tiistai 28. toukokuuta 2013

Mary Higgins Clark: Kadonneet vuodet




Mary Higgins Clarkin dekkarit kuuluvat monen jännityskirjallisuuden ystävän vakiolukemistoon. Higgins Clarkilta on suomennettu jo 32 dekkaria ja aina hän jaksaa tuoda jotain uutta lukijoilleen huolimatta korkeasta iästään (synt. 1927). Higgins Clarkin kirjoja on myyty pelkästään Yhdysvalloissa yli 100 miljoonaa kappaletta ja hänen nimeään kantava kirjallisuuspalkinto jaetaan joka vuosi tietyt kriteerit omaavalle jännityskirjalle. Higgins Clark on saanut useita kirjallisuuspalkintoja ja hänet on nimetty 17 yliopiston kunniatohtoriksi.

Kadonneet vuodet kirja kertoi siitä, miten ihmisten omistamishalu alkoi saada omituisia piirteitä, kun professori Lyons löysi mittaamattoman arvokkaan pergamentin noin 2000 vuoden takaa. Pergamentista tarjottiin miljoonia dollareita ja kiihkein ostaja oli valmis jopa murhaamaan saadakseen pergamentin itselleen. Professori Lyons ei halunnut kuunnella ostotarjouksia, vaan oli aikeissa palauttaa pergamentin sinne minne se kuuluikin, Vatikaanin kirjastoon. Higgins Clark on selvästi ottanut kirjaansa uskonnollissävytteistä teemaa, joka lähti liikkeelle muutaman vuoden takaisesta Da Vinci – koodista. Jeesuksen ajan kulttuurista ja häneen liittyvistä tavaroista ja tarinoista on tullut kiinnostava kohde kirjallisuudelle.

Hän tunsi heti miehen raudanlujan otteen, kun tämä puristi häntä itseään vasten. ”Aion olla armollinen, Lillian”, mies sanoi lempeästi kaivaessaan taskustaan injektioruiskun.
”Tunnet vain pienen pistoksen, ja sen jälkeen et tunne mitään. Minä lupaan sen. Et yhtään mitään.”

Mariah Lyons löysi kotiinsa tultuaan isänsä ammuttuna työhuoneestaan ja Alzheimerin tautia sairastavan äitinsä ase kädessä komerosta. Poliisit olivat varmoja siitä, että Mariahin äiti oli murhaaja, sillä hän oli katkera miehelleen, koska tällä oli ollut jo viimeiset viisi vuotta suhde toisen naisen kanssa. Mariah oli kuitenkin sitä mieltä, että hänen äitinsä ei olisi pystynyt ampumaan miestään, mutta siitä huolimatta äiti pidätettiin ja määrättiin mielentilatutkimukseen. Mariah alkoi itse selvittää tuttavapiiriinsä kuuluvan amatöörietsivän Alvirah Meenanin kanssa ampumistapausta ja kadonneen pergamentin mysteeriä.

He kaikki istuivat hiljaa seuraavan vartin ajan, kunnes saapuivat George Washington – sillan tietullille, josta pääsi Manhattanin puolelle, Silloin Willy kysyi:” Kulta, luuletko että olisi ollut parempi soittaa se nauhoitettu viesti niille etsiville siellä paikan päällä?”
”Harkitsin sitä kyllä, mutta totesin että on vielä liian aikaista”; Alvirah vastasi.

Jostakin syystä Higgins Clarkin tämänkertainen dekkari ei oikein imaissut minua mukaansa. Varhaisemmasta tuotannosta esim. Missä lapset ovat? oli oikein hyytävä jännityskirja, josta pidin kovasti. Kenties Kadonneissa vuosissa oli liikaa rikkaita ja älykkäitä ihmisiä, kenties salapoliisijuttuja harrastava Alvirah Meenan oli liian näppärä ja kenties poliisit esitettiin turhan tyhminä tai sitten minua vaivasi liikaa vanhanaikainen puhetyyli. Jotenkin tuntui omituiselta, että edes rikkaat ihmiset säilyttäisivät 3 miljoonan arvoiset korut kotona pelkkien hälytyslaitteiden vartioimana ja sitten lähdetään iloisesti moneksi viikoksi lomailemaan. Kirjailija pimitti murhaajaa kirjan loppuosaan asti, mutta tässä kirjassa murhaaja oli turhankin helppo arvata, joten siitä miinuspisteitä. **+

Mary Higgins Clark, Kadonneet vuodet
suom. Henna Kaarakainen
Tammi 2013
The Lost Years 2012
s. 306

6 kommenttia:

  1. Higgins Clarkia luin joskus kauan sitten ehkä yhden kirjan verran, olisko ollut jokin kaksosjuttu?! Jos en nyt ihan väärin muista. Se oli muistaakseni ok, mutta ei ole tullut muuta luettua, en niin kauheasti fanita perinteisiä dekkareita. Kaunista päivää sinulle! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle sopii hyvin Tervon Pyhiesi yhteyteen, sillä se ei ole mikään tavanomainen jännityskirja. Higgins Clarkia olen lukenut muutaman kirjan verran ja voin sanoa, että ensimmäiset kirjat ovat paljon parempia.

      Poista
  2. Mai, Clarkin taso vaihtelee, vaikka hän pitääkin rimaansa korkealla huolellisella työllä, jossa on tukena runsas avustajajoukko. Tätä en muistaakseni nyt ottanut lukuun, mutta on joitakin häneltä, jotka luen aina uudestaan. Paras minusta on Clarkilta Kodin suojassa, sitten Kotikadullasi, eivätkä Pwerinnön varjo ja Murha sydämellä olleet yhtään huonoja. Minusta tuntuu, että Missä lapset ovat? oli myös todella hyvä, mutta en omista sitä. Ehkä luen sen suvidekkarina.

    VastaaPoista
  3. Mary Higgins Clark on just sopiva suvidekkarikirjailija, samoin Outi Pakkanen. Luin taustatietoja kirjailijasta, niin kuin yleensä aina teen, ja sain selville, että hän kirjoittaa yhdessä tyttärensä kanssa. Aivan varmasti kuuluisalla kirjailijalla on apujoukkoja enemmänkin.
    Suomessa Kirsti Manninen on kirjoittanut tyttärensä kanssa ja samoin Eppu Nuotio (varmaan moni muukin). Minulle sopisi semmoinen yhteistyökirjoittaminen. Ulkomaisista tuli mieleen aviopari Nicci Frensch, joiden kirjat ovat hyytävän hyviä.

    VastaaPoista
  4. Ei liity varsinaisesti tähän, mutta ihailen ideaasi noista vaihtuvista kuvista / runoista sivubannerissa <3

    Oi, mahtavaa että mainitsit Nicci Frenchin ^, harmi ettei pariskunnasta ole kuultu mitään vuosiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika:) Sinulla on myös kauniita kuvia.

      Luin Wigistä, että 2006 on julkaistu viimeisin Nicci French -pariskunnan psykologinen trilleri. Harmi...ne on kyllä ehdottomasti minun lempparikirjoja...

      Poista