Suurkaupungin ilmapiiri osuu maalarinhermooni, sen syke herättää maalarinvaistoni, halun nähdä kaikki - aivan kaikki! Pieneen lehtiööni sinkoutuu pikaisia luonnoksia, viivoja, näkyjä, unelmia, heijastuksia Montparnassen kalpeista kasvoista.
Mila Teräksen kauniskantisessa teoksessa Jäljet uppoudutaan herkän suomalaisen taidemaalarin Helene Schjerfbeckin (1862-1946) maailmaan ja sielun syövereihin niillä keinoin kuin se on ulkopuolisena mahdollista tehdä. Teos alkaa vuodesta 1945, kun Helene Schjerfbeck muistelee vanhoja aikoja ruotsalaisessa hotellissa, jonne hänet on kuljetettu sotaa pakoon. Muistoissaan Helene kulkee lapsuudessaan, nuoruudessaan, ulkomailla eri kohteissa maalaamassa ja kotimaan eri asuinkohteissa. Helenen elämä ei ollut helppoa, sillä hän oli sairaalloinen ja hänellä oli lonkkavika, joka teki kävelemisestä vaikeaa.
Helenen taiteellisuus huomattiin jo lapsena ja hän pääsi vapaaoppilaaksi taidekouluun ja sitä myöten hänen oma vahva tahtonsa taiteilijaksi aikaan, jolloin naisilla ei saanut olla omaa tahtoa tai haluja, miehiselle alalle sai hänet pyrkimään taiteilijaksi niin suurella intohimolla, että sen näkivät ja hyväksyivät kaikki muut paitsi oma lähipiiri.
Helene oli itse oman taiteensa ankarin arvostelija. Hän etsi koko ikänsä omaa tyyliään tuoda sielu esille taiteessa. Lopulta sen hyväksyivät miehiset taidepiiritkin. Siitä huolimatta, kun Helene valittiin Tukholman taideakatemian jäseneksi, siitä ei kirjoitettu suomalaisissa lehdissä. Kuuluisuus veti puoleensa myös väärentäjiä ja huijareita, jotka yrittivät hyötyä taiteilijasta. Helene Schjerfbeck olisi halunnut vain rauhaa maalaamiselleen, sillä herkkänä ihmisenä pienikin häiriötekijä vei maalaamisinnon pitkäksi aikaa.
Mila Teräs on kulkenut Helene Schjerfbeckin jäljissä paikoissa, joissa Helene asui ja maalasi tauluja. Kirjan teksti soljuu kauniisti ja runollisesti kirjailijan jalanjäljissä. Kirjassa kuvataan tauluja ja luomisen vimmaa ja sitten maalaamisen vaikeuksia, sairaalloisuutta, mutta myös elämäniloa rakkauden yllättäessä elämän, myös surua ja kaipuuta omasta lapsesta. Helene maalasi paljon lapsikuvia, mikä on yllättävää, sillä lapset eivät pysy pitkään paikoillaan.
Oma suosikkini on aina ollut Toipilas vuodelta 1888 ja Tanssiaiskengät vuodelta 1882. Nuoren taiteilijan lahjakkuus näkyy näissä tauluissa loistavasti. Vuosien kuluessa tauluista katosivat yksityiskohdat, värit haalistuivat ja taiteilija muuttui kriittiseksi, sillä hänen mielestään tauluista piti näkyä sielu. Hän etsi sielua omakuvistaan, jotka pelkistyivät vuosi vuodelta, ja jotka tekivät Schjerfbeckin kuuluisaksi. Nykyisin hänen maalauksensa ovat mielettömän arvokkaita. Eläessään Schjerfbeck ei saanut nauttia ylellisyyksistä, joita hänen taulujensa kauppaajat saavat nykyisin. Taiteilija eli köyhyydessä ja lahjoitti monet teoksensa, koska muuta rahaa ei ollut.
Mila Teräs, olet tehnyt yhdestä lempitaiteilijastani herkän kauniin kirjan. Kiitos, että sain matkata Helenen jalanjäljissä kirjasi sivuilla.
Se, joka katsoo kuvaa ja rakastaa sitä, oppii myös ymmärtämään sitä.
Mila Teräs, Jäljet - Romaani Helene Schjerfbeckistä *****
Karisto 2017
s. 275 + jälkisanat + lähteet
fiktiivinen elämäkerta
fiktiivinen elämäkerta
Schjerfbeck kiinnostaa aina! Olen lukenut yhden Mila Teräksen kirjan, joka ei täysin vienyt mukananaan, mutta sai kiinnostumaan kirjailijasta. Tämä Jäljet voisi olla lukemisen arvoinen.
VastaaPoistaT. Lumiomenan Katja
Suosittelen kirjaa kovasti. Se on romaanimuotoon kirjoitettu ja kirjasta nousee esille vuodet, joita taiteilija kirjassa muistelee. Todella lukemisen arvoinen teos.
PoistaKiitos hienosta lukuvinkistä Mai. Helene Schjerfbeck on fantastinen taiteilija! Nuo mainitsemasi taulut ovat ihania, itse pidän myös pelkistetyistä omakuvista. Konttisen Täältä tullaan! -kirjassakin kerrottiin hiukan Schjerfbeckistä, vinkiksi sinulle. Varaankin tämän heti!
VastaaPoistaOle hyvä Riitta ;)
PoistaOnhan Schjerfbeck aivan omaa luokkaansa suomalaisessa taidemaailmassa. Kun ajattelee aikaa, jolloin hän eli, hän oli todella moderni ja uskalias ja hänen taulunsa kestävät ajan kanssa. Hän maalasi monet taulut uudestaan pelkistäen niitä paljon, joten tauluista on useampi versio esim. tanssiaiskengistä. Taulut suorastaan pysäyttävät <3
Mai, arvasin, että pidät:) Tämä kirja on kirjoitettu Helenen henkeen herkästi ja vahavasti, siten miten Helene oli ja eli. Luen hänestä nyt Oma tie Helene Schjerfbeckin elämä ja tietenkin Riitta Konttiselta.
VastaaPoista<3
Jäljet oli todella kaunis ja herkkä kirja ja voisinpa jo toivottaa kirjalle menestystä, vaikka vuosi on vasta alussa. Uskomattoman kaunista tekstiä. Olin ja elin matkalla mukana.
Poista<3
Schjerfbeck on ihana taiteilija! Varmasti lukemisen arvoinen kirja.
VastaaPoistaTämä on kyllä lukemisen arvoinen kirja jo senkin vuoksi, että se on hieno proosateos. Kirjailija on saanut käyttää mielikuvitustaan luodessaan kuvaa taiteilijasta.
PoistaOo, Schjerfbeck! Tämä kirja on mennyt ohi, joten kiitos vinkkauksesta. Joskus peruskouluaikoina käytiin koulun kanssa Hyvinkään taidemuseossa ja siellä oli Schjerfbeckiä :) Pitäisi joskus piipahtaa uudelleen. /Tiia
VastaaPoistaTämä on hieno teos, kannattaa lukea. Ihailen kirjailijoita, jotka tekevät taikoja ja joilla on mielikuvitusta loihtia jonkun edesmenneen taiteilijan elämää. Edellinen tällainen teos oli Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungissa ja nyt Teräksen ihana Schjerfbeck. Taulut ovat mielettömän hienoja.
PoistaLuin harppoen kirjoituksesi, sillä minulla on vasta tulossa lukuun tämä kirja. Mukava tietää, että pidit. Schjerfbeck oli kyllä uskomattoman hieno taiteilija.
VastaaPoistaHieno taiteilija, modernisti omalla elinajallaan. Teräs on kirjoittanut upean romaanin taiteilijaelämästä.
PoistaHelene ja hänen taiteensa <3 Uskon, että tartun tähän kirjaan vielä joku päivä...
VastaaPoistaMinäkin toivon sitä Kaisa Reetta, että luet kirjan <3
PoistaTodella hienoa tekstiä ja taituruutta taikoa taiteilija eläväksi. Lisäksi kirjassa on historian havinaa, josta pidän kovasti :)