Kirjahyllyn aarteet 4 - lukuhaaste

 

Ajattelin pistää jälleen pystyyn lukuhaasteen, jossa luetaan omien kirjahyllyjen kirjoja. Piipahdin SPR:n Kontissa ja siellähän hyllyt pursusivat kirjoja euron ja kolmen euron väliltä. Tuo minun kirjapinoni, jossa on 10 kirjaa, maksoi yhteensä 25 euroa. Rahat menevät hyväntekeväisyyteen ja minä sain hyvää luettavaa. Ja parasta on se, että voin palauttaa nuo kirjat lukemisen jälkeen Konttiin uudelleen myytäväksi. Muutaman kerran olen vienytkin sinne kirjojani myytäväksi.

Tervetuloa mukaan tähän lukuhaasteeseen lukemaan omia kirjoja. Haasteaikaa on mukavasti puoli vuotta. Ainakin itselleni tahtoo kertyä kirjapinoja makuuhuoneen kaapin päälle, jossa kirjat odottavat lukemista. Nyt päätin tiukasti, että Kontin kirjat ovat ykköslukuvuorossa. Pinosta löytyy pari Finlandia-voittajaa, joilla osallistun samalla Jokken lukuhaasteeseen. Pinosta löytyy myös Seitsemän veljestä, jolla osallistun seuraavaan Klassikkohaasteeseen. 

Toivotan kaikille huippuhyviä lukuhetkiä omien kirjojen parissa ja lukuiloa. t. Mai 💖 

 

Mukana haasteessa:

Satu/ Kuunnellut äänikirjat-dekkariblogi 

Laura/ Kirjaimia-kirjablogi

Sara/ Villa Emilia-puutarhablogi  

Kaisa/ Kirja hyllyssä-kirjablogi

Marika/Oksan hyllyltä-kirjablogi 

Amy Suiter Clarke: Uhri, 11

 

Tiedän, kuka hän on.

Amerikkalaisen Amy Suiter Clarken esikoistrilleri Uhri, 11 kertoi Ellestä, joka tutki ja etsi sarjamurhaajaa. Tuota murhaajaa kutsuttiin Lähtölaskentamurhaajaksi. Murhaaja oli lopettanut, mutta aktivoitui, kun Elle oli aloittanut podcastin kyseisestä murhaajasta. Kirjan alussa Elle sai viestin eräältä henkilöltä, joka halusi kertoa, kuka murhaaja oli. Ellen saapuessa paikalle tapaamiseen, tuo henkilö löytyi kuolleena.

Hän oli koettanut paeta heti kun mies oli pysähtynyt liikennevaloihin - avannut oven ja kompuroinut hyiseen iltapäivään. Oli ollut tyhmää nousta miehen kyytiin, vaikka tämä oli väittänyt olevansa hänen vanhempiensa ystävä. Tyhmää, tyhmää, tyhmää.

Kyseinen sarjamurhaaja oli tappanut vuosikausia Minnesotan Twin Citiessä jäämättä kiinni. Kirjassa oli vuoden 2020 tammikuu. Minnesotan talvi oli kylmä ja pimeä. Sarjamurhaaja perehtyi tarkasti uhriensa elämään, ennen sieppaustaan. Uhrin piti olla tietyn ikäinen. Vain yksi uhreista oli päässyt pakenemaan. 

"Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi." Miehen ääni jylisi ahtaassa kellarissa. "Et pakene tarkoitustasi. Et uhmaa minua: Kukaan ei enää uhmaa minua." 

Sarjamurhaajan kiinni saaminen lähestyi nopeasti, kun Elle pisti tutkimuksiin vauhtia. Myös poliisit olivat kiireisesti tutkimusten kimpussa ja Elle auttoi heitä aikansa. Syyllisen jäädessä lopulta kiinni, Elle ei aikonut lopettaa tutkimuksiaan, vaan jatkaa hirviöiden metsästystä.

Amy Suiter Clarken hyytävä trilleri Uhri, 11 kertoi true crime-tutkijasta, joka sai lopulta sarjamurhaajan kiinni.

Amy Suiter Clarke, Uhri, 11

suom. Antti Saarilahti

Otava Seven-pokkari 2022

s. 411

Girl, 11 2021

Trilleri

 

Cara Hunter: Vimma

 

Pelkkä tieto siitä, että hän saa tuon kaiken milloin ikinä vain haluaa - että ainoa, mikä häntä estää, on hänen oma itsehillintänsä...

Brittiläisen Cara Hunterin Vimma dekkarin päähenkilö on komisario Adam Fawley. Vimma on jo neljäs sarjan kirjasta, ja voin vain sanoa, että sarja paranee kirja kirjalta. Vimman lopussa oli uskomaton koukutus seuraavaan dekkariin, jota jään jännityksellä odottamaan.

Adam Fawleyn vaimo Alex oli raskaana, mutta koska ikää oli jo kertynyt, raskaaksi tuleminen oli vaikeaa, ja kaikenlaisia muitakin vaikeuksia oli. Alex oli ollut todistajana eräässä oikeudenkäynnissä, jossa tuomittiin eräs mies. Tuo tapaus stressasi Alexia suuresti ja nyt hänen pitäisi vain levätä. 

Mies oli kiistänyt syyllisyytensä vuosikausien ajan. Nyt meneillään olevat rikokset olivat täsmälleen samanlaisia, kuin kyseinen mies oli tehnyt. Siispä Adam siirrettiin syrjään tutkimuksista, sillä hän oli ollut mukana tutkimassa kyseisen miehen rikoksia. Oliko vankilassa väärä mies? Oliko Adam tehnyt suuren virheen? Oliko Alex antanut väärän valan?

Tekotapa oli sama - muovipussi, nippusiteet.

Kirjan kansikuvassa on vaaleanpunainen reppu, joka oli hukassa, kun uhri löytyi. Repun löydyttyä, alkoi murhamysteerikin avautua rikoksen tutkijoille. Rikoksen tekijä tai tekijät olivat sellaisia, että jopa poliisitkin toivoivat eri lopputulosta tutkinnalle. Joten jännitystä on tiedossa kirjan lukijoille. Vimmaa ei olisi millään malttanut laskea käsistä hetkeksikään.

Cara Hunter, Vimma *****

suom. Sirpa Parviainen

Otava 2023

s. 446

All the Rage 2020

Dekkari 

Adam Fawley-dekkarisarja 4. osa

Cara Hunter: Jäljettömiin

Cara Hunter: Pimeyteen

Cara Hunter: Ei ulospääsyä

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto

 

- Luoja sinua nyt auttakoon, Isä sanoi tullessaan tuomaan tiedon ettei Janne palaisi enää kotiin, hän oli hukkunut jäihin. 

Maija ei ikinä unohda noita sanoja, jotka Isä sai huuliltaan tuskin kuultavina. Ne sekä jähmettivät että murskasivat hänet yhdellä kertaa.

Anni Blomqvistin viides ja viimeinen osa Myrskyluoto-sarjasta on nimeltään Hyvästi Myrskyluoto. Kirjan päähenkilö Maija menetti edellisen kirjan lopussa puolisonsa Jannen ja jäi nuorena leskeksi. Maijan piti siitä lähtien elättää yksin alaikäiset lapsensa, joista nuorin syntyi liian aikaisin. Olosuhteet eivät olleet helpoimmat saaristo-oloissa. Myrskyluodolla oli uusi tupa, mutta siitä oli paljon velkaa jäljellä. Maija oli surun murtama, mutta lasten vuoksi piti sinnitellä. Eniten iloa toi Johanna, vastasyntynyt.

Maijasta tuntuu kuin häntä olisi lyöty. Tobiaksen jokainen sana on kuin piiskan sivallus joka tekee kipeää sydämeen saakka. Kuinka hän voi olla noin sydämetön. Että Maijan pitäisi katkaista kaikki siteet jotka liittävät hänet Myrskyluotoon.

Kukaan ei uskonut, että Maija pystyisi elämään Myrskyluodolla ja elättämään lapsensakin siellä. Maija rakasti saarta ja kotiaan sekä lapsiaan. Hän halusi pysyä siellä, missä oli ollut onnellinen Jannen kanssa, siellä missä oli kaikki kauniit muistot.  Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen ja vuodesta toiseen Maija kannatteli perhettään, kunnes lapset kasvoivat isommiksi. Sitten eräänä päivänä velkakin oli maksettu. Oli aika hankkia kaljaasi, jota Janne oli suunnitellut jo alkuaikoina.

Maijalla ei ole perunan perunaa pantavaksi maahan kun se aika koittaa. Ja hän kun ei voisi toivoa parempaa kuin paria kapallista siemenperunaa. On ihan käsittämätöntä että ennen vanhaan elettiin ilman tätä herkkuruokaa ja että Ruotsin kuningas väen väkisin pakotti kansan alkamaan perunanviljelyyn.

Maijan perheen piti vielä elää 1800-luvun nälkävuodet. He saivat merestä kalaa, mutta kaikesta muusta oli kovasti pulaa. Muutaman  vuoden päästä nälkävuodet olivat onneksi takanapäin. Oli tullut vanhempien lasten aika mennä naimisiin. Myrskyluotoonkin saapui miniä ja Maijan oli aika antaa emännän tehtävät nuoremmalle naiselle ja siirtyä hoitamaan lapsenlapsia.

Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan kirjat koskettivat tunteisiini. Lukumatka Maijan seurassa on ollut vaiherikasta ja paikoin hyvinkin dramaattista. Maijan elämää ja kehitystä on ollut hyvin kiinnostava seurata. Nuori haaveilijatyttö keskellä merta hyvin yksinäisissä ja arkisissa oloissa miehen liikkuessa jatkuvasti poissa kalavesillä ja muilla matkoillaan. Lasten syntymät toivat iloa ja eloa taloon, mutta myöskin suurta surua elämänmenoon. Tulipalo ja lapsen ja miehen kuolema meinasivat viedä kaikki voimat, mutta hetki hetkeltä ne palautuivat ennen uusia suruja. Maijasta kasvoi vahva nainen.

Kun ilta on pitkällä että muut nukkuvat, Maija istuutuu liesikiven ääreen rihvelitaulu sylissään ja kirjoittaa kerran toisensa jälkeen kirjaimia ja sanoja Augustin ohjeiden mukaan.

Anni Blomqvistin teos Hyvästi Myrskyluoto päätti upean ja samalla hyvin dramaattisen saaristolaiskirjasarjan.

 

Anni Blomqvist, Hyvästi Myrskyluoto

suom. Liisa Ryömä

Gummerus 1976

s. 178

Vägen from Stormskäret 1971 

Myrskyluoto-sarja 5. osa

1800-luku

Saaristolaiselämä

 

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle

Anni Blomqvist: Luoto meressä

Anni Blomqvist: Maija

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto   

Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa

 

Neljä vuosikymmentä sitten valaiden tilanne oli kolkko. Niitä oli keitetty öljyksi, teurastettu lihoiksi ja silvottu kynttilävahaksi niin ahkerasti, että alkuperäisistä kannoista oli jäljellä vain ryhmyiset rippeet. Sitten tapahtui jotakin käänteentekevää. Maailman valtiot langettivat kaupallisen valaanpyynnin ylle totaalikiellon, ja populaatiot alkoivat toipua.

Maria Katajavuoren tietoteos Valas lasimaljassa kertoo hyvin ymmärrettävästi sen, että vaikka me ihmiset tiedämme hyvin tarkkaan, miten ilmasto lämpenee ja vesistöt saastuvat ja eläimet ja kasvit kuolevat sukupuuttoon, niin oma mukavuus on aina etusijalla. Esimerkki: kaikesta informaatiosta huolimatta, muovin määrä vesistöissä on lisääntynyt koko ajan hirvittävän paljon. Vaikka me näemme muovisaasteesta kuvia mediassa, ja kalojen ja lintujen elimistöt ovat täynnä muovia, muoviroskat dumpataan edelleen vesistöihin. Miksi?

Korviketuotteiden merkittävin saavutus lienee otsonikerroksen pelastaminen. Kuten valaskantojen, myös otsonin toipuminen luetaan usein tiedon, huolen ja sopimusten ansioksi, mutta todellisuudessa se on ennen muuta vaihtoehtoisen myyntiartikkelien menestystarina. Kun tutkijat löysivät ilmakehän säteilykilvestä ammottavan aukon, kuluttajat kauhistuivat ihosyöpäriskistä ja vaihtoivat otsonia uhkaavat aerosolit muihin tuotteisiin.

Valaskantojen pelastukseksi tulivat korviketuotteet. Korviketuotteet, jotka olivat sen lisäksi halvempia kuin valaista saadut tuotteet. Nykyisin valaita uhkaavat vesistöjen muoviroskat ja  kaivostoiminnan salliminen valaiden lisääntymispaikoilla.

Miksi nähdä vaivaa kaiken tämän informaation keräämiseen ja valkoisen valaan tarinan kertomiseen, jos lajimme valistus ei muuta mitään?

Maria Katajavuori on biologi ja ympäristöaktivisti sekä ekologian tohtori. Hänen kirjansa Valas lasimaljassa oli vuoden 2022 tietoteosten Finlandiapalkintoehdokkaana.  Teoksesta nousee esille monia teemoja esim. se, miten ihmiset vangitsevat itsensä ympäristötuhon ansaan. Toisaalta teoksessa tarkastellaan yksittäisten eläinten ja kasvien tuhoamista, mutta myös sitä, miten ihmisten käyttäytymistä voitaisiin luovilla keinoilla ohjata muuttumaan. Kirjassa sivutaan myös yhteiskunnallista ympäristöpolitikointia ja verrataan sitä ympäristön näkökulmaan ja miltä päätökset näyttävät esim. liito-oravien asuinmailla.

Maria Katajavuoren Valas lasimaljassa herättää miettimään omaa ympäristökäytöstäni. Mitä teen oikein ja mitä teen väärin? Kirjan ratkaisumallit vaikuttavat hyviltä vaihtoehdoilta ympäristöongelmiin. Kirjassa on runsaasti käytetty esimerkkien voimaa herättämään ihmisten omia käytösmalleja pois mukavuusalueilta. Tutkija tutkii myös omaa ympäristökäytöstään - en itse lähtisi dyykkaamaan roskapöntöistä ruokaa, kuten hän on tehnyt. Enkä ymmärrä sitä, miksi kaupat ylipäätään laittavat hyvää ruokaa roskiin!!!

 

Maria Katajavuori, Valas lasimaljassa *****

Atena 2022

s. 197 + Kiitokset + Sitaatit + Lähteet + Viitteet

Tietokirja

Finlandiapalkintoehdokas 2022

Ympäristökriisi

 

Kerro omasta ekoteostasi!  

Me laitettiin ilmalämpöpumppu joulukuussa, ja sähkön kulutus on laskenut sen ansiosta 30%. Kierrätän vaatteet ja tavarat ja lajittelen jätteet. Lainaan kirjat kirjastosta. En roskaa luontoa! En käytä palmuöljytuotteita. Lihan käyttö on minimiä.

Celeste Ng: Kadonneet sydämemme

Ja nyt täysin yllättäen: kirje äidiltä. Kirjoitus näyttää äidin käsialalta - eikä kukaan muu käyttäisi nimeä Bird. On kulunut jo monta vuotta ja toisinaan Bird unohtaa äidin äänen: kun hän yrittää palauttaa sen mieleensä, se karkaa hänen otteestaan kuin pimeyteen häviävä varjo.

Yhdysvaltalaisen Celeste Ng´n uusin teos Kadonneet sydämemme kertoi jälleen raastavasta äitisuhteesta. Tällä kertaa päähenkilö oli 12-vuotias Bird, jonka äiti, runoilija Margaret Miu, oli kadonnut kolme vuotta aiemmin. Kirja on dystopia, ja sen tapahtumat voisivat sijoittua ehkä kahdenkymmenen vuoden päähän tästä ajasta. Äitisuhteen lisäksi kirjan kantavina teemoina kulkivat lasten pakkohuostaanotot ja aasialaistaustaisiin kohdistuva rasismi ja julmuus.

Celeste Ng´n vanhemmat ovat muuttaneet Hong Kongista Yhdysvaltoihin 60-luvulla. Rasismi on varmasti tullut hänelle tutuksi elämänsä varrella, joten uskon, että kirjailija tietää mistä kirjoittaa, kun kirjoittaa kiinalaistaustaisiin kohdistuvasta rasismista. Kirjan tapahtumissa Yhdysvallat oli kriisiytynyt ja talousvaikeuksista syytettiin Kiinaa. Aihepiiri on suoraan tämän päivän kriisiytyneestä ajankodasta Yhdysvalloissa, sillä uutisista voi kuunnella miltei päivittäin, miten Yhdysvaltain presidentti syyttää Kiinaa milloin mistäkin, mikä minusta on tosi outoa, koska yleensä ensin tutkitaan, ennen kuin hutkitaan.

Isä ja minä emme ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Hän ei kuulu enää elämäämme.

Yhdysvalloissa oli maan sekasortoisen tilanteen avuksi laadittu laki nimeltään PACT eli Preserving American Culture and Traditions Act. PACTia opiskellessa opettajat katsoivat yleensä Birdiä melko merkitsevästi, ja sitten loppu luokkakin kääntyi katsomaan.

Lain laatimisen jälkeen tilanne oli rauhoittunut maassa, mutta aasialaistaustaiset olivat jatkuvan silmälläpidon alaisia. Heitä sai pahoinpidellä ja jopa tappaa, mutta yleensä syy käännettiin uhreihin. Birdillä oli ollut vain yksi ystävä kouluaikana, joka myös oli kadonnut. Sadie oli pakkohuostaanotettu vanhemmilta, koska hänen äitinsä oli toimittajana tehnyt ohjelmia lasten etnisistä pakkohuostaanotoista. Sadieta oli siirretty aina eri sijoituspaikkoihin, jotta vanhemmat eivät löytäisi häntä, eikä tyttö itse löytäisi vanhempiaan, sillä hän etsi koko ajan heitä. Sadie oli pyytänyt, että Bird lähtisi hänen mukaansa.

Älkää unohtako kadonneita sydämiämme.

Margaret Miun runoista oli tullut PACT-lain vastustajien ja samalla lasten etnisten pakkohuostaanottojen vastustajien voimarunoja. Kun Bird sai äidiltään kirjeen, hän alkoi ottaa selvää äitinsä runoista ja siitä, mistä hän voisi etsiä äitiään, sillä äiti ei ollut laittanut osoitetta. Ei tietenkään, sillä kaikki heidän postinsa tutkittiin tarkkaan, koska he olivat äidin vuoksi erityistarkkailun alaisia. Myös viranomaiset halusivat löytää äidin, koska heidän mielestä Margaret oli PACTin vastustajien päällikkö.

Mutta loppujen lopuksi jokainen tarina, jonka haluan kertoa sinulle, on yksi ja sama. Olipa kerran poika. Ja olipa kerran äiti. Olipa kerran poika, jonka äiti rakasti häntä hyvin paljon.

Celeste Ng´n Kadonneet sydämemme vei mukanaan dystopiayhteiskuntaan, jossa syrjintä, rasismi ja lasten etniset pakkohuostaanotot olivat maan lakiin kirjoitettuja. Pelottava aihepiiri, josta myös Margareth Atwood on kirjoittanut teoksissaan Orjattaresi ja Testamentit. Atwoodin teoksissa kontrollin kohteina olivat kaikki naiset.

Kadonneet sydämemme on loistava tarina ja se on kirjoitettu täyteen tunteita.

Celeste Ng, Kadonneet sydämemme *****

suom. Taina Helkamo

Gummerus 2023

s. 339

Our Missing Hearts 2022

Dystopia

Syrjintä, rasismi

Lasten pakkohuostaanotot

 

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa

Lundgren & Lundgren: Kun jää murtuu

 

Puunrunkojen välissä liikkui varjo. Hän oli kuulevinaan äänen sumussa. Hän perääntyi takaperin metsässä. Oikeaa jalkaa vihlaisi, kun hän teki äkillisen liikkeen. Kipunat sinkoilivat ranteesta alaspäin. Siellä mies oli. Rynnisti eteenpäin kuin peto.

Pohjois-Ruotsiin sijoittuva esikoisdekkari Kun jää murtuu aloitti uuden Pohjanlahti-sarjan. Kirjan tekijät Ulrika Lundgren Lindmark ja Jennie Lundgren ovat keskenään kälyt. Vakuuttavaa poliisityötä kirjan sivuilla ammentava Jennie on itsekin ammatiltaan poliisi. Molemmat ovat syntyneet Kalixissa, Pohjois-Ruotsissa.

Hän ei käsittänyt, kuinka kukaan pystyi asumaan täällä jumalan selän takana ja vielä noin kammottavassa talossa, joka kävisi hyvin huvipuiston kummitustalosta.

Sarjan päähenkilö on konstaapeli Irene Thorsdotter. Irene oli muuttanut Kalixiin Tukholmasta. Kirjassa ei tarkemmin selitelty muuton syitä, mutta jotain vaikeuksia oli ollut. Niitä ilmeni myös uudella työpaikalla esimiehen kanssa. 

"Saimme juuri tietää, että koirapartio jatkoi etsintöjä myssyn löytöpaikan luota, mutta jäljet johtivat takaisin talolle. He keskeyttivät työt keskiyöllä mutta jatkavat nyt taas aamupäivällä. Luulajasta on tulossa toinenkin koira. Operatiivinen partio lähtee tänään Haaparannasta ja tulee auttamaan meitä, jos hälytyksiä ei tule." 

Kymmenvuotias tyttö oli kadoksissa. Hän oli jo toinen lapsi, joka oli kadonnut viime aikoina. Poliiseilla oli kiire löytää kadonnut, ettei tapahtuisi mitään pahempaa. Sitten kävi selville, että tyttö oli siepattu.

Ruotsalaiskrjailijaparin hyisen hyvä esikoisdekkari  Kun jää murtuu vei inhottavien rikosten pariin. Ei sovi herkille lukijoille.

 

Lundgren Jennie & Ulrika Lundgren Lindmark, Kun jää murtuu

suom. Jänis Louhivuori

Minerva 2022

s. 322

Där isarna råmar 2021

Dekkari

Pohjanlahti-sarja 1. osa