensä ovat viime aikoina alkaneet vapista.

Eteläkorealaisen Gu Byeong-Mon rikosromaani Nainen ja veitsi osui ja upposi. Yllä olevassa  lainauksessa kirjan päähenkilö nimeltään Sarvikynsi (peitenimi) puhdisti veitsestään myrkynjäämiä. Veitsellä ei tarvinnut paljoa tökätä, jotta myrkky menisi ihmisen elimistöön. Sarvikynsi oli siinä mielessä erikoinen nainen, että hän oli eläköitymässä oleva palkkatappaja. Tämä dekkari osuu varmasti lukijoihinsa ja uppoaa yhtä sulavasti kuin minuunkin.

Hän on kuullut Taisteluhärästä kehuja toimistopäällikkö Sonilta ja tarinoita Huoltenhälventäjältä viimeiset kolme vuotta, mutta nähnyt miehen korkeintaan neljä kertaa koko aikana. Tämä on härnännyt ja kiusoitellut häntä kuin omaa isoäitiään heidän ensitapaamisestaan lähtien.

Sarvikynsi teki töitä Tuholaistorjuja-firmassa. Siellä teki töitä myös Taisteluhärkä. Kolmekymppinen, tehokas palkkatappaja. Jostakin syystä Taisteluhärkä oli alkanut härnätä Sarvikynttä, ja aivan kuin Taisteluhärkä seuraisi häntä.

Sarvikynsi teki työtään nykyisin harvakseltaan. Rahat riittivät, riittäisivät eläkkeeksikin, ja riittivät koiran huolenpitoonkin. Sarvikynsi oli alkanut miettiä, että hän oli alkanut pehmetä. Aikaisemmin hän ei ollut välittänyt, yhtä henkilöä lukuunottamatta, kenestäkään muusta. Nyt hän hoiti koiraa ja muitakin ilmestyi hänen elämäänsä, joista piti huolehtia.

Sarvikynnellä oli vihollinen. Tuo vihollinen aktivoitui kirjan lopussa, ja lukijalle on tiedossa raju väkivaltainen ottelu. Tämä kirja ei siis ole pehmoisimmasta päästä, vaikka päähenkilö on seniori-ikää lähestyvä nainen. Huumoria kyllä löytyy. 

Hän ei enää tullut kipeäksi kaipauksesta. Hän oli alkanut vanheta.

Gu Byeong-Mon rikosromaani Nainen ja veitsi on vauhdikasta eteläkorealaista noir-menoa, olkaa hyvä.

 

Gu Byeong-Mo, Nainen ja veitsi *****

suom. Taru Salminen

Bazar 2023

s. 285

Koreankielinen alkuteos 2013

Rikosromaani

Etelä-Korea 

ps. Kiitokset Mummo matkalla-blogille mahtavasta lukuvinkistä.

 

Antti Palmroos: Keveitä askelia ja kelmintöitä

 

Keskitalvella 20. helmikuuta 1622 oli Viipurin raati jälleen kerran kokoontunut palvelemaan oikeutta, ynnä jakamaan niin viisauttaan kuin tuomioitaan kotikaupunkinsa asukkaille.

Antti Palmroosin mainio tietoteos Keveitä askelia ja kelmintöitä kertoi Viipurin oikeustapauksista vuosilta 1622-1632. Vuoden 1627 manttaaliluettelosta kävi ilmi, että Viipurissa oli tuolloin 289 taloutta, ja se oli hieman pienempi kuin Turun kaupunki tuohon aikaan. 

Viipurin 1590-luvulla rakennettu raatihuone silloisen torin varrella oli korkealle kivijalalle pystytetty isohko puurakennus. Siinä oli vanhaan tapaan alimpana tilava kellari, sitten viisi kauppapuotia omin, katoksin varatuin ovin ja seuraavassa kerroksessa raadin istuntosali sekä eräitä pienempiä huoneita. (Historoitsija J.W. Ruuth)

Historia on aina ollut lempiaiheeni ja se vaikuttaa olevan kirjailijankin lempiaihe, kun on malttanut tutkia tuon ajan tuomiokirjoja ja kääntää niiden rehevää tekstiä ruotsista suomen kielelle. Ensimmäisessä luvussa, joka on nimeltään Tappelukset ja muut lievemmät väkivallanteot, löytyy 25 erilaista oikeudenkäyntiä raatihuoneelta. Kaupunkilaiset kokivat verisiä loukkauksia, kun toiset haukkuivat tai kävivät päälle.

Toisessa luvussa, joka on nimeltään Miestapot ja murhatyöt, on viisi tuomion saanutta oikeudenkäyntiä. Luku kolme on nimeltään Huonomaiset naiset ja salavuoteudet. Siinä on 13 oikeudenkäyntiä, joista osa tuomioista oli Viipurista karkotuksia. Raastuvan kautta jouduttiin jopa menemään naimisiin, kun sulhaskanditaatti oli ensin luvannut mennä naimisiin ja pääsi sitä kautta makaamaan morsiamen kanssa. Sen jälkeen sulhanen perui naimiskaupan.

Koska sekä Heikki Tuomaanpoika että Elina Paavontytär ovat omien tunnustustensa perusteella syyllistyneet salavuoteuteen, maanneet yhdessä sängyssä ja suorittaneet täydelleen luvattoman sekä häpeällisen tekonsa, ynnä koska Heikki Tuomaanpoika - jonka vaimo yhä eli - oli vieraiden miesten läsnäollessa riiannut kyseistä hyvämaineista leskeä ja luvannut tälle avioliittoa...

Heikki tuomittiin menettämään henkensä, mutta Elinalle ei nähty syytä jakaa rangaistusta. Tuomio lähetettiin sellaisenaan hovioikeuteen jatkotarkasteluun. Monet muutkin miehet houkuttelivat naisia sänkyyn kanssaan. Salavuoteus oli kuitenkin laissa kielletty, ja huoruuden synnistä rankaistiin ankarilla sakoilla tai kuten Heikki menettämään henkensä, kun oma vaimokin oli vielä elossa.

Neljännessä luvussa puhutaan Muista siveysasioista, ynnä aviollisesta elämästä  seitsemässä eri oikeudenkäynnissä. Viides luku paneutui Petoksiin ja varkauksiin ja kuudennessa luvussa Ryssiin. Seitsemäs luku esitteli Vääpeli Simonssonin edesottamuksia. Kahdeksannessa luvussa esitellään Muut tapaukset, kuten Viipurin vuoden 1594 palon jälkiselvittelyt, Hevoskauppaa, Herrojen metkuja ja muita hullutuksia sekä Terva-afäärejä.

Pannu Palmroosin Keveitä askelia ja kelmintöitä esittelee kiinnostavasti 1600-luvun tositarinoita Viipurista. Olipa todella mielenkiintoista matkata historian siivin Viipurissa.

Antti Palmroos, Keveitä askelia ja kelmintöitä - Tarinoita 1600-luvun alun Viipurista

Kansikuva: Viipurin kaupunki 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. 

Kuparipiirros Eric Dahlbergin teoksesta Suecia antiqua et hodierna.

Kirjokansi 2022

s. 133 + Tutkimusmetodeista 10s. + Henkilöluettelo 26 s. + karttakuva selityksineen 4s. + Lähteet + Lähdeviitteet 16s.

Historiallinen tietoteos

 

Heli Laaksonen: Raparperisyrän

 

Laitila 3

 

Pitkäjalkanen kanankasvattaja

tul Kunnantaloo ovis vasta.

Mää muuttusi niim pehmiäks,

et hän olis voinu munst linnu vuolla.

Mut hän paseeras kukoaskeleines

hiekkatiät pisi pakeautolles

ja purottel matkal

sulkakyni pyrstöstäs.

Itäse ihmise

Itäse ihmise,

kui hee ollenka mailmas pärjävä?

Hee jättävä syräme avame kynnysmato al,

nii et tiäl saak näkky.

Ei hee murhetu

ei hee huoletu

ei hee pelkkä;

sanova vaa:

Ee kun hyvvee matkoo vuan.

Oot kuun valon kanssa kulun piällä.

Mikä heit vaiva.

Ei mee krymppy ottas syntyne oikken käsitet,

et jolla o ain valop pääl.

Heli Laaksosen Raparperisyrän on hänen toinen runokokoelmansa. Runoilija kirjoittaa runonsa lounaismurteella. Kun muutin Turkuun asumaan, olin aivan ulalla tämän paikallisen murteen kanssa. Mieheltäni oli helppo kysyä, että mikä mitäkin tarkoitti, mutta olipa tosi vaikea ymmärtää muiden ihmisten puhetta, jotka puhuivat murteella. Täällähän puhutaan melkein kaikki ns. negaation kautta, eli ei on yleisin sana. 

Tuosta Itäse ihmise-runosta voi nähdä, miten paljon ei-sanaa voi käyttää jopa yhdessä runossa. Olin siis ihan kauhuissani, ja minusta tuntui, että kaikki haukkuivat kaikkia. Mieheni keksi ratkaisun ja antoi minulle lahjaksi Heli Laaksosen Pulu uis runokirjan. Sen avulla aloin ymmärtämään lounaismurretta. Ja hieman enemmän näitä "krymppy ottas" syntyneitä kanssakulkijoita.

Sil ko lähte uut alkku kohre

 

Ota käpy pois kenkäst

kaar vesi pois saappast

nost ämpär silmiltäs

jua kuppis tyhjäks.

 

Ol ilone

ol valone

ol pulune.

 

Älä lait kät sirkkeli

älä purot kirvest kintuil

älä unhota kotti avamei

älä karota annetui syrämei.

 

Viä roskapussi mennessäs.

 

Heli Laaksonen, Raparperisyrän *****

Sammakko 2003

s. 79

Runokirja

Heli Laaksonen: Pulu uis

Heli Laaksonen: Aurinko. Porkkana. Vesi. 

Heli Laaksonen: Sulavoi

Heli Laaksonen: Peippo vei

 

     Aurinkoista pääsiäisen aikaa kaikille 💛

        Ol ilone, ol valone, ol pulune 💛  

Sally Salminen: Katrina

 

Hän unelmoi kultaisista vehnäpelloista ja tuoksuvista hedelmistä - ennen kaikkea omenoista, joita kasvoi siellä kaukana etelässä paratiisimaisilla Ahvenanmaan saarilla.

Ahvenanmaalaisen Sally Salmisen (1906-1976) esikoisteos Katrina vei köyhyyskuvausten ytimeen. Kirjan päähenkilö Katrina lähti Pohjanmaalta pikahäiden jälkeen Johan-nimisen merimiehen matkassa Ahvenanmaalle. Johan kävi viemässä nuorikkonsa resuiseen talorähjäänsä, ja jatkoi sen jälkeen merimiehen elämäänsä muilla mailla vierahilla. Katrinaa odottivat työt rikkaiden maatiloilla aamusta iltaan. Palkaksi saattoi saada maitoa ja homeista leipää. Omenoista oli turha enää haaveilla.

"On se nyt perkele, kun monet nuoret torpparit eivät saa mukuloita nykyisin. He pelkäävät mennä naimisiin, siltä se näyttää. Tämä riuska Katrina voisi sentään synnyttää meille pari renkiä, mutta se näyttää sujuvan hitaasti. Hänen poikansa on yli vuoden vanha, eikä mitään ole vielä tuloillaan, sanoo meidän akkaväki."

Johan kävi sen verran kotosalla, että lapsia syntyi rikkaiden naapureiden rengeiksi. Lapset eivät olleet monta vuotta vanhoja, kun joutuivat jo raatamaan aamusta iltaan. Huolimatta köyhyydestä, pari lasta pääsi myös kansakouluun. Ajat muuttuivat, ja varsinkin kunnianhimoinen esikoinen eteni urallaan pitkälle.

Tänä syksynä Katrina ei voinut lainkaan mennä puimatöihin, mistä seurasi, ettei yhtään viljakappaa keräytynyt talven varalle. Hän oli liian heikko myös perunannostoaikaan eikä sitä paitsi voinut jättää pikkuisia.

Katrina oli ison talon tytär Pohjanmaalta. Sopeutuminen viljavilta pelloilta kallioiselle saarelle kävi hitaasti. Sopeutumista auttoi lasten syntyminen. Saaren asukkaat pitivät häntä aina muukalaisena, sillä Pohjanmaan murre ei hävinnyt puheesta. Saaren asukkaat olivat hyvin sisäänpäin lämpiäviä, eikä ulkopuolisia hyväksytty. Katrinasta myös juoruttiin paljon, sillä hän oli näyttävä nainen, ja mies oli suurimman osan ajasta merillä.

"Minäkö antaisin pitäjäläisten lahjoittaa lehmän? Te luulette, että ottaisin sen vastaan? En ikinä!"

Sally Salmisen omassa elämässä on paljon yhtymäkohtia teoksen tarinan kanssa. Katrina lähti kotoaan kauas Ahvenanmaalle saaristoon. Sally Salmisen oma elämä on ollut matkoja täynnä, mutta myös sitä raatamista huonolla palkalla. Siinä ohessa hän aloitti kirjoittamisen kansakoulupohjalta. Nuori Sally Salminen ehti muuttaa Tukholmaan ja Lindköpingiin ja takaisin Ahvenanmaalle, kunnes muutti Yhdysvaltoihin kotiapulaiseksi. Siellä hän jatkoi kirjoittamista töiden jälkeen iltaisin, ja lopulta hänen käsikirjoituksensa voitti ruotsalaiskustantamoiden romaanikilpailun.

Kirjan köyhyyskuvaukset ja vastakkain asettelu rikkaiden laivojen omistajiien, ja talollisten suoranainen ahneus ja silmitön riisto, joka kohdistui alustalaisia ja työntekijöitä kohtaan, oli aivan oksettavaa, ja luin niistä järkyttyneenä. Kirja on herättänyt valtavasti huomiota maailmalla ilmestyessään 1930-luvulla, ja siitä on tehty Ruotsissa samanniminen elokuva 1940-luvulla.

Sally Salmisen Katrina on upea klassikkokirja suoraan Ahvenanmaan saaristosta 1900-luvun alusta eteenpäin. Kirja kertoo Katrinan elämäntarinan.

Sally Salminen, Katrina

suom. Juha Hurme

Teos 2018

s. 448

Alkuteos Katrina ilmestyi ruotsinkielisenä vuonna 1936

Ahvenanmaan saaristo

Historia

Torpparit

Köyhyys

Sally Salminen kuului samaan sisaruskatraaseen kirjailijoiden Uno Salmisen ja Aili Nordgrenin, sekä runoilija Runar Salmisen kanssa. Heidän pikkuserkkunsa oli kirjailija Anni Blomqvist.

Yrsa Sigurðardóttir: Hiljaisuus

 

Heti, kun hän hengitti muuta kuin puhdasta talvi-ilmaa, hän huomasi vaimean mutta tutun hajun. Raudansekaisen veren hajun, vahvemman kuin jos nenästä olisi vuotanut muutama tippa tai olisi tullut jokin pikkuhaava.

Islantilaisen Yrsa Sigurðardóttirin dekkari Hiljaisuus jatkaa huippuhyvää Freyja & Huldar-sarjaa. Hiljaisuus on jo sarjan kuudes osa. Rikostutkijat Huldar ja Erla lähtivät tarkistamaan oudosti parkkeerattua autoa, ja törmäsivät rikokseen, joka laajeni jopa yhdentoista vuoden taakse. Tuosta menneisyyden tapahtumasta kerrottiin kirjan alussa.

Ennen kuin hän hyvästeli Freyjan, hän epäröi tovin ja pohti, pitäisikö hänen sanoa jotain fiksua heidän läheisten väliensä jatkomahdollisuuksista. Mutta hetki meni ohi ilman että hän sai aikaiseksi. Oli parempi vaieta.

Huldarilla ja poliisilaitoksen psykologilla Freyjalla oli läheiset välit, mutta molempien mielestä asia piti vaieta työyhteisössä. Se ei ollut aivan helppoa ja toi kirjaan omanlaisensa huumorin kera lipsuvahuulisen käärmeen. Muuten Hiljaisuus on enemmänkin tiukkaa ja tummaa nordic noiria, jossa tavalliset ihmiset eivät epäröineet tehdä ikäviä rikoksia, päinvastoin. 

Heillä kaikilla oli elämässään ongelmia kuten hänellä. Ne olivat varmasti erilaisia, ehkä pienempiä, ehkä suurempia. Freyja veti syvään henkeä. Kuten tämä murhajuttukin, kaikki selviäisi vielä. Ja tässä hetkessä lisäpohdinnat saisivat odottaa. Töissä oli ihan tarpeeksi ajateltavaa.

Yrsa Sigurðardóttir kuljetti Hiljaisuuden rikostarinoita pisteeltä toiselle, ja tarina kehittyi lopulta auki hyvin traagisissa olosuhteissa. Menneisyys nousi näkyviin hyvin ikävällä tavalla. 

 

Yrsa Sigurðardóttir, Hiljaisuus ***** 

suom. Tuula Tuuva-Hietala

Otava 2023

s. 379

Dekkari

Freyja & Huldar-sarja 6.osa

 

Yrsa Sigurðardóttir: Nukke

Antti Tuuri: Lakeuden kutsu

 

Muistelin taloa asutun vielä kuusikymmentäluvulla. Nyt näin ikkunoiden päälle naulattujen lautojen raoista, että kaikki pihanpuoleiset ikkunat lautojen alla oli ammuttu hajalle, ja luodin reikiä oli laudoissa ja ikkunanpielissäkin: perukalla kulkivat syksyisin metsämiehet.

Antti Tuurin Finlandia-palkittu Lakeuden kutsu kertoi yhdestä kesäisestä päivästä vuonna 1996. Tuona päivänä kirjan päähenkilö Erkki Hakala kiersi tapaamassa sukulaisia ympäri pitäjän ja kuskasi heitä milloin minnekin amerikanraudallaan. Siinä sivussa juotiin kahvia niin paljon, että ihan hirvitti. 

Tuohon päivään sisältyi yllättävän paljon tapahtumia, kuten konkurssikypsän metallitehtaan osto ja vaimon tapaaminen monen vuoden erossa asumisen jälkeen. Tässäpä kesäinen veijaritarina, josta rivien välistä voi lukea myös yhteiskunnallisia kannanottoja 90-luvun elämänmenosta.

Anoppi toivoi, että sellainen päivä kuitenkin joskus koittaisi, että hän voisi anteeksiantoa harkita, oman autuutensa takia, ettei siinä vihassaan hautuumaalle joutuisi menemään, mutta se ei uskonut sen päivän olevan tänään.

Erkki Hakala ei ollut anopin eikä muunkaan vaimon suvun suosiossa. Hänellä oli kuitenkin lapsi, jota ei ollut nähnyt vuosikausiin, mutta myös vaimo olisi sellainen nainen, jonka kanssa viihtyisi vielä pitempäänkin. Kirjasta voit lukea, miten vuosien eron jälkeen tapaaminen Kaisun ja muiden sukulaisten kanssa sujui.

Laina väitti sellaisiakin puheita kuulleensa, että olin Amerikassa etsiskellyt aika ahkerasti uutta klimppisopan keittäjää itselleni, kämpilläni Lake Worthissa oli kerrottu monenkin käyneen keittonäytteitä antamassa. En ruvennut Lainan kanssa niistä keittäjistä puhumaan, vaikka näinkin, että sen kovasti teki mieli.

Lakeuden kutsu päätti Antti Tuurin Pohjanmaa-sarjan, jonka aiemmat osat ovat nimeltään: Uusi Jerusalem, Maan avaruus, Talvisota, Pohjanmaa, Ameriikan raitti. Erkki Hakala palasi kirjassa takaisin Suomeen, josta oli paennut vuosia sitten verottajaa pakoon. Suomi oli liittynyt Euroopan Unioniin ja kaikenlaisia muitakin muutoksia oli tapahtunut vuosien varrella. Äiti oli joutunut palvelutaloon ja häntäkin piti ehtiä tapaamaan päivän aikana.

Antti Tuurin Lakeuden kutsu kertoi pohjanmaalaisesta kesäpäivästä, jossa sattui ja tapahtui kaikenlaista. Viihdyin, nauroin välillä makeasti ja luin parhaimmat kohdat miehelleni ääneen.

 

Antti Tuuri, Lakeuden kutsu

Suuri Suomalainen Kirjakerho 1998

s. 286

Ilmestyi ensim. kerran 1997

Finlandia-palkinto 1997

Pohjanmaa-sarja 6. osa

 

15 poimintaa kirjahyllystä - kirjatagi

 

Tämä kiva kirjatagi on kiertänyt kirjablogeissa. Tagin alullepanija on Kirjojen pyörteissä-kirjablogin Jenny.

 

1. Kirja, jonka sait lahjaksi

Olen saanut hurjan paljon kirjoja lahjaksi lapsuudesta lähtien. Nykyisin saan kirjalahjoja mieheltäni. Yksi parhaimmista ja luetuimmista kirjoista on ollut Heli Laaksosen runokirja Pulu uis.

 

2. Klassikko, josta tykkäsit

Tämä on vaikea valinta, kun olen tykännyt melkein kaikista klassikoista, joita kirjahyllystä löytyy. Valitsen Juhani Ahon Rautatien. 

 

3. Kirja, jonka lukeminen on takkuillut

Tähän on helppo vastata. Kirja oli Katja Ketun Kätilö, jota pystyin lukemaan vain kaksi kappaletta kerrallaan, sillä teksti oli niin vaikeaa ja sisälsi murretta, jota en ymmärtänyt, enkä tiennyt mitä monet sanat tarkoittivat. Näistä vaikeuksista huolimatta, pidin kirjasta valtavan paljon. 

 

4. Kirja, jota olet lukenut eniten

Ne kirjat ovat lastenkirjoja. Niistä voisin poimia esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjat ja huippumahtavan Koirien Kalevalan. 

 

5. Kirja, joka on laina

Olen ollut kirjastokirjojen lukija lapsuudesta lähtien, joten kirjoja on aina lainassa. Tällä hetkellä lainassa on vielä ystävän kirjasarja, jonka hän antoi viime syksynä luettavaksi. Sarja on Anni Blomqvistin uskomattoman upea Myrskyluoto-sarja. Ystäväni lukee sarjan joka kesä kesälomallaan.

 

6. Kirja, jonka näkeminen kirjahyllyssä tuo sinulle erityistä iloa

Kirja on Robert James Wallerin Hiljaiset sillat. Kirjan olen saanut lahjaksi ihmiseltä, joka oli joskus menneisyydessä rakas, mutta sitten tuli vaikeuksia, aivan kuin tässä kirjassa. Näin marraskuussa kirjasta tehdyn musikaalin Turun teatterissa. Taisin itkeä koko esityksen ajan. Kirjojen avulla voi käsitellä omia tunteita. Tähän kirjaan liittyy niin paljon rakkautta, tunteita ja muistoja, että se on erityisen tärkeä kaikin puolin.

 

7. Kirja, joka käsittelee kiehtovaa aihetta

Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin Hovitanssija lumosi minut 1800-luvun Koreaan sijoittuvalla kirjallaan, jossa kerrottiin kuninkaan hovin nimettömästä hovitanssijasta, johon ranskalainen lähettiläs rakastui.

 

8. Kirja, joka on kuvitettu

Minulla on aikamoinen määrä kuvitettuja lastenkirjoja. Myös puutarhakirjat ovat kuvitettuja ja niitäkin on kertynyt tosi paljon. Taidekirjoista voisin mainita Edelfelt Pariisissa teoksen, sillä sen kansikuva on suorastaan ihastuttava. Miten ihana ilme mallilla onkaan. Kirja on täynnä Edelfeltin tauluja.

 

9. Kirja, jonka kansi puhuttelee sinua

Kansikuvat ovat minulle tosi tärkeitä. Yllä mainitujen Hovitanssijan ja Edelfelt Pariisissa teosten kansikuvat ovat puhutelleet kauneudellaan. Mia Kankimäen teoksen Naiset joita ajattelen öisin kansikuva on niin vahva, ja tunnistan itseni kuvasta. Kirja on minulle voimakirja.

 

10. Kirja, jonka hahmolla on kiinnostava kehityskaari

Margaret Atwoodilla on taito kirjoittaa uskomattomia kehityskaaria henkilöhahmoilleen. Voisin mainita Orjattaresi ja Testamentit, jotka ovat hyvin pelottavia ja suorastaan karmeita, mutta samalla erittäin kiinnostavia dystopioita. Please, antakaa Nobel ja äkkiä Margaret Atwoodille.

 

11. Kirjailija, jonka kirjoja sinulla on useampi

Kirjahyllystä löytyy Mauri Kunnaksen, Kirsi Kunnaksen, Tove Janssonin, Heli Laaksosen, Tommy Tabermannin, jne. useita kirjoja. Tähän kohtaan voisin nostaa suomalaisen naiskirjailijan, jonka kirjoja fanitan: Sofi Oksanen.

 

12. Kirja, joka on kaukana mukavuusalueeltasi

Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylä. Yritin kerran lukea, mutta yritän vielä toisenkin kerran. 

 

13. Kirja, jonka olit unohtanut omistavasi

Niitä yllätyksiä tulee jatkuvasti, kun pengon kirjakasoja, että tuokin täällä on. Kun tein tätä tagia, huomasin, että hyllyssä on esim. Keltin uni ja  Abessinialaiset kronikat vallan lukematta. Samoin on yllätys yllätys Irlantilainen tyttö ja Saision Signaali lukematta. Pitäisköhän pitää lainaustaukoa kirjastosta ja lukea vain omia kirjoja. Alkaa hävettään tämä kirjojen hamstraus.

 

14. Kirja, jonka nimestä tykkäät paljon

Tämäkin on helppo, sillä kirja on Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa. Kinnunen on yksi lempparikirjailijoistani jo sen vuoksi, että hän on kotoisin samoilta seuduilta kuin minäkin, Koillismaalta. Hänellä on tarinointikyky hallussaan ja miten uskomattoman kaunista suomen kieltä hän kirjoittaakaan. Minä nautin. Kinnusen kaikki kirjat löytyvät kirjahyllystä. Ei kertonut katuvansa on mahtava naisista kertova kirja, oikea voimakirja.

 

15. Kirja, jonka haluat nostaa esille muuten vaan

Karin Smirnoffin Lähdin veljen luo koukutti minut välittömästi. Smirnoff on kirjoittanut trilogian Jana Kiposta, joka lähti veljensä luokse Pohjois-Ruotsiin, jossa ei ollut käynyt sen jälkeen, kun...

Kirjasarja koskettaa huikealla tragikoomisuudellaan, enkä tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, joten tein kumpaakin. Suupielet korvissa ja naama kyyneleitä ja räkää täynnä. Aivan mahtava trilogia, johon kuuluu teokset Viedään äiti pohjoiseen ja Sitten menin kotiin.

 

 

Lopuksi kukkailoa Turun Puutarhamessuilta viime viikonlopulta. 💙💛