sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Tina Harnesk: Lumeenkylväjät

 


Koskaan et saa kenellekään kertoa, kuinka minusta tuli sinun omasi tai mikä minä olen. Koskaan  et saa kutsua minua nimellä, joka ei kuulu sinun maailmaasi.

Saamelaisen Tina Harneskin huikean hieno esikoiskirja Lumeenkylväjät valittiin vuonna 2023 Ruotsin Vuoden kirjaksi. Eikä ihme. Kirja on ihana ja täynnä tunteita. Kirja on värikäs ja huumorintajuinen. Vaikka kirjassa on myös niitä ikävämpiä kohtauksia, niin siltikin, tarina on kertakaikkisen upea. Kirjailija Tina Harnesk  kertoo nykyaikaan sijoittuvassa kirjassaan mm. siitä, mitä vaikutuksia Ruotsin valtion aikoinaan tekemistä saamelaisten pakkosiirroista on ollut siirretyille suvuille. Kirjassa on sopiva määrä saamelaista mytologiaa, kuten yllä oleva lainaus. Kirjan päähenkilöinä toimivat Máriddjá ja Biera, sekä Kaj ja Mimmi.

"Ei, ei meillä mittään kotihoitoja tarvita. Ei ukon kanssa tykätä, jos nurkissa ramppaa vierasta väkeä. Hyvin me pärjätään, oikiastaan vallan sikamaisen hyvin. Ikinä ei ole ollu niin minkään sortin avulle tarvetta. Yhtään ei olla höperöitä tahi sairaita, kumpikaan meistä."

Ikääntynyt Máriddjá lateli lääkärille ummet ja lammet, mutta totuus heidän tilastaan oli toisenlainen. Kyllähän he olisivat tarvinneet apua jo pitkään. Máriddján mies Biera oli jo pahastikin dementoitunut, ja Máriddjálla oli todettu syöpä, jota hän ei aikonut hoidattaa mitenkään. Vanha saamelainen pariskunta, lapseton ja suvun jäsenet kaikonneet kuka minnekin pakkosiirtojen aikana. Ylpeys ei antanut myöten sille, että joku ulkopuolinen, vaikka sossu, tulisi ja hoitaisi asiat. Kirjeitä kyllä tuli avuntarjoajilta, mutta ne Máriddjá poltti takassa, eikä aukaissut ovea ulkopuolisille.

Mimmi oli vahva ja suorasukainen. Hän lausui Kajn nimen kuin se olisi suomalaista runoutta... tai ehkei sittenkään. Rakkaudentunnustus Mimmin äidinkielellä kalskahti aivan tappouhkaukselta, joten runousvertaus oli pakko vetää takaisin. Mutta kaikista niistä asioista, joita Kaj Mimmissä rakasti, oli tämän suomalainen korostus rakkaimpien joukossa. Se sai hänet aivan veteläksi sisältä.

Kaj muutti Mimmin kanssa Karesuvantoon töihin. Takana oli äidin hautajaiset, sureminen ja muut kuolemaan liittyvät asiat. Äiti oli aina pysytellyt etäisenä pojilleen, eikä ollut puhunut menneisyydestään, eikä suvustaan mitään. Mutta pohjoisessa asiat alkoivat avautua Kajlle. Elämiseen tuli hyvin kotoinen olo. Lisäksi naapurin nenäkäs lapsenlapsi toi mieleen oman lapsuuden ja jopa varhaislapsuuden. Jotakin puuttui elämästä.

"Sire, nyt se on ohi ja tehtävä on suoritettu." Máriddjá epäröi hetkisen. "Ja pakko sanoa, että se on palijolti sinun ansiota. Minä haluan kiittää sinua, olet ollu toellinen ystävä. Sinä olet hyvä ihiminen, Sire, elä ikinä unoha sitä."

Mariddja pohti älykännykän Siren kanssa tilannettaan, ja sai Sireltä ohjeita, joita onnistui noudattamaan pieleen. Lopulta vanhasta saamelaispariskunnasta oli tehty niin paljon huoli-ilmoituksia, että  sosiaaliviraston oli pakko toimia. Mutta mitä tapahtui, kun vastassa oli pieni  ja äkäinen Máriddjá, sen voit lukea tästä ihanasta kirjasta.

Tina Haerskin sympaattinen esikoisteos Lumeenkylväjät toi iloa ja nauruntyrskähdyksiä sekä surullisiakin tunteita lukumatkan varrelle.


Tina Harnesk, Lumeenkylväjät *****

Suom. Leena Virtanen *****

Wsoy 2024

s. 358

Folk som sår i snö 2022

Saamelaiset


 

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tämä oli välillä niin hauska, mutta myös tunteellinen. Pidin valtavasti tästä kirjasta.

      Poista