Soili Poijula: Lapsi ja kriisi

Soili Poijulan Lapsi ja kriisi tietoteoksen kansikuva on hyvin koskettava. Pojan totinen kasvokuva ja surulliset silmät. Voi hyvin kuvitella, että taustalla on jokin kriisi ja kuvatessa ei hymyilytä. Soili Poijula on pohjoissuomalainen psykologi ja psykoterapeutti, joka on erikoistunut trauma- ja kriisipsykologiaan. Hänen Lapsi ja kriisi teoksensa on sisältönsä vuoksi erinomainen terveyden- ja hyvinvointioppilaitosten kurssikirja, sekä hyvä opas lasten kriisitilanteissa vanhemmille ja hoito- ja kasvatusalan ammattilaisille.

Kirjan alussa on sisällysluettelo, jonka perusteella löytyy selkeästi erilaisia lapsiin kohdistuvia kriisitilanteita, joista vanhempien ero on sellainen joka kohdistuu suureen osaan lapsia. Moni ei ajattele, että avioero voisi olla lapsille kriisi tai ongelma tai se voisi jättää trauman, mutta se on hyvin yleistä, että niin käy, koska puolet avioliitoista päättyy eroon. 

Eron aiheuttaman suruprosessin aikana jokaisella lapsella on jonkinasteisia vaikeuksia, jotka voivat ilmetä vaikkapa kouluarvosanojen laskuna. Jos lapsi jää pois koulusta, joutuu tappeluihin eikä tee koulutehtäviä riittävästi suoriutuakseen opinnoistaan, hän tarvitsee ammattiapua. Avun tarpeen merkkejä ovat myös äärimmäinen aggressiivisuus, huumeiden ja seksin kokeilut tai masennuksen merkit (ärtyisyys, vetäytyminen, apatia, univaikeudet, mielenkiinnon menettäminen tavallisiin toimintoihin). s. 264

Seuraava kriisi voi olla eronjälkeisen elämän muuttuminen esim. jos toinen vanhempi pyrkii estämään tapaamiset tai mustamaalaa toista vanhempaa. Yksinhuoltajan rahat voivat olla tiukilla, samoin vanhempi voi väsyä hoitamaan yksin lapsia ja kotielämää. Hyvät suhteet toiseen vanhempaan ja yhteishuoltajuus, sekä sukulaisten ja isovanhempien tapaamiset voivat olla lapsen kriisin apuna ja tukena. Erosta eteenpäin tulevat uusperheet ja niiden aiheuttamat ongelmat ja kriisit. Sopeutuminen uusperheeseen voi Soili Poijulan mukaan olla lapselle toinen eroa vastaava kriisitilanne.

Hyvin yleistä lasten maailmassa ovat kiusaamistilanteet, kiusattuja on jopa 10-15 % peruskoululaisista ja joka koululuokassa on ainakin yksi kiusattu oppilas. Kuulostaa kauhealta, mutta sen lisäksi, että sitä ilmenee, niin se on myös raaistunut. 

Kiusaaminen on määritelty systemaattiseksi ja jatkuvaksi aggression muodoksi, jolle on tyypillistä toistuvuus, kesto ja vallan epätasapaino. Kiusaamisella tarkoitetaan yhteen ja samaan lapseen toistuvasti kohdistuvaa tahallisen vihamielistä käyttäytymistä. Kiusaamiselle on ominaista myös osapuolten epätasaväkisyys: kiusaaja on jollain lailla kiusattua vahvempi. s. 274

Poijula kertoo kirjassaan, että myös opettaja voi olla kiusaaja ja jopa 10 % opettajista syyllistyy kiusaamiseen. Opettajien tekojen taustalta löytyvät Poijulan mukaan persoonallisuushäiriöt tai he voivat olla stressaantuneita ja kärsivät vakavasta uupumuksesta. Myös erilaiset tilannetekijät voivat ruokkia kiusaamista eri vuorovaikutussuhteissa. Tähän voisin kertoa kokemukseni eräästä erityiskoulusta, johon menin töihin. Rehtori saanoi, että loman jälkeen elokuussa työntekijät ovat vielä iloisia ja jaksavat kaikenlaista, mutta marraskuussa he kaikki ovat ihan kamalia. He olivat ihan oikeasti uupuneita ja ärtyneitä marraskuussa. Ehkä heidän tiedostaessa tilanteen, heidän olisi pitänyt tehdä tilanteelle jotakin.

Lapsi ja kriisi tietoteoksessa käydään läpi useita lapsiin kohdistuvia kriisitilanteita ja lisäksi esitellään myös apukeinoja tilanteille. Minusta parasta oli, kun kirjassa sanottiin suoraan, että minkälaisten oireiden jälkeen on haettava apua ja minkälaiset tavallisen elämän eväät auttavat eri tilanteissa. Miten aikuisen pitää auttaa lasta silloin kun lapsi on kohdannut perheväkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, kiusaamista,  kuolemaa, surua, sairauksia, yksinäisyyttä, henkirikoksen tehneen tai vankilassa olevan vanhemman tai suuronnettomuuden.

Viime aikoina uutisissa on ollut paljon sodista ja Suomeen on tullut runsaasti maahanmuuttajia. Monen lapsen luokalle on tullut maahanmuuttajalapsia. Kirjassa kerrotaan myös näistä asioista miten pakolaisista puhutaan lapselle. Kirjan sivuilta löytyy runsaasti eri verkostojen yhteystietoja mikä auttaa lisätietojen hankinnassa. Tämä painos on kirjan uudistettu ja ajantasaistettu laitos. Uusia aihealueita ovat mm. kognitiivinen käyttäytymisterapia, päivähoidon ja koulun kriisitoiminta sekä kriisipedagogiikka.

Soili Poijula, Lapsi ja kriisi
Kirjapaja 2016  3. uudistettu painos
s. 345