perjantai 14. elokuuta 2015

Anita Shreve: Merilasia







Ovi on laikukas, maali lohkeillut - vihreää tai mustaa, vaikea sanoa. Kolkuttimen yläpuolella on lasiruutuja, osa särkyneitä ja osa vanhuuttaan samentuneita. Yläpuolella on kulunut pärekatos ja sen yläpuolella väritön taivas.

Sain Aili-mummon arvonnasta tämän Anita Shreven kirjoittaman hienon historiallisen kirjan. Kirjan kansikuva on herkkä ja nimi on kaunis, Merilasia, ja se kulkee mukana koko kirjan ajan, sillä päähenkilö, parikymppinen Honora, keräsi rannoilta merilasia, lasia, joka oli hioutunut meressä sileäksi. Kirja kertoi vuodesta 1929, jolloin Yhdysvalloissa tapahtui kaikenlaista pörssiromahduksesta lähtien. Honora eli kaiken sen keskellä, koki rakkauden, kotoa lähdön, aviomiehen työttömyyden, köyhyyden ja nälän, lakkotaistelut ja tutustui uusiin ihmisiin, Vivianiin, Alphonseen, McDermotiin, Luisiin. Köyhyyteen tämä suloinen päähenkilö oli oppinut jo kotonaan, mutta pörssin romahdettua ihmisillä ei ollut mitään.

On ollut päiviä, jolloin heillä ei ollut muuta syötävää kuin maissijauhoa: maissipuuroa aamiaiseksi ja sitten paistettuna lounaaksi ja sitten, koska mitään muuta syötävää ei kerta kaikkiaan ole, eikä yhtään rahaa jäljellä, Honora lämmittää nuo paistokset illalliseksi.

Merilasia teoksen tapahtumat sijoittuvat New Hampshireen samaan taloon kuin Anita Shreven teos Lento tuntemattomaan (suom. 1999). Mielenkiintoni heräsi heti tätä kirjaa kohtaan, sillä pidän jatkuvuudesta. Ihmiset muuttavat ja taloihin tulee uusia asukkaita. Honora ja Sexton ostivat rapistuneen vuokratalonsa itselleen. Honora ei tuntenut miestään, sillä ennen naimisiinmenoa hän ei ollut tavannut miestään montaa kertaa. Sexton teki empimättä kaikenlaisia kepulikonsteja ja niitä hän teki myös talon ostossa. Kirjan loppupuolella Sexton joutui todellisiin ongelmiin ja Honoran tunteet saivat muuta ajateltavaa. Elämä ei ole aina oikeudenmukaista ja kirjailija oli kirjoittanut Honoralle todella luihun mieheksi.

Yhtenä päivänä miehellä on työpaikka, ja elämä on täynnä mahdollisuuksia. Seuraavana päivänä työpaikka ja auto ovat menneet, eikä mies pysty katsomaan vaimoaan silmiin. Ei ole palkkashekkiä, ei mitään keinoa ansaita rahaa ruokaan ja vaatteisiin. Elämä keskittyy hengissä pysymiseen. Tämä yritys pysyä hengissä vie kaiken käytettävissä olevan ajan.

Merilasia teos sijoittuu historiallisesti aikaan, jolloin amerikkalaiset kokivat suuren taloudellisen ahdingon. Jostakin syystä nämä ahdinkoajat kiertävät kuin spiraali ja viimeisestä lamakaudesta on vain muutama vuosi. Ihmiset joutuivat velkakierteisiin, työpaikat menivät alta pois, ihmiset oppivat keräämään ruokansa roskiksista, perheet hajosivat ja lapset joutuivat laitoksiin. Hyvinvointi katosi kuin tuhka tuuleen. Yhdysvaltojen lamakausilla on vain se ongelma, että se lähtee vyörymään ja kiertää eri maissa. Tällä hetkellä heillä menee paremmin, mutta Euroopan maat ovat velkakierteissä ja vaikutus koskee meitä kaikkia Euroopassa. Suomessa näkymät ovat pahenemassa ja työttömien määrä kohoamassa. Suomessakin lisääntyy kaikenlaisia uhkia, joista myös tämän kirjan sivuilla kerrottiin. Työttömyys, rahattomuus, nälkä lisäävät ikäviä tekoja, valitettavasti. ****

On nousuveden aika, ja hän ihmettelee kuinka täällä rannalla voi olla niin kaunista ja hiljaista ja rauhallista, kun kaupungissa huudettiin ja kivet lentelivät ja oli tulta ja savua ja sitten laukaukset.

Anita Shreve, Merilasia
suom. Anu Niroma
Wsoy 2006
s. 417
Sea Glass 2002










4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kuvaus, olen lukenut jonkun Shreven kirjan, mutta tämä ei tunnu tutulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla :) Shreve oli minulle uusi tuttavuus, vaikka häneltä on suomennettu useampi teos. kirjan lopussa kirjailija kertoi jonkun verran faktatietoja pörssiromahduksesta, Ku Klux klaanista, lakoista ym. jotka tulivat kirjan sivuilla esille.
      Ihastuin kirjan nimeen, sillä olemme vapaa-ajat meren ympäröimällä saarella ja joka päivä kiertelen rannalla ja otan mielenkiintoisen kiven, simpukan tai jopa pienen kuivuneen ravun talteen. Vien sitten tuliaisen jollekin ystävälle. Liejuravut olivat täällä vain parina kesänä, joten ne ovat rasiassa. Ei ne elä näin kylmissä vesissä.
      Kirjan päähenkilö oli todella sympaattinen nuori nainen.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus tutusta kirjasta! Kiitos Mai; hyvää sunnuntaita sinulle♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili ♥♥
      Hyvää sunnuntaita sinulle ♥♥

      Poista