torstai 11. toukokuuta 2017

Markku Hattula: Räppikukko Riekuu maailmalla

Missä viipyy aamuruoka
leipäkyrsä kakkuvuoka
mesenaatin laiskan tahtiin
en mä pääse räpin jahtiin
ohi menee laulun aiheet
uhkana jo nälkäkuolon vaiheet

Markku Hattulan hassunhauska lastenkirja Räppikukko Riekuu maailmalla kertoo erilaisuudesta, lahjakkuudesta ja julkisuudenkaipuusta, johon lisätään hyvä ystävyys. Kirjan päähenkilö on isäntänsä Einarin saavissa asuva kukko, jonka nimi on Riekuu. Riekuu ei ole samanlainen kuin kylän muut kukot, sillä se ei viihtynyt kanalassa, eikä se herännyt aamulla ennen kuin Einari laittoi radiosta musiikin soimaan. Riekuulla oli taiteilijasielu ja ulkonäöltäänkin se oli erilainen. Riekuu ei kiekunut kuin muut kukot, vaan se räppäsi, ihan totta. Koska Riekuu ei kestänyt kanoja, vaan asui saavissa, Einari syötti sille vain homeista leipää ja hapanta piimää. Ei tuollaista kiusaamista kukaan kestä, joten Riekuu päätti lähteä maailmalle.

Tässä kulkee räppikukko kultainen
taakse jäivät tunkio ja pelto multainen
kultakurkku äänestääpi jaloillaan
pysy ei se enää edes aloillaan
rytmi tarttuu sulkiin siipien
kun mutkan taakse poistun hiipien
kanat nukkuu vaiti pesissään
minä tahdon pariin räppien
täyttää taskut kera rahatäppien

Karkumatkallaan Riekuu kohtasi ensimmäiseksi koiran, joka juoksi hirmuista vauhtia. Koiran nimi oli Patu ja Patu päätti alkaa Riekuun manageriksi, sillä julkisuuteen ei pääse ilman mainostamista. Patun selässä matkakin taittui paljon helpommin, sillä Patu oli nopea juoksija. Ensiesiintyminen tapahtuikin sitten torilla. Sitä ennen Riekuu ja Patu näkivät apinan, joka oli rautaketjulla kiinni. Apinan surulliset silmät hellyttivät kaksikon ja ensimmäisenä he päättivät vapauttaa apinan. Räppikukko Riekuu aloitti vapautusräpin kiekumisen. Sillä aikaa kun Riekuu räppäsi, Patu vapautti apinan. Sillä tavalla heidän joukkonsa kasvoi kukoksi, koiraksi ja apinaksi.

Saanko esittäytyä Nikolai Nuorallatanssija, täysin oppinut Moskovan suuressa sirkuskoulussa. Apina otti pari steppiaskelta taaksepäin, pyörähti kierroksen ympäri ja teki samalla kävelykepillä tahtilyöntejä ilmaan kuin olisi johtanut orkesteria.

Mitä sitten tapahtui voi lukea kirjasta, mutta sen verran kerron, että kirjassa kuullaan räppejä, nähdään poikkitaiteellisia esityksiä, vieraillaan putkassa, josta paetaan reippaasti, esiinnytään toreilla ja tilauskeikoilla ja loppu on onnellinen kuten kaikissa mukavissa satukirjoissa. 

Markku Hattula, Räppikukko Riekuu maailmalla ***
kuvitus Suvi Kari
Tekstitalli 2017
s. 72





2 kommenttia:

  1. Kiva lukea näitä postauksia myös lasten kirjoista, kun Krista ei ole enää suosittelemassa mistä kirjoista lastenlapseni mahtaisivat pitää. Tämän kirjan taidan kyllä hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anneli <3
      Sinulla oli varmasti kivoja keskusteluja Kristan kanssa kirjoista. Minäkin muistan ne kirjakeskustelut oman äidin kanssa. Meillä oli kyllä ihan erilainen maku kirjoista, mutta silti keskustelut olivat virkistäviä. Nyt vuosien jälkeen olen itsekin lukenut kymmeniä elämäkertoja, jotka olivat äitini lempikirjoja. Äitini luki jopa poliitikkojen elämäkertoja, joihin en ole itse vielä uskaltanut koskea.
      Äitini puolestaan ei pystynyt lukemaan dekkareita ja jännityskirjoja, jotka ovat minun yksi mieligenre. Äiti on mielessä varsinkin näin äitienpäivän aikaan.

      Onneksi sinulla on lapsenlapsia tuomassa iloa elämään. Oikein ihanaa äitienpäivää sinulle Anneli <3

      Poista