perjantai 11. elokuuta 2017

Astrid Lindgren: Vaahteramäen Eemeli


Vaahteramäellä asui poika, jota sanottiin Vaahteramäen Eemeliksi. Hän oli villi pieni jukuripää, ei ollenkaan tuollainen kiltti lapsi kuin sinä. Vaikka kiltin näköinen Eemeli oli – oikein kiltin näköinen. Silloin kun ei kiljunut. Eemelillä oli pyöreät sinisilmät ja pyöreät punaposket ja vaalea villava tukka. Kaikki oli niin kiltin näköistä, että Eemeliä olisi luullut kerrassaan pikku enkeliksi. Mutta jos luuli niin erehtyi.

Ruotsalainen Astrid Lindgren  (1907-2002) on kirjoittanut valtavan määrän lastenkirjoja, joista ensimmäinen Riitta-Maija keventää sydäntään julkaistiin 1944. 1945 ilmestyi Peppi Pitkätossu ja Lindgren työskenteli tuossa pienessä kustantamossa, joka julkaisi hänen kirjansa eläkkeelle asti. Vaahteramäen Eemeli julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1963. Eemelin uudet metkut, Eläköön Eemeli, Se Eemeli, se Eemeli, Eemeli ja Liinan poskihammas, Eemeli ja pikku Iidan metku, Eemelin metku nro 325 ja Eemeli ei kitsastele ovat sarjan jatkokirjoja. Kuten monella muullakin Lindgrenin lastenkirjalla, myös Vaahteramäen Eemelillä on esikuvansa. Eemeli oli Astridin isän Samuel Augustin lempihahmo ja suurimman osan kirjojen tapahtumista kirjailija kuuli isältään.

Kissankulman talossa asui Eemelin lisäksi isä, äiti, pikkusisko, renki ja piika sekä iso lauma kotieläimiä. Eemeli oli vikkelä  poika tekemään metkuja ja tässä kirjassa kerrotaan mm. miten Eemeli laittoi keittokulhon päähänsä ja hinasi pikkusiskonsa lipputankoon. Yleensä isä rankaisi Eemeliä viemällä hänet verstashuoneeseen joksikin aikaa miettimään kepposiaan. Verstashuoneella ollessaan Eemeli vuoli puu-ukkeleita ja niitä näytti syntyvän jatkuvasti lisää.

Menkööt suolle tylsine pitoineen, Eemeli mutisi. – Isä saa nostaa lipun  miten vain haluaa. Minä ainakin vuolen uuden puu-ukkelin ja olen vihainen ja kamala koko ajan.

Isä toivoi, ettei Eemeli tekisi kujeita toista kertaa, ja harvoin hän teki samaa kepposta kahta kertaa, sillä hän oli taitava keksimään uusia koko  ajan. Äitikin oli jo huolissaan, kun koulukin pian alkaisi, että miten se Eemeli pärjää koulussa, kun on niin tuhma. Eemeli lupasi olla metkuilematta.

- Mutta ei se ihan varmaa ole!

Eemeli on aina ollut yksi lastenkirjojen lemppareitani. Pikkuveljeni oli pienenä ihan Eemelin näköinen ja kova metkuilemaan ja tekemään kepposia. Minulla on siis ollut ikioma Eemeli pikkuveljenä.

Astrid Lindgren, Vaahteramäen Eemeli *****
Suom. Aila Meriluoto
Kuvitus Björn Berg
Wsoy 1973  8. Painos
s. 108
Emil i Lönneberga 1963


Osallistun tällä lastenkirjalla Luetaanko tämä? -blogin Kian Lapsuuteni kirjasuosikit-haasteeseen.


1. Kauan sitten asui maalla pikkupoika villi,

Kissankulman kauhuksi häntä kutsuttiin.

Lähellä jos jossain alkoi soida palopilli,

epäilykset kohdistui heti Eemeliin.



Voi herranjestas, minkälainen lapsi oli hän!

On hyvä, ettei Eemeleitä ole enemmän.

Sing duuduldei, sing duuduldei, sing duudulduuduldei

Sing duuduldei, sing duuduldei, sing duudulduuduldei!


2. Kesäkeittopataan teki kerran sukelluksen

Eemeli, mut jäi kiinni hörökorvistaan.

Se on hyvä, isot korvat esti tukehduksen,

mutta kulho päässään hän joutui sairaalaan.

Voi...



3. Eemeli sai ajatuksen kerran toukokuussa:

lipputankoon kiskaisi pikkusiskon hän.

Iida kiikkui ylhäällä kuin käpy kuusipuussa:

sieltä näkee varmasti paljon enemmän.

Voi...



4. Kaikki Eemelimme temput historiaan jäivät,

niistä silmät pyöreinä nytkin puhutaan.

Arestissa aikoinaan hän istui monet päivät,

mutta kiltti ollut ei edes silloinkaan.

Voi...

15 kommenttia:

  1. Tervetuloa Heidi Elo Kirjasähkökäyrän lukijaksi :)

    VastaaPoista
  2. Voi Eemeli. <3 Niin ihana. Rakastan tästä tehtyä TV-sarjaakin ihan älyttömästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eemeli on oikea klassikko lastenkirja <3 Tuo laulu on ihana korvamato :)

      Poista
  3. Voi Mai, Lindgren & Eemelit!!! Jo kannen kuva kertoo paljon siitä, mistä tämän riemukkaan viikarin kanssa on kyse. Omat pojat imaisivat jo riittävien, olemassaolevien lisäksi tämän vesselin vallattomuudet vaivatta ja jäikin perhevitsiksi meidän vanhempien kysymys:" Halutaankos sitä nyt puu-ukkojen veistoon?"

    Kunpa olisikin tuolloin ollut pihalla lipputanko, johon hilata nämä "äidin kultakakarat", kuten he itseään kepposteltuaan vetoavasti kutsuivat, kotvaseksi tuulettumaan ja jäähtymään... Kiitos hauskasta postauksesta ja aurinkoisen lämmintä kesäviikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Takkutukka kiitos,Eemeli on niin ihana ja olen nyt viikon ollut pikku-Eemelin seurassa...ihan selvästi keppostelevaa sorttia ja sitten hymyilee niin veikeästi, ettei voi muuta kuin hymyillä vastaan :)
      Aurinkoista viikonloppua :)

      Poista
  4. Kyllä vaan Eemeli on mainio epeli, ja Astrid Lindgren on kyllä lastenkirjallisuuden kuningatar <3

    Kaunista elokuuta sinulle Mai <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta myös, ihan kuningatar-ainesta löytyy Astridista ja ihmettelenpä kovasti miksi hän ei saanut Nobel-palkintoa.

      Kaunista elokuuta myös sinulle Katja <3

      Poista
  5. Iki-ihana Eemeli ja hänen metkunsa. Tykkäsin kovasti myös tv-sarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin tykkäsin ja tykkään edelleen. Tykkäsin myös tv-sarjasta. Ja tuo laulu on mainio. Olen laulellut sitä aika paljon viime aikoina ja laitoin muillekin sen korvamadoksi <3 Historiallinen klassikkosatukirja ja symppis päähenkilö <3

      Poista
  6. Minulle tulee Eemelistä aina ensimmäisenä mieleen käyneet kirsikat ja kanat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eemelihän oli myös itse kännissä ja joutui tekemään raittiuslupauksen. Kyllä nämä ovat hauskoja kirjoja ja opettavaisia :)

      Poista
  7. Olen Astrid Lindgrenin ihailija ❤️Eemelin tunnen TV-sarjasta, voi että oli kiva possuineen 🐖
    Hurja määrä kolttosia ja isältä meinasi aina mennä hermot.

    "On hyvä, ettei Eemeleitä ole enemmän." Hah hah, niinpä 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin eilen historiaa Mannerheimista ja hänen kolmas nimensä on Emil. No hänkin oli keppostelevaa sorttia ja joutui jo 5-vuotiaan lastentarhaan, kun äiti ei pärjännyt kotona hänen kanssaan. Kouluista erotettiin ja olipa jopa koulukodissa, kun teki kaikenlaista. Ylioppilastodistuksen keskiarvo oli sitten 9,4. Ja tarina jatkui yhtä hurjana.

      Poista
  8. Ihana Eemeli! Minä tykkäsin Eemeli-kirjoista pienenä, mutta Pepit olivat mielestäni vielä parempia. Omat lapseni eivät ainakaan vielä innostuneet Eemeleistä kovin paljon, vaikka niitä olemme jonkin verran lukeneet. Juuri eilen saimme loppuun Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären, ja viisivuotias kysyi, aloitetaanko Pepit uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau mitä klassikkoja luet lapsillesi, ihana kuulla <3
      Peppi on kyllä minunkin lempparihahmo, vaikka minulla on pikkuveljenä ikioma Eemeli.
      Ronja tekisi mieli lukea :)
      Minun piti katsella youtubesta Eemeli-trailereita, kun luin tämän kirjan. Niin hauskoja videonpätkiä, että alkoi naurattamaan, ja mieskin alkoi katselemaan minun seurana Eemelin metkuja.

      Poista