lauantai 2. marraskuuta 2013

Jari Tervo: Esikoinen




Marraskuussa on isänpäivä ja silloin moni isä ja isoisä saa lahjaksi kirjan. Jari Tervo on kirjoittanut hykerryttävän omaelämäkerrallisen Esikoisen, joka on mainio isänpäivän lahjaidea. Kirjassaan Tervo muistelee 70-luvun alkuvuosia, jolloin hän oli varhaisnuori. Tervo kirjoittaa kirjassaan myös isomummunsa rakkaustarinaa, jonka hän tallensi kaseteille. Aune-täti, isomummun ja palmikkopäisen hunghuusin tytär, vuorostaan muistelee kirjassa Jarille 1600-lukua ja aikaa jolloin hän oli noita. Jarin nuoruusvuosia varjosti pikkuveljen leukemia. Koko perhe sairasti Unto Abrahamin kanssa. Jari rukoili Jumalaa öisin, vaikka perhe ei kuulunut kirkkoon. Rukouksissaan hän yritti tehdä Jumalan kanssa vaihtokauppaa siitä, että Unto Abraham ei kuole, vaan tilalle otettaisiin joku vähäpätöisempi sukulainen.

Jari Tervon isä oli maalausurakoitsija, ja äiti oli vaatekaupassa töissä. Perheeseen kuului Jarin lisäksi pikkusisko Maija ja pikkuveli Unto Abraham, joka oli saanut nimensä kuolleen isoisänsä mukaan. Vanhemmat olivat kommunisteja ja kirjassa kerrotaan hersyvästi huumorilla mitä kommunistit saivat tehdä ja mitä ei. Jari piti päiväkirjaa ja tallensi perheen tapahtumat tarkkaan. Kirjoittamishalunsa hän oli perinyt äidiltään, joka kirjoitti reseptien taakse omia ajatuksiaan. Uteliaana poikana Jari löysi kirjoitukset ja tallensi myös ne. Hän tiesi perheen salaisuuksista, joista ei voinut puhua kenenkään kanssa.

Kun Manea nostettiin Saab Ysikuutosen takaluukusta sisään, se käänsi päätään ja oksensi vaakasuoraan yrjösuihkun livreepojan haaruksiin. Sen ei tarvinnut herätä tätä askaretta varten. Laihat tajuttomat miehet painoivat kuin silta-arkut eikä niissä ollut ripoja. Ajettiin Someronharjulle ja teljettiin kuorsaavat maalarit kasarmin roskahuoneeseen. Isä asetti työmiestensä viereen kylmän piimäpurkin.

Jarin isällä oli vaikeuksia viinaa juovien työmiestensä kanssa. Kirjan sivuilta löytyy runsaasti tarinaa isän töistä ja reippaista ajatuksista, mutta äiti on jäänyt hieman taka-alalle, salaisuuksistaan huolimatta. Esikoinen on raikas tuulahdus 70-luvusta, jolloin Jari muiden poikien tapaan kasvatti pitkät hiukset, housuissa piti olla leveät lahkeet ja jalassa haisaappaat tai samettiset retukengät. Jari oli rakastunut Ireneen ja oli kiinnostunut pornolehdistä hormonien hyrrätessä kiivaasti. Lasse Viren kaatui Olympialaisten 10 000 metrin juoksussa, mutta nousi ylös ja voitti kisan, mutta missä Jari oli silloin? 

Jarin nuoruudessa Rovaniemellä toimi patologina tummaihoinen Ceylonilta kotoisin oleva mies, Atapattu, joka asui Jarin isoäidin ja Erkki-sedän naapurissa. Atapattu kaivettiin ylös ruusupensaiden alta Jarin, Erkki-sedän, Pentti-sedän ja Hiltusen seuratessa poliisien touhuja naapuritontilla. Rovaniemi oli koko Suomen kiinnostuksen kohteena ja Erkki-setä oli tietysti huomaamatta (humalassa) antanut haastattelun lehteen.

Esikoinen on kerrottu nuoren pojan äänellä, joka kantaa koko kirjan ajan. Nuoruuteen kuuluu kaikenlaista sähellystä ja pikkuvanha Jari tuntui olevan mestari säheltämään kaikenlaista, huolimatta hyvästä koulumenestyksestä. Kirja on historiallinen katsaus 70-luvulle ja samalla se on nuoren pojan humoristinen kasvukertomus, johon liittyy myös kipeitä kohtia.

Miltä minusta olisi tuntunut, jos Irene olisi huutanut välitunnilla harrastavansa kanssani sukupuolista tujjuuttamista heti kun hänen sylinsä olisi putsissa? Könönen kehotti minua pohtimaan tätä.
”Hyvältä.”
”Plussana merkkaan tähän tukiopetettavan pyrkimyksen rehellisyyteen”, Könönen sanoi.

Jari Tervo, Esikoinen ****
WSOY 2013
s. 351

Tästä pääset myös Tervon Laylan ja Pyhiesi yhteyteen plokkauksiini

8 kommenttia:

  1. Varmaan aika hauska kirja, omalla tavallaan:)
    Hyvää Pyhäinpäivän iltaa sinulle, Mai.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervolla on humoristinen kirjoittamistaito, joka vetoaa minuun. Lisäksi hän on pohjoisen ihminen niin kuin minäkin, joka on myös plussaa.

      Mukavaa sunnuntaita :)

      Poista
  2. Hyvä bloggaus hyvin rehellisen tuntuinen kirja, aion lukea tämän vielä joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä. Isomummun ja Aune-tädin seikkailut värittävät kirjaa, joista en tiedä onko ne totta vai kirjailijan mielikuvitusta. Muuten kirja vaikuitti Tervomaiselta faktalta tai fiktiolta.

      Poista
    2. Hyvässä kirjassa on tosiaan molemmat (fakta ja fiktio :) sekaisin, muistelisin kyllä tällaisen henkirikoksen olleen.
      Sinulla on tästäkin hyvä bloggaus, josta päättelin tosiaan tämän rehellisyyden välittyvän tekstistä. Olen lukenut Tervon Pyhiesi yhteyteen, joka kertoo Rovaniemestä fiktiona, ja sekin on hyvä, mutta ei tietenkään ole omakohtaista. Omakohtaista sen sijaan lienee Tervon Kallellaan, josta kirjasta pidin kovastikin, siinä välittyi tämä rehellisyys ja itsekritiikki ..

      Poista
    3. Minäkin muistan tämän rikoksen, josta vaimo sitten tuomittiin miehen murhasta.
      Miten Tervo liitti äitinsä tähän juttuun, se sinun pitää lukea kirjasta :)

      Poista
  3. Aloitin tämän juuri ja on mukavaa luettavaa. Jari on niin symppis ja terävä kirjoittaja kaiken lisäksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, Tervo on terävä havainnoitsija ja ollut sitä jo nuoresta asti. Uskoisin, että hän on jättänyt pahimmat sähellykset kirjasta pois tai ei ole vielä ehtinyt niitä tehdä tuossa vaiheessa. Hänellä on, jos kirjaa uskoo, niin erittäin mielenkiintoinen perhe.

      Poista