Ruotsalainen
Mari Jungstedt kirjoittaa viihdyttäviä dekkareita, joita on mukava lukea, sillä
niissä ei ole hirvittävän raakoja kohtauksia, joita kuvattaisiin
yksityiskohtaisesti. Rikoksia ja murhia kyllä tapahtuu, mutta niistä kerrotaan
jälkeenpäin, kun ne ovat jo tapahtuneet. Ilmeisesti kirjailija on ottanut
tietoisesti kyseisen tyylin, joka sopii herkimmillekin dekkareiden lukijoille.
Kirjojen tapahtumat sijoittuvat Gotlannin ja Tukholman välille, mikä johtunee
siitä, että Jungstedtin perhe asuu talvet Tukholmassa ja kesät Gotlannissa, tutusta
ympäristöstä on helpompi kertoa. Sarjan kahdeksannen kirjan Vaarallisen
leikin alussa nuori nainen kävelee muotikaupunki Milanon kaduilla ja
katselee tuhansien kyyhkysten lentoa. Nainen on menossa muotitoimistoon, josta
voi päätellä, että dekkarin tapahtumat liittyvät muotimaailmaan. Yllättäen
maassa lojui satoja verisiä kuolleita lintuja. Tosi koukuttava dekkarin alku.
Jungstedin
dekkareiden päähenkilöt ovat jokaisessa kirjassa Visbyn poliisitalon
henkilökunta Anders Knutaksen johdolla. Anders on naimisissa Linen kanssa ja
heillä on kaksi aikuistuvaa lasta. Knutas omistautuu työlleen
sataprosenttisesti, joten avioliitto on ollut koetuksella moneen kertaan.
Tämänkertainen muotipiireihin liittyvä
sarjamurhaajan etsintä ei ainakaan helpota heidän yhdessäoloaan ja
avioliittoaan. Knutas on myös salassa ollut ihastunut työkaveriinsa Kariniin,
eikä tiedä miten suhtautua siihen, että Karin seurustelee ja on onnellinen.
Karinin lisäksi Knutakselle tuottaa päänvaivaa miksi sarjamurhaaja tappaa saman
tukholmalaisen muotitalon henkilökuntaa ja onko gotlantilainen maailmalla
menestyvä malli Jenny Levin sarjamurhaajan tuleva uhri?
Ympärillä oli tiheää kuusimetsää, mäntyjä,
pusikkoa ja ryteikköä. Hän sattui vilkaisemaan metsän suuntaan ja näki palasen
taivasta, se oli uhkaavan tumma harmaine sävyineen. Heikko kuunvalo, jonka
onnistui tunkea esiin, loi inhottavia varjoja. Ei saa katsella sivuille, hän
mutisi itsekseen. Ei saa katsella sivuille. On katsottava vain suoraan
eteenpäin tielle. Ei pimeyteen.
Muotimaailman
lisäksi Vaarallisessa leikissä
syvennytään syömishäiriöön. Kirjassa seurataan
nuoren Agneksen taistelua anoreksian puolesta syömistä vastaan. Kirjassa
seurataan hyvin tarkkoja kuvauksia anoreksiaan sairastuneen ajatuksista ja
toiminnasta salaillessaan sitä, ettei syö. Agnes on ollut kyseisen
mallitoimiston palkkalistoilla ja siellä oli vaadittu häntä laihduttamaan,
mutta laihtuminen oli mennyt liiallisuuksiin. Agneksen taustalta löytyi myös
muita stressaavia tekijöitä, jotka vaikuttivat syömishäiriön puhkeamiseen.
Kirjan sivuilla Agnes makasi tukholmalaisessa syömishäiriöklinikassa. Ennen
kuin Knutas yhdisti Agneksen murhajuttuun liittyväksi henkilöksi, lukija on
saanut lukea useammastakin mahdollisesta murhaajaehdokkaasta. Kaksi kaunista
nuorta gotlantilaistyttöä, molemmat saman mallitoimiston työntekijöitä. Miksi
sarjamurhaaja oli valinnut heidät kohteikseen vai olivatko he kohteita
ollenkaan, lukija ei ole ihan varma missä välillä mennään, mutta kirja on
viihdyttävä ja koukuttava sopivan jännitysannoksen kera. Vaarallinen leikki on mielestäni parempi kuin viime vuonna lukemani Kevään kalpeudessa ja Hiljaisuuden hinta. Koska kirjan teemassa
on käsitelty mallimaailmaan liittyvää syömishäiriötä, kirja oli merkitykseltään
vielä syvempi, sillä syömishäiriö on psyykkinen sairaus, josta on vaikea
toipua. Rohkea kannanotto kirjailijalta. ****
Sitten verho liikahtaa jälleen. Vain vähän,
mutta siinä on kylliksi, jotta hän voi tällä kertaa olla varma. Hän kapsahtaa
istumaan irrottamatta katsettaan verhosta. Se on täyspitkä ja raskas, tehty
pitämään valo, meteli ja koleus loitolla. Vetääkö ikkunasta noin paljon? Hän
kuuntelee, mutta mitään ei kuulu. Vaaran tuntu huoneessa on käsinkosketeltava,
mutta hän ei tiedä mikä sen aiheuttaa.
Mari
Jungstedt, Vaarallinen leikki
suom. Jaana Nikula
suom. Jaana Nikula
Otava
2013
Den
farliga leken 2010
s. 380
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti