sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Elokuvankertoja



Chileläisen kirjailijan Hernán Rivera Letelierin lyhytproosateos Elokuvankertoja vie lukijan Chilen pampan salpietarikaivoksille, jossa työläiset perheineen asuivat alkeellisissa oloissa aaltopellistä tehdyissä  mökeissä. Mökit olivat täynnä perheitä, joilla oli paljon lapsia. Myös Elokuvankertojan päähenkilön perheessä oli viisi lasta, neljä poikaa ja nuorin oli tyttö.

Kirjailijan oma tarina on kuin romaani, sillä hänen vanhempansa kuolivat, kun hän oli pieni, ja hän elätti itsensä 11-vuotiaaksi sanomalehtiä jakamalla. Myöhemmin hän kävi peruskoulun loppuun.  Kirjailijan ensimmäinen julkaistu teos oli runokirja, jota hän käveli itse myymässä ovelta ovelle, toreilla ja ravintoloissa. Nykyisin Letelier on kuuluisa kirjailija ja hänelle on myönnetty lukuisia palkintoja. Elokuvankertoja kertoo osaksi kirjailijan omaa tarinaa, sillä hän oli pienestä asti innokas elokuvien katsoja. Hän saattoi katsoa jopa kolme elokuvaa päivässä elokuvateatterissa. Kirjailijan tavoitteena on olla joku päivä Nobel-kirjailija, jota en yhtään ihmettele, sillä Elokuvankertoja lumosi minut, niin kuin monet muut lukijat ja kirjablokkaajat.

Elokuvankertojan tarina on surullinen, traaginen, mutta välillä tarinassa oli ripaus onnellisuutta ja riehakkuutta. Kylän työläisperheet olivat köyhiä kuin kirkonrotat ja kirjan päähenkilö, joka tarinaa kertoi, oli perheestä, jonka isä oli halvautunut vyötäröstä alaspäin ja sai pientä eläkettä. Äiti oli jättänyt perheen isän onnettomuuden jälkeen. Perheen harrastus oli aina ollut elokuvien katselu elokuvateattereissa, mutta onnettomuuden jälkeen rahaa oli vain yhdelle, jonka piti selostaa elokuva koko perheelle. Jokainen lapsi kävi vuorollaan katsomassa elokuvan ja kertoi siitä oman versionsa perheelle. Kun tuli nuorimmaisen lapsen eli Maria Margaritan vuoro kertoa elokuva, koko perhe oli ihastuksissa tytön eläytymisestä ja näyttelemisestä sekä laulamisesta. Oli selvää, että tyttö sai käydä joka kerta elokuvissa ja kertoa elokuvan sisällön perheelle, joka laajeni pian koko kylän harrastukseksi, sillä kaikki rakastivat Maria Margaritan kerrontaa.

Pian perhe päätti rikastua elokuvankerronnasta ja tämän vuoksi myös isän juominen lisääntyi, kun oli rahaa juoda. Mariaa pyydettiin myös ihmisten koteihin kertomaan elokuvista ja eräs tällainen kokemus oli nöyryyttävä ja julma nuorta tyttöä kohtaan. Siitä lähti koko perheen alamäki, jota lisäsi se, että kylään tulivat ensimmäiset televisiot, eikä ihmiset halunneet käydä elokuvissa, eikä kuunnella elokuvankertojaa. Maria Margaritan elämä koki kovia kolhaisuja.

Elokuvankertoja on lyhyt pienikokoinen kirja, jonka tarina kerrottiin lähinnä toteavasti. Lyhytproosa ei välttämättä ollut paras tarinankerronta kirjan kertomukselle, sillä olisin kaivannut enemmän tunnetta tapahtumiin. Tapahtumia ei juuri iloittu eikä surtu. Ainoa tunteellisempi kohtaus oli äidin käyminen kylässä. Äidin vierailua kuvailtiin todella sydäntä riipaisevalla tavalla. ****

Esityksen jälkeen, kun ilveilijät, jotka toimivat myös vahtimestareina, jonglööreinä ja taikureina, purkivat telttaa, kuulin korkojen kopinaa jalkakäytävältä ja joku pysähtyi ovelle. Aloin täristä. Sitten kuulin koputuksen. Tiesin täysin varmasti, että koputtaja oli äitini. Nojauduin ovea vasten ja taistelin itseni kanssa jotten avaisi sitä. Kuulin hänen hengityksensä. ”Avaa, tyttöseni”, hän sanoi nyyhkien.

Hernán Rivera Letelier, Elokuvankertoja
Siltala 2012
Suom. Terttu Virta
La contadora de peliculas 2009

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti