perjantai 12. toukokuuta 2017

Petina Gappah: Muistojen kirja

Tarina, jonka pyysit kertomaan, ei suinkaan ala Lloydin kuoleman säälittävästä rumuudesta. Se alkaa kaukaisesta elokuun päivästä, jolloin aurinko porotti rakkulaisille kasvoilleni, minä olin yhdeksän ja isä ja äiti myivät minut ventovieraalle miehelle.

Kun luin nämä zimbabwelaisen Petina Gappahin ensimmäiset lauseet Muistojen kirja teoksesta, tiesin, että nyt luen uskomattoman pysäyttävää kirjaa, joka koskettaa syvälle tunteisiin. Siirryin kirjan sivuille Afrikan polttavan kuuman auringon alle ja kuuntelin Memoryn tarinaa, jota hän kirjoitti vankilassa tuomittuna kuolemaan valkoisen miehen murhasta. 

Tutustuin kirjan sivuilla kammottaviin vankilaoloihin ja naisvanginvartijoiden mielivaltaisiin sääntöihin ja hakkaamisiin. Sitä ennen Memorylta puristettiin tunnustus henkisellä kiduttamisella. Zimbabvelaisen oikeuslaitoksen hajanaisuus  ja levottomat yhteiskunnalliset olot paistavat kirjan läpi. Kirjailijan omat oikeustieteen opinnot sekä Cambridgesta että Grazista ja Zimbabwesta antavat hyvät asiantuntijatiedot  kirjassa pohdittavista oikeudenkäynneistä, tuomioista ja armahduksista. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää oikeustieteellistä pohdintaa, vaan se on erittäin herkän ja koskettavan elämän eläneen nuoren naisen elämän pohdiskelua ja muistelua. Miksi mitäkin tapahtui lapsuudessa? Miksi vanhemmat möivät hänet valkoiselle miehelle?

Omasta perheestä erottaminen on aina traumaattinen kokemus lapselle, vaikka perhe olisi minkälainen tahansa. Vaikka perheessä olisi ongelmia, niin lapsi ikävöi vanhempiaan ja sisaruksiaan ja menettää luottamuksensa ihmisiin, toisinaan loppuiäksi. Traumaattinen ero perheestä ei kuitenkaan vaikuttanut Memoryn koulumenestykseen, sillä hän opiskeli päästäkseen pois. Lopulta hän sai stipendin Cambridgen yliopistoon ja oli pois maasta yli kymmenen vuotta. Sitten hänen voimansa uupuivat ja kotimaa kutsui. Oli tullut aika antaa anteeksi ja pyytää anteeksi.

Muistojen kirja on sydäntä ravistava kirja köyhän mustan perheen tytöstä, joka kasvoi adoptiolapsena valkoisessa hienostopiirissä ja opiskeli yliopistokoulutuksen ulkomailla. Memory menetti kaiken ja löysi itsensä haisevasta vankilasta, jossa ei ollut edes peseytymismahdollisuuksia. Kuolemantuomion odotus muuttui välillä toiveeksi elinkautisesta murhasta, välillä armahdukseksi, mutta pettymykset seurasivat toisiaan. Muista vangeista tuli ystäviä ja perheenjäseniä, joita Memorylla ei juuri ollut ollut. Vanginvartijoista tuli inhimillisempiä vuosien saatossa. Vankilaoloista tuli siedettävämpiä. Muistojen kirja ei jätä lukijaa kylmäksi, vaan se pitää otteessaan viimeiselle sivulle asti. Lukija on tarinan lujassa puristuksessa ja toivossa paremmasta huomisesta aina viimeiseen pisteeseen asti. Luin tarinan, joka kulkee aina mukanani, henkeäsalpaavan hieno tarina poliittisesti epävakaasta maasta, jossa mustien ja valkoisten raja-aidat ovat korkeat ja joiden kulttuurierot eivät kohtaa. Tähän tarinaan oli kudottu Memoryn surullinen elämä.

Jos pääsen koskaan täältä pois, heittelen paratiisilintuja maailman katolta.

Petina Gappah, Muistojen kirja *****
suom. Tero Valkonen
Tammen Keltainen Kirjasto 2017
s. 302
The Book of Memory 2015

Memoryn tarinan ovat lukeneet mm. Kirjaluotsi, Laura, Marika, Bleue ja Takkutukka

13 kommenttia:

  1. Kirjoitat tästä niin voimakkaasti ja houkuttelevasti. Mietin jo viime viikolla Hesarin juttua lukiessani, että haluan lukea tämän. Nyt vielä enemmän. Mitä mieltä olet, olisiko tämä kirja hyvä omistaa vai riittääkö kirjastolaina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja <3
      Tässä kirjassa oli todella vahvoja teemoja ja ilmiöitä. Äiti-lapsi-suhde on se mitä minä itken ja tunteet ovat korkealla näin äitienpäivän aikaan. Kirjailija on taiturimainen tarinankutoja. Yhteiskunnalliset epäkohdat nousivat esille ihan luonnollisina asioina, vaikka ne ovat tietysti ihan hirveitä, mutta kirjailija ei korostanut niitä. Ehkä se on hänen kannaltaan parempi noissa olosuhteissa.
      Tämän kirjan haluaisin omistaa, mutta luin sen kirjastolainana. Olen kyllä enemmän kirjastoihmisiä ja kannustan kannattamaan kirjastoa, ettei sille käy yhtä huonosti kuin postille.

      Hyvää äitienpäivää sinulle Katja <3

      Poista
  2. Afrikan kuuman auringon altahan se lämpö löytyi ja Gappah tuottaa väkivahvaa tekstiä vahvoine kulttuurialustoineen. Teoksen tunnetila jäi pitkäksi aikaa päälle ja siinä ilahdutti kirjailijan näkemys paremmasta huomisesta ja toivon tärkeydestä kantavana voimana ihmiselämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Takkutukka, toivoin koko kirjan ajan, että Memory olisi pysynyt ulkomailla, mutta kotimaa on aina kotimaa, ja kirjailijan tarina oli tämä sydäntäsärkevä kertomus meille lukijoille.
      Karmeat vankilaolot ilman peseytymismahdollisuuksia ja hirveä ruoka. Vanginvartijat simputtivat mennen tullen ja palatessa. Kyllä siinä henkinen kantti on koetuksella.
      Memoryn elämä oli surullinen heti lapsuudesta asti. Olen tunnelukija ja vieläkin kirja vaikuttaa tunteisiin. Äiti-lapsi-suhde varsinkin.

      Hyvää äitienpäivää sinulle Takkutukka <3

      Poista
  3. Kiitos tästä postauksesta. Tuli ihan oikeaan aikaan. Olen nimittäin miettimässä ehdotuksia Naisten Pankin lukupiirimme ensi syksyn kirjoiksi. Ja tämä sopii erinomaisesti meille! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juuri oikea kirja Naisten Pankin lukupiirikirjaksi. Naisten Pankki on järjestö mistä olen kuullut pelkkää positiivista sanomaa.
      Hienoa, että kirja sopii teille.

      Äitienpäiväviikolla voi joka päivä toivottaa hyvää äitienpäivää, toivon aurinkoa äitienpäivääsi Anneli <3

      Poista
  4. Hieno postaus Mai, laitanpa muistiin. Zimbabwe onkin minulle valkoinen alue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta <3

      Zimbabwe on entinen Rhodesia. Afrikan maiden rajat ja nimet ovat muuttuneet nopeaan. Suomessa ei juuri missään puhuta Afrikan maiden tilanteesta esim. nälänhädästä Etelä-Sudanissa ja nyt jälleen puhjenneesta ebolaepidemiasta Länsi-Afrikan alueella. Sodat monissa maissa ja etniset puhdistukset.
      http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/02/pitka-matka-paratiisiin.html
      Pitkä matka Paratiisiin kertoo Ruandasta.
      http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/02/musta-kaunis-ja-kaupan-euroopan-uudet.html
      Musta, kaunis ja kaupan kertoo nigerialaisesta tytöstä, joka kaapattiin seksityöläiseksi.
      http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/03/orja.html
      Orja kertoo sudanilaisesta tytöstä joka kaapattiin seksityöläiseksi. Tästä on tehty myös elokuva.
      http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/01/purppuranpunainen-hibiskus.html kertoo nigerialaisesta perheestä.
      http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/02/puolikas-keltaista-aurinkoa_1.html kertoo Biafrasta.
      http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/10/kotiinpalaajat.html kertoo Nigeriaan palaavasta Ifemelusta.

      Poista
    2. Ebolaa on siis nyt Kongon demokraattisessa tasavallassa ent. Zaire. Nyt kuulin uutisista telkkarista.

      Poista
  5. Nyt vasta oikein todella kiinnostuin tästä kirjasta, kun luin postauksesi! Kirjoitit tosiaan houkuttelevasti, kuten Lumiomenakin sanoi. Ja Afrikka kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Syksyn Lehti <3

      Minulle kirja oli tunteisiin käyvä kirja. Kun kuulin kirjasta sen ollessa vielä englanninkielinen, niin toivoin kovasti sen suomentamista. Toivottavasti kirja koskettaa sinuakin.
      Afrikka kiinnostaa minuakin ja kun luen kirjan, tulee käytyä aina kyseisen maan wikisivuilla. Kyllä maapallo on muuttunut lyhyessä ajassa ja varsinkin maiden nimet. Suomikin oli sata vuotta sitten osa Venäjää.

      Poista
  6. Hieno kirjoitus vahvasta lukukokemuksestasi! Tämä kirja täytyy ottaa lukuun, ehdottomasti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kareta <3

      Minua kirja kosketti kovasti juuri päähenkilön kokeman äiti-lapsi-suhteen vuoksi. Kirjassa on pinnan alla paljon yhteiskunnallista kerrontaa, joka on uskaliasta kyseisessä maassa.

      Lukuiloa sinulle <3

      Poista