perjantai 26. helmikuuta 2016

Colm Tóibín: Brooklyn

Ja sitten hän oivalsi, että hänestä tuntui nyt jo siltä että hänen pitäisi muistaa tämä huone, sisarensa, tämä kohtaus niin kuin jostain etäältä. Hän tajusi, että siinä pitkittyneessä hiljaisuudessa oli jotenkin sanattomasti sovittu, että hän, Eilis, lähtisi Amerikkaan.

Colm Tóibínin Brooklyn kertoo nuoren Eilisin tarinan. Eilis oli nuori ammattikoulussa kirjanpitoa opiskeleva nuori tyttö 50-luvun Irlannista, mutta kotimaassa ei ollut nuorille töitä. Niinpä Eilisin vanhempi sisko järjesti Eilisille töitä kaupan myyjänä Brooklynista, Amerikasta, ja asunnon irlantilaisen rouvan talosta, jossa oli myös muita naisvuokralaisia. Tietysti ajankuvaan sopi, että miesten vierailut talossa oli kielletty. Matka Amerikkaan tapahtui valtamerilaivalla todella pienessä hytissä, jossa oli myös toinen naismatkustaja. Matkan tapahtumat oli herkkäsilmäisesti kerrottu ja kirjailija on todella pikkutarkka ja yksityiskohtien tarkka kuvaaja, joten aivan kuin olisin ollut matkalla mukana ja muutenkin uppouduin Brooklynin tarinaan niin, että minun oli vaikea laittaa lopussa kansi kiinni. Haluan tietää mitä jatkossa tapahtui kiltti kirjailija Tóibín.

Hän inhosi tätä taloa, hän ajatteli, sen hajuja, sen ääniä, sen värejä. Hän  itki jo portaita noustessaan. Hän tiesi, että niin kauan kuin muut puhuivat vaatteista alakerran keittiössä, hän voisi itkeä niin kovaan ääneen kuin häntä huvitti eikä kukaan kuulisi.

Eilis koki koti-ikävää ja työ kaupanmyyjänä ei ollut sitä mitä hän kaipasi, sillä se ei antanut hänelle tarpeeksi haasteita, nailonien myynti aamusta iltaan, kuutena päivänä viikossa. Onneksi Eilisistä kiinnostuneet ihmiset huolehtivat hänestä ja hänen siskonsa Irlannissa oli kaiken takana, kun Eilisille järjestettiin opiskelupaikka. Opiskelun ja työn ohessa hänelle ei jäänyt juuri vapaa-aikaa, jotta ikävä pääsisi yllättämään. Se yllätti kyllä aina, kun perhe kirjoitti kirjeitä.

Rouva Kehoe nousi pöydästä mitään sanomatta ja lähti keittiöstä paiskaten oven äänekkäästi perässään.
"Mikä sitä kalvaa?" Patty kysyi.
"Minä taidan tietää", Diana sanoi katsoen Eilisiä, " mutta Jumala olkoon todistajani: minä en kuullut mitään."
"Ai mitä mitään?"
"En mitään", Diana sanoi. "Mutta se kuulosti ihanalta."

Eilis löysi itselleen poikaystävän, Tonyn ja loppuaika mitä työltä ja opinnoilta jäi, hän vietti Tonyn kanssa. Kaksivuotiset opinnot olivat päättymässä, kun Irlannista tuli ikäviä uutisia ja Eilis päätti lähteä käymään kotona äidin luona. Tony oli varma, että Eilis ei tulisi takaisin ja halusi paluusta jonkin lupauksen, jota Eilis katui Irlannissa, sillä hän halusi jäädä Irlantiin. Hän sai olla ystäviensä ja äidin kanssa. Työpaikka löytyi heti ja uusi miesystävä oli ihana. Lopun juonesta voit lukea kirjasta tai katsoa elokuvasta. Kumman miehen Eilis valitsi ja kumman maan kotimaaksi? Ihana kirja. Tällaista naisen elämän ja ajatusten kuvaamista en ole ennen kohdannut. Täydellistä. Annan kehuja myös ajankuvauksille ja hienomuotoisille yhteiskunnallisten epäkohtien kuvaamisille. Asioista voi kertoa myös kauniisti. Colm Tóibín osaa kertoa asioita kuvauksellisesti. ****

Colm Tóibín, Brooklyn
suom. Kaijamari Sivill
Tammen Keltainen pokkari 2016
s. 313
Brooklyn ilmestyi Irlannissa 2009
ensimmäinen suomennos ilmestyi 2011

Osallistun kirjalla Marikan Seitsämännen taiteen tarinat-lukuhaasteeseen. Kirjassa on elokuvakannet ja kirjasta on tehty elokuva.

Kaisa V bloggaus

6 kommenttia:

  1. Oi että, tuo elokuva kyllä kiinnostaisi kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minuakin. Saapas nähdä millä viekkaudella jne. saan mieheni houkuteltua mukaan katsomaan tämän elokuvan :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Suosittelen oikein kovasti, sillä kirja on ihana :)

      Poista
  3. Oi että, ihanaa että ihastuit Brooklyniin noin kovasti! Tämä on yksi lempikirjoistani, ja Toibín on suuri kirjailijasuosikkini. <3

    Brooklyn-leffan näkemistä odotan myös hartaasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja oli jotakin niin ihanaa, että en osannut ollenkaan kertoa sitä miten paljon se kosketti, tekstin soljuvuus, asioiden kuvailu, ja varsinkin ihmisten kuvaus. Yleensäkin pidän kuvailusta tosi paljon, en niinkään vertailusta ja kuvainnollisesta kertomisesta, vaan ihan oikeasta kuvailusta. Tässä kirjassa oli herkkyyttä ja viattomuutta, mutta myös sitä herkkyyden ja viattomuuden salailua.

      Minua jännittää, että saanko mieheni mukaan leffaan :)

      Poista