Sisko hyvä. Niin Auku aina ennen kirjeensä aloitti. Viime aikoina kirjeitä ei ollut tullut, eikä Tyyne ollut niitä osannut odottaakaan.
Liisa Suomelan hieno historiallinen esikoiskirja Kaikki päättyy kevääseen kertoi Oulun lähistöllä Perämeressä olevasta suuresta saaresta Hailuodosta, josta tekstissä puhutaan Luotona. Kirjan kolme päähenkilöä olivat Tyyne, Auku ja Siiri. Kirjan alussa Tyyne oli hakemassa veljensä Aukun pois Oulun piirimielisairaalasta. Auku ei ollut siellä ensimmäistä kertaa.
Saari oli merestä nouseva selkä, ja pilvet kuin vuoret kohosivat sen takana.
"Siellä se meitä odottaa, Siiri."
Siiri oli ylioppilas ja opiskellut yliopistossa. Hän oli häpäissyt itsensä vanhempiensa mielestä, joten vanhempien mielestä oli soveliainta, että hän meni naimisiin Johanin kanssa. Johan sai paikan Luodon kirkkoherrana, mutta Siiri ei halunnut muuttaa meren keskelle. Hän halusi takaisin kaupunkiin ja yliopistoon. Hän halusi takaisin ystävänsä luokse.
Tyyne huusi tuiskuun. Tule takaisin, hän huusi, mutta huuto haihtui tyhjiin. Sanat lensivät puuskan mukana pilvien päälle ja katosivat kohinaan, vaikka nyt hän oli varma, varmempi kuin ennen. Varma siitä, että tämä kaikki voisi päättyä kevääseen.
Tyynellä oli rakkaussuhde. Väinön kuolemasta oli jo viisi vuotta, hän oli valmis uuteen suhteeseen, mutta suhteessa oli omat vaikeutensa. Tyynen pitäisi jättää Luoto ja Auku ja koti ja elämä, mihin oli tottunut. Olisiko hän valmis lähtemään.
Aukun sodassa vaurioituneen mielen ajatuksista oli ikävä lukea, sillä sota aiheuttaa niin paljon pahaa. Jos ei kuole tai keho vammaudu, niin mieli voi vammautua. Ja se koskee kaikkia, jotka elävät sodan keskellä.
Siirin mieli oli myös vammautunut pakkoavioliitosta ja elämästä miehen kanssa paikassa, jota inhosi. Siiri oli tottunut erilaiseen elämään, eikä halunnut sopeutua.
Hän näki myös Aukua seuraavan tumman varjon, se väreili pihan epätasaisuuksissa kuin pahojen unien kauhukuvat, jotka ajoivat Aukun kävelemään itsensä väsyksiin öisin ja pitivät Tyynenkin hereillä.
Tyynen elämä mielisairaan veljen tukena, samalla, kun hoiti kaikki maalaistalon tehtävät, oli rankkaa. Hän oli ollut veljen tukena aina. Miten kauan hän vielä jaksaisi? Kuinka monta psykoosia oli vielä edessä?
Liisa Suomelan Kaikki päättyy kevääseen teoksen tekstiä oli hengästyttävää lukea. Niin hienoa ja koskettavaa teksti oli.
Liisa Suomela, Kaikki päättyy kevääseen *****
Wsoy 2025
s. 319
Esikoiskirja
Historiallinen teos
Hailuoto
Mielenterveys
