Deborah Moggach: Tulppaanikuume

Maalari tekee työtään. Hänen katseensa lipuu minun ja kankaan väliä. Hänen maalatessaan tunnen siveltimen hivelevän ihoani...

Englantilaisen kirjailijan Deborah Moggachin Tulppaanikuume kiinnosti kovasti, sillä siitä tehty elokuva tulee Suomeen 2017 keväällä. Olen historiallisten kirjojen ystävä ja tämä tarina sijoittuu vuoden 1636 Amsterdamiin. Luin helmikuussa viime vuonna suomennetun englantilaisen Jessie Burtonin Nukkekaapin, joka myös sijoittui samaan aikakauteen, Hollantiin ja Amsterdamiin. Tietysti, kun lukee paljon, niin näkee helposti yhteneväisyyksiä kirjoissa. Molemmissa kirjoissa oli nuori alle kaksikymppinen tyttö naitettu vanhemmalle, rikkaalle kauppiaalle, jotka olivat sen lisäksi laivanvarustajia. Tulppaanikuumeen päähenkilö oli kaunis Sophia, josta hänen vanha miehensä Cornelius oli niin ylpeä, että halusi ikuistaa heidät tauluun. Taulut ja taiteilijat olivat kirjassa isossa osassa, samoin Nukkekaapissa. Taulun maalasi naistennaurattaja Jan van Loos, joka ei kaihtanut keinoja päästäkseen Sophian hameiden alle.

Aistin kasvoillani kuuman, huokuvan henkäyksen. Käteni kupertuvat nupullaan olevien rintojen suojaksi. Mutisen kiivaammin, toivon hänen siirtyvän lähemmäs.

Kolmiodraama muuttaa Sophieta. Hän alkaa suunnitella pakokeinoa pois Corneliuksen luota. Pakomatka on todella uskalias ja pettämiseen ja valehteluun kietoutuu iso määrä ihmisiä. Pakomatkalle tarvitaan rahaa ja juuri nyt ovat tulppaanin sipulit suunnattoman arvokkaita. Ihmiset keinottelevat niillä omaisuuksia ja menettävät omaisuuksia. Miten Sophien ja Janin käy? Saavatko he toisensa? Tuleeko salaisuudet ilmi? Sophie on kuitenkin pilannut maineensa, mikä hänen kohtalonsa on? Vieläkö Jan pystyy maalaamaan? Siinä muutama koukku, jonka uskoisin houkuttelevan lukemaan kirjan tai sitten katsomaan tulevan uutuuselokuvan. Itse olen todella kiinnostunut elokuvasta.

Todellisuudessa en ole siinä talossa. En elä siellä. Olen kuin tyhjä kuori, aivan kuin nuo vaatteet. Olen kadonnut niiden sisältä.

Kirja on viihteellinen historiallinen rakkausromaani. Kirja on täynnä tragikomiikkaa ja hauskoja tilanteita, jopa hersyviä kohtauksia, joista varmaan on saatu aikaiseksi uskomattoman upea elokuva. Näen jo silmilläni pukuloistoa ja hyviä kohtauksia, joita toivon elokuvassa olevan. Kirjan aihepiiri, kolmiodraama, on aiheena vanha. Myös Nukkekaapissa oli kolmiodraama, mutta siinä oli myös tuon ajan sodomiittia, mikä nykyisin ei sellaista ole. 1600-luku on varsin kiehtova ajanjakso. Hollanti oli siinä mielessä salliva maa jo tuohon aikaan, että naisten sallittiin kulkea kaduilla ilman saattajia. Kirja tuo viihteen keinoin esille historiatietoutta, taiteilijoita ja filosofeja, joista pidin kovasti. Kirjan lopun olisin jättänyt enemmän avoimeksi, mutta mielenkiinnolla jään odottamaan elokuvan loppuhuipennusta. 

Nämä vuodevaatteet ovat minun käärinliinani. Kun nousen, nousen uuteen elämään. Murtaudun ulos kuin perhonen hyönteiskotelostaan; karistan menneisyyden yltäni kuin Marianviitan ja katoan meren taa omaan luvattuun maahani. 

Deborah Moggach, Tulppaanikuume ****

suom.  Irmeli Ruuska

Wsoy 2000

s. 296

Tulip Fever 1999

Tulppaanikuumeen seurassa ovat viihtyneet mm. Sari,  Mari a ja Liisa