lauantai 18. maaliskuuta 2017

Lea Pennanen: Piilomaan pikku aasi

Olipa kerran suuri ja kaunis maa, Piilomaa. Siellä oli Kaikuvuori ja Leikkilaakso ja iloiset virrat juoksivat laakson poikki. Sininen merituuli puhalsi Sukkelosaarten lomitse kaupunkien ja kylien yli ja kaikki Piilomaan asukkaat olivat onnellisia aaseja ja ahkeria koiria ja kilttejä kissoja.

Näin alkaa uskomattoman upea lastenkirjailija Lea Pennasen (1929-) klassikkosatu Piilomaan pikku aasi (1968). Sadun on kuvittanut lempikuvittajani Maija Karma (1914 - 1977). Kirjasta on tehty myös tv-sarja vuonna 1977. Olen aina miettinyt sitä, mitkä kirjat ovat lapsuudessani olleet ne rakkaimmat kirjat, ja ne ovat suurimmaksi osaksi olleet Maija Karman kuvittamia. Saduissa pitää mielellään olla kuvia. Kirjan hauskassa kansikuvassa on pikkuaasi, Korppu-koira ja Musta kissa, jotka pelastivat koko Piilomaan neuvokkailla toimillaan hirmuisen Muuli Mukkeliksen ja kettusotajoukon vallasta. Kirjassa on myös noita ja muita satuhahmoja, joten kirja on todellinen aarreaitta pienille kuuntelijoille ja vähän isommille lukijoille. Kirjan luettua voi epäillä, että onkohan jäätelöön sekoitettu jotakin laiskistuttavaa ainetta tai onko mehussa unettavaa ainetta tai mitä jos sittenkin maata kaivamalla sieltä löytyy se suklaakaivos.

Ja ennen kuin ketut ehtivät kääntyäkkään, Lasse Lämppä pani käyntiin keksintönsä Vihuri Puhurin. Puuuhhh, puhalsi Vihuri Puhuri hirmuisesti ja se puhalsi niin kovaa, että ketut ja hännät ja roskat lensivät kieppuen portaita alas aina Hotelli Huiputuksen portille asti.

Kirjassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia ja takaa-ajoja, kun kettupartiot yrittävät saada pikkuaasin, Korppu-koiran ja Mustan kissan kiinni. Mitään ei kannata maistaa, kenenkään puheisiin ei kannata uskoa ja viisainta luottaa vain maanalaisiin tuttaviin, joiden löytäminen oli todella hankalaa. Mitä kaverukset sitten etsivät, se selviää tästä iki-ihanasta satukirjasta. Kirja on jaettu sopivan kokoisiin kappaleisiin, jotka loppuvat melkein aina samalla tavalla: Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulette seuraavassa luvussa. 

Kirja käy hyvin iltasatukirjasta, koska kappaleet on jaettu sopivan pituisiin kappaleisiin. Kappaleilla on hauskoja otsikoita, kuten Väräjävän Lyhdyn majatalo, Muuli Mukkelis saa pitkän nenän, Aasi Isaskarin oveluus, Hihihi-rannikon vaara ja monta muuta hauskaa otsikkoa. Kirjahan on lasten seikkailukirja, se on lasten jännityskirja, kirja on ystävyyskirja, se on eläinsatukirja ja lisäksi siitä voi poimia kaikenlaisia ajatuksia esimerkiksi maan valloituksesta ja miehittäjistä. 

Maapallolla on monta sotaa käynnissä ja maita hallitsee valloittajat ja hirmuvaltiaat, joten satukirjan avulla voidaan pohtia myös näitä asioita, jotka jäävät lapsille mieleen esimerkiksi uutisista ja lehtien kansikuvista. Nykyisin myös netistä. Ne ovat harvemmin sellaisia asioita, joista keskustellaan lasten kanssa, mutta lapset ovat niistä todella kiinnostuneita ja leikkivät omia sotaleikkejään, kunnes aikuiset lopettavat ne sopimattomina. Ehkä olisi kuitenkin viisainta keskustella ja käydä läpi miksi se sotiminen on aikuisten mielestä epäsopivaa. Tämä kirja on todellinen lahja kaikille lapsille. Kirjan sanoma on yleismaailmallinen, rauhan ja ystävyyden sanoma. Tähdenlentoja ja tähtien ilotulitusta Piilomaan pikku aasille ja kaikille kirjan lukijoille ja kuuntelijoille.

"Hehheh, tulittepas te minun ansaani", sanoi joku ja astui esiin kallion lohkareen takaa - ketun häntä kainalossa - nappasi veneen kiinnitysköyden ja kiskaisi salaveneen rantaan.


Lea Pennanen, Piilomaan pikku aasi ****
kuvitus Maija Karma *****
Otava 2004, 8. painos
s. 70
Ensimmäinen ilmestymisvuosi oli 1968

Osallistun tällä lastenkirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen, sekä Luetaanko tämä?-blogin Kian Lapsuuteni kirjasuosikit-haasteeseen.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3
      Kirja oli minullekin tuttu, mutta halusin tuoda sen nyt blogiini <3

      Poista
  2. En ole lukenut kirjaa, mutta TV-sarjaa katsottiin meillä koulussa ala-asteella. Oli mukavaa vaihtelua opetukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti ja tv-sarja aiheutti varmasti mukavia keskusteluja ;)
      Ei opetus saa olla liian teoriapitoista, vaan siihen pitää liittää toimintaa ja vaikka näitä tv-sarjoja hyvistä kirjoista.

      Poista
  3. Tämä on ihana kirja <3. Muistan tämän lapsuudestani, ja tarina tuntui silloin tosi jännältä. Kuuntelin Piilomaan joitakin vuosia sitten äänikirjana, ja se toimi siinäkin formaatissa loistavasti. En muista kuka lukijana oli, mutta hänen äänensä toi tarinan vivahteet hyvin esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä klassikkosatu ja mielestäni todella tuore aihepiiriltään, ajaton.
      Ihana heittäytyä itsekin kuuntelemaan, kun joku lukee satuja. Tällaista kirjaa lukevat lapsetkin mielellään ääneen.

      Kirja on oikea lasten jännäri, mutta lapsistakin jo huomaa, että osa on jännityksen ystäviä jo pienenä.

      Poista
  4. Tämä kirja kuului minunkin suosikkikirjoihin! En muistanut tapahtumia juuri ollenkaan, mutta teoksen ihana, ihana tunnelma on säilynyt mielessä! Jo tuon kansikuvan näkeminen hykerryttää mieltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on se pikkuaasi, joka lähtee pelastamaan... ja onnistuu nokkeluutensa ja ystäviensä ansiosta. Happy End niin kuin saduissa kuuluu ollakin :)
      Kansikuva ja kuvitus ovat ihanat :)

      Poista