tiistai 4. elokuuta 2015

Anne Tyler: Jää hyvästi



 
 
En kestäisi, jos hän lähtisi pois. Olin kokenut sen jo kerran. Toista kertaa en luultavasti jaksaisi.

Yhdysvaltalaisen Anne Tylerin Jää hyvästi teos on herkkä kirja. Kirjan päähenkilö oli Aaron ja kirjassa hän menetti puolisonsa tapaturmaisesti. Koti on vaarallinen paikka, niin myös Aaronin vaimolle. Vaimon kuoleman jälkeen Aaron asui kotonaan, mutta pian hän muutti lapsuudenkotiinsa asumaan, sillä kodista tuli samalla asumiskelvoton, kun tapaturma sattui. Aaron yritti elää surunsa kanssa, mutta kaikki tuntui vaikealta - syöminen, nukkuminen, laskujen maksaminen, siivoaminen, peseytyminen, vakuutuslaitokseen soittaminen tai rakennuskorjaajien palkkaaminen. Kunnes Dorothy, hänen vaimonsa, palasi takaisin. Aaron ja kuollut Dorothy alkoivat viettää yhdessä aikaa jutellen ja selvitellen entistä avioliittoaan.

En ole varma, puhuinko ääneen. Minusta tuntuu, että saatoin vain ajatella syvällä sisimmässäni.
Sanoin: "Dorothy, rakkaani. Ainoani, Dorothyni."
"Terve Aaron", hän sanoi.
Hän katsoi minua hetken suoraan päin kasvoja, kääntyi sitten kannoillaan ja käveli pois. Minusta ei kuitenkaan tuntunut, että hän jätti minut. Jotenkin tiesin, että hän oli viipynyt juuri niin kauan kuin hän sillä kertaa pystyi ja että hän tulisi taas heti kun voisi.

Jää hyvästi on nuorehkon leskimiehen surutyöstä kertova kirja. Alun shokkivaiheen jälkeen elämä pysyi tasaisena, kun Aaron pystyi puhumaan kuolleen vaimonsa kanssa kesken jääneistä asioista. Kirjassa tulee esille myös kustannusala, sillä Aaron oli kustannustoimittaja. Oman surutyönsä keskeltä vihainen ja kompleksinen Aaron alkoi huomata, että elämä kulkee ympärillä ja hän oli osa sitä elämää. Kun Aaron huomasi, että uusi elämänvaihe oli alkamassa, Dorothy ei enää tullut. Dorothy kävi kuin auttamassa Aaronin uuden elämänvaiheen kynnykselle, kun hän ei itse kyennyt. Kirja on samalla hirvittävän surullinen kirja, mutta samalla siinä on herkkyyttä ja jopa hienoista tilannekomiikkaa ihmisten käytöksessä surevaa kohtaan. Aika parantaa haavat on vanha sanonta ja siitäkin on apua kirjan kuvioissa ja Aaronin surutyössä. Todella vaikuttava kirja.

Nyt Dorothy hymyili jo kunnolla, ja hänen kasvonsa suorastaan säteilivät. Itse asiassa hän säteili kauttaaltaan ja muuttui välkkyväksi ja läpinäkyväksi...
...Sen jälkeen en enää nähnyt Dorothya. Pidin aluksi silmät auki, mutta sisimmässäni taisin tietää, että hän oli lähtenyt lopullisesti. Nykyään astun takapihalle odottamatta ollenkaan, että tapaisin hänet.
 
 

Anne Tyler, Jää hyvästi ****
suom. Jaana Kapari-Jatta
Otavan kirjasto 2013
s. 203
The Beginner´s Goodbye 2012

Anne Tyler: Hengitysharjoituksia




10 kommenttia:

  1. Minua viehätti tämä tarina, että menetyksen jälkeen elämä jatkui, menetys otti aikansa. Kirjassa ei ryvetty surussa. Aaronin surutyössä näkyi valoakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vierastan yleensä kuolleita kirjoissa niin että kuollut on läsnä, mutta tässä kirjassa kuolleen läsnäolo ei häirinnyt. Tämä oli todella kaunis kirja.
      Mons Kallentoft osaa mielestäni myös uskottavasti kirjoittaa kuolleista, mutta ne eivät ole näkyvästi läsnä.
      Tässä kirjassa Dorothy oli näkyvästi läsnä ainakin Aaronin mielestä.

      Poista
  2. Kuullostaa kiinnostavalta. Pelastin kirjaston poistomyynnistä jonkun Tylerin, olikohan juuri tämä? Olen tänä kesänä hamstrannut niin paljon kirjoja, että en edes kaikkia muista ulkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meitä kirjaston kirjojen pelastajia löytyy, öhöm mitäs me sankarit :) Minullakin on mennyt hamstrauksen puolelle, joten puran tätä omaa kirjasumaa ja tämäkin kirja on omasta hyllystä.
      Suosittelen laadukasta kirjallisuutta Tylerilta :)

      Poista
  3. Olen tykännyt kovasti Ann TYlerin romaaneista, mutta tätä en ole lukenut! Kiitos Mai! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen, mutta huomasin, että suomennoksia on aika monta. Täytyypä alkaa perehtyä hänen tuotantoonsa. Kiitos Aili :)

      Poista
  4. Hauska, kun juuri iltapäivällä päätin saman kirjan. Minustakin tässä oli herkkää surutyön kuvausta, mutta jotenkin tämä ei minulla yltänyt Tylerin parhaimmistoon vaan jäi jotenkin raapaisuksi. Esimerkiksi se, että ensin Aaronin ja Dorothyn liittoa kuvattiin pienistä erimielisyyksistä huolimatta hyvin onnelliseksi, mutta loppupuolella yhtäkkiä Aaronin mielestä heillä olikin ollut huono suhde. Kelpo lukukokemus kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, että luimme samaa kirjaa yhtä aikaa :)
      Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin Tylerilta, joten en voi verrata muihin. Kirjan alkuhan osoitti juuri sitä, minkä Aaron huomasi lopussa, mies oli aika hidas hoksottimiltaan. Lisäksi hän ehkä tarvitsi kuolleen vaimon apua siihen, että huomaisi sen, että menneessä ei kannata elää, vaan tässä päivässä :)

      Poista
  5. Olen Otavan Sinisen Kirjaston fanittaja, mutta tämä jäi sitten lopputuumaksissa kuitenkin pois lukemattomista lukemattomista. Koko vuoden kirjasadon laatu on yllättänyt ja vastahan olemme elokuussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena, tämä vuosi on jo piakkoin siirtymässä syksyn puolelle. Olen niin laiskistunut, että katselen energisempien bloggaajien kokoamia uutuuskirjalistoja ja bongailen sieltä luettavaa. Lisäksi on näissä omissa lukemattomissa kirjoissa aika monta luettavaa.
      Syksyn kirjoista odotan Emmi Itärannan ja Sofia Oksasen teoksia.

      Otavan sinisen kirjaston kirjoja on todella mukava lukea välillä :)

      Poista