tiistai 14. maaliskuuta 2017

Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan

On jo kauan siitä, kun lakkasin puhumasta.

Olen lukenut aiemmin Linda Boström Knausgårdin Helioskatastrofin (2013). Uusin teos Tervetuloa Amerikkaan on samanlainen psykologinen perhetragedia, jossa isän kuolemalla on suuri rooli. Isän sairaus, vanhempien ikävä ero ja isän kuolema vaikuttivat traumaattisesti perheen lapsiin. Perheen tyttö, Ellen, muuttui mykäksi. Rivien välistä voi kuvitella ja lukea enemmän kuin kirjassa kerrotaan, sillä Ellen on vielä lapsi, koululainen. Ihmettelin, miksi lastensuojelu ei puuttunut perheen asioihin, mutta onneksi koulusta puututtiin. Ellen lopetti puhumisen ja kirjoittamisen, joten koulun velvollisuus on puuttuakin tilanteeseen. Ellenin äiti vaikutti yltiöoptimistilta ja päiväperhoselta, jonka mantra oli, että meidän perhe on valoisa perhe. Uskomatonta silmien ummistamista vaikeissa tilanteissa.

Rakas hyvä Jumala. Tee niin että isäni kuolee. Minä haluan että hän kuolee, ja Sinä autat minua. Me teemme sen nyt. Yhdessä. Sinä ja minä. Me tapamme hänet. Se on päällimmäisin toiveeni. Aamen.

Tervetuloa Amerikkaan on alusta loppuun asti yhtä toivoton ja masentunut kirja. On rankkaa lukea lapsen ajatuksia isän tappamisesta. Molemmissa kirjoissa on isän mielenterveysongelmia ja tytön mielenterveysongelmia. Kirjassa viitataan perinnöllisyyteen, mutta mielenterveysongelmaperheen lapset voivat sairastua myös siitä, että elävät perheessä, jossa niitä on. En tiedä miksi kirjailija on valinnut aiheiksi näin vaikeita teemoja. Yksi teema on myös uskonto, Jumalan vahva läsnäolo. Isän kuoltua toivominen muuttui toiveeksi omasta kuolemasta.

Painoin veitsenterällä peukaloa kunnes iho halkesi. Valuva veri rauhoitti minua.

Toivoisin Linda Boström Knausgårdilta seuraavaksi valoisampaa teosta. Kaksi yhtä synkkää kirjaa mielenterveysongelmista, jossa pääosa on tytöllä ja isällä, on liian paljon. Teksti ja kuvaukset ovat hienoja kaikessa synkkyydessään, mutta tarinaan olisin kaivannut enemmän sisältöä. Viiltävät perhetragediat eri muodoissa ovat varmasti kirjoittajallekin raskaita kokemuksia. Vaikka kaiken sympatiani saava päähenkilö Ellen on siirtymässä kuudennelle luokalle, en suosittelisi kirjaa nuorille. Kirja on varmasti monelle aikuisellekin liian raskasta ja puistattavaa luettavaa.

Sitten se nöyryytys. En osannut sanaa tuolloin mutta koin sen ruumiini joka sopukassa.

Linda Boström Knausgård, Tervetuloa Amerikkaan ****
suom. Petri Stenman
LIKE 2017
s. 96
Välkommen till Amerika 2016

Linda Boström Knausgård: Helioskatastrofi

 Kristan bloggaus
Lauran bloggaus

ps. Heti ensimmäisellä sivulla todella ruma virhe: Suoraan alenevessa polvessa. Kirjasta löytyi useita lauseita, joissa oli vain ladottu sanoja ilman järkeä.






11 kommenttia:

  1. Bloggasin tästä myös ihan äsken. Pidin kielestä ja näin yhteyden sanojen välillä. Tämä on minusta selkeämpi teos kuin Helioskatastrofi, joka jätti minut hieman hämmentyneeksi, vaikka muistoni siitä ovatkin lämpimät.

    Minusta tämän romaanin loppupuolella oli jo valoa, vaikka ei sillä, synkkä tarina tämä suurimmaksi osaksi kuitenkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin virheitä lauseissa.
      Helioskatastrofi oli mielestäni ikävämpi kirja, mutta en nähnyt tässä kirjassa valoa. En ilman terapiaa.

      Poista
    2. Minulle tämä kirja oli pettymys.

      Helioskatastrofissa on fantasiaa ja kerroksellisuutta. Tässä on vain masentava arkitaso. Jos vertaan elokuvaan, niin Tervetuloa Amerikkaan on kuin hyvin rakennettu alkutilanne, jossa ei sitten tapahdu mitään, vaan jäädään polkemaan siihen alun tilanteeseen, masennuksen mutaan.
      Pidin Helioskatastrofista ja odotin uutta kirjaa, mutta tämä jää nyt harjoitelman tasolle.

      En voi olla ajattelematta kirjailijan elämäntilannetta, neljä lasta ja ero kuuluisasta kirjailijasta. Vaikka pidän Karl Ove Knausgårdin kirjoista ja arvostan suurta projektia, en voi olla kauhistelematta sitä, että hän - minun mielestäni - petti vaimonsa kirjoittamalla liian intiimeistä asioista. Vaikka kuinka olisi lupa, niin kyllä tuo särkee, varsinkin kun toinen on hauras.

      Poista
    3. Ai järkyttävää, tuosta erosta en tiennyt mitään, joten nyt ymmärrän näin masentuneen kirjan paremmin. Olen lukenut Ove Knausgårdilta vain ensimmäisen taistelun ja se saa jäädä myös viimeiseksi. Minulle Linda Boström Knausgårdin kirjat ovat selkeästi osuvampia. Vaikka kirjoitin, että rankkoja perhetragedioita ja masentuneita ilman valoa, niin Lindan kirjat antavat enemmän ymmärrystä juuri mielenterveysongelmista.

      Tämä kirja tuli todella iholle sillä olen tekemisissä tytön kanssa, joka ei puhu, eikä kommunikoi. Sisko on samanlainen, mutta häntä en tunne, on kuitenkin koulussa.

      Poista
  2. Mai, käy kurkkamassa, täällä kirjoituksen lopussa on sinulle kiitos:
    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2017/03/blogitunnustus-bloggaajaystavalta-miksi.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-avard.html
      Nyt tuli kevätväsymys ja liitän vain tämän viime kesäkuulla kirjoittamani vastaus haasteeseen <3
      Palkinnot ovat aina kivoja ja lämmittävät mieltä <3

      Poista
  3. Pidin tästä paljon, erityisesti lyyrisen kielen ja vahvan, jotenkin omaperäisen kuvaston vuoksi. Synkkyyttä oli valtoimenaan, mutta näin myös ne valonpilkahdukset lopussa, vaikka ne eivät luvanneet varsinaisesti toivoa paremmasta. Helioskatastrofia en ole lukenut, mutta tosiaan, kirjailijan henkilökohtaisen elämän tietäen nämä kirjojen aiheet ymmärtää uudella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli oli todella hienoa ja ehkä pienoisromaanit ovat sopivampia, koska aiheet ovat rankkoja. Ehkä kirja olisi tarvinnut selkeämmän käännöskohdan, sillä se jäi nyt sitä vaille.
      Olen samaa mieltä Tuomas, että lukisin nyt kirjan ihan toisella tavalla, kun tiedän taustalla olevista perheongelmista. Ove Knausgårdin intiimeistä paljastuksista vaimostaan en halua tietää mitään. Minua inhottaa jo ajatuskin.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Tämä tuntuu minulle aiheeltaan liian rankalle. Ei tee mieli lukea herra Knausgårdiltakaan mitään... On se hyvä kun on nämä blogit, voi peilata omia kiinnostuksiaan puolesta ja vastaan. Kiitos Mai.

    VastaaPoista