keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Illan tullen




Amerikkalainen Pulizer-palkittu (Tunnit-teos) kirjailija Michael Cunningham on kirjoittanut hieman ristiriitaisen ja hempeilevän kirjan keski-ikäisestä miehestä, joka etsii itseään. Kirjan kansikuva on rauhallinen, kukka roikkuu alaspäin ja nimi Illan tullen viestittävät tätä kirjan päähenkilön tuntemaa hienoista katkeruutta elämää kohtaan ja sitä mikä kenties on jäänyt kokematta. Kirjan päähenkilö taidegallerian omistaja Peter Harris on ollut yli kaksikymmentä vuotta naimisissa Rebeccan kanssa, suhde on vakiintunut turvalliseksi yhteiseloksi, jota hiertää ainoan tyttären vaikeudet. Tytär on muuttanut mahdollisimman kauas vanhempien läheisyydestä ja vuorovaikutus on vaikeaa. Olisin kaivannut enemmän juuri tätä tytärsuhteen kaivelemista ja niitä taustoja siellä vaikeuksien takana, nyt kirjailija avasi vain pikkuisen verhoa kyseisen ongelman kohdalla.

Kirjassa eletään elämää, josta ei puutu ulkoinen hyvinvointi, mutta aviopuolisoiden psyykkinen hyvinvointi tuodaan todella hellävaraisesti esille, mm. Peter kärsii unettomuudesta ja syö unilääkkeitä. Kirjan alku on todella pitkäveteinen, mutta kun Rebeccan huumeita käyttävä pikkuveli muuttaa heille asumaan, kirja saa aivan uuden suunnan varsinkin Peterin elämässä. Peter ja Rebecca ovat tietysti kauniita ihmisiä ja se on yksi syy miksi perheen tytär ei voi sietää heitä, sillä hän on tavallisen näköinen, mutta tämä on vain Peterin mietiskelyä. Rebeccan pikkuveli on Peterin mielestä suorastaan jumalaisen kaunis, joka esittelee mielellään itseään kulkemalla alasti heidän kodissaan. Erotiikkaa ja tirkistelyä, sillä Peter katselee salaa alastonta Mizzyä ja ihastuu häneen. Nuori pikkuveli kiusoittelee Peteriä suutelemalla tätä, joten Peter ei tiedä onko hänestä nyt tullut homo vai ei tai onko hän aina ollut homo tietämättään. Mielenkiintoista mietiskelyä. Onhan moni tullut kaapista ulos myöhemmälläkin iällä.

Kuinka tässä kävi näin? Kuinka Peter voi seistä oman kotitalonsa edessä ja toivoa sydämensä pohjasta, että Mizzy vakuuttaisi vielä kerran rakkauttaan, jotta häntä voisi nuhdella siitä. Hätiköikö hän itse siellä Pottereiden nurmikolla? Menikö häneltä jokin elintärkeä tilaisuus sivu suun?
Tilaisuus mihin?
Voi meitä hupsuja ihmisiä. Paukutamme pesusoikkoa saadaksemme karhun tanssimaan, kun voisimme hellyttää tähdet.
He menevät sisään. Kumpikaan ei sano enää mitään.

Kesäkuulle on kertynyt näitä homoista kertovia kirjoja: Minä olen monta, Kuudes mies ja nyt tämä Illan tullen. Näistä ehdottomasti juonellisesti paras tarina on John Boynen Kuudes mies. Cunninghamin tarina on hidassoutuinen ja päähenkilö on kuvattu epävarmaksi siitä haluaako hän jättää turvallisen elämänsä Rebeccan kanssa ja lähteä seksiseikkailulle alueelle, josta hänellä ei ole aiempaa kokemusta. Jätän lukijoille mietittävää tämän taiturimaisen tekstin parissa, jossa mainitaan runsaasti eri kirjallisuutta mm. Fidgeraldin Gatsby ja Flaubertin Rouva Bovary. Irvingin Minä olen monta - kirjassa Rouva Bovary mainittiin toistuvasti. Flaubertin kirja alkoi kieltämättä kiinnostaa. Olisin kaivannut Illan tullen kirjaan enemmän toimintaa, mutta Cunningham osoitti kirjallaan kirjoittamistaitonsa piilossa olevien tunteiden ja ajatusten tasolla, mutta juoni ja tapahtumat olivat erittäin tylsiä, jos ei lasketa mukaan lapsuuden kolttosia. ***

Michael Cunningham, Illan tullen
suom. Rainer Maria Rilke
Gummerus 2011
By Nightfall 2010

2 kommenttia:

  1. Tuo kirjan kansi on mielestäni todella kaunis ja kirjan teema kiehtoo. Hidassoutuiset tarinat eivät vain ole minun juttuni, joten mitenkään magneetin lailla tämä kirja ei minua kyllä puoleensa vedä. Kuudes mies alkoi puolestaan kiinnostaa, sen taidan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuudes mies on todella hyvä, suosittelen :)

      Poista