Ragnar Jónasson: Sydäntalvi

 

Oli joulukuu, ja kaiken peittävä kevyt lumikerros muistutti, että joulu oli jo ovella. Ajomatkalla etelästä pohjoiseen oli ollut suhteellisen lauha sää ja satanut räntää.

Islantilaisen Ragnar Jónassonin dekkari Sydäntalvi sijoittui Pohjois-Islantiin. Ásta Káradóttir oli palannut lapsuutensa maisemiin, joissa hän ei ollut käynyt sen jälkeen, kun isä vei hänet pois. Muu perhe oli kuollut. Nyt oli tullut aika selvittää lapsuuden ikäviä tapahtumia. Sydäntalvi on Ari Thor-sarjan neljäs kirja.

Joka vuosi joulukuun kahdentenakymmenentenäkolmantena päivänä Islannin kansallisradio lähetti vain ja ainoastaan joulutervehdyksiä ihmisiltä kaikkialta maasta. Sosiaalisen median aikakaudellakin perinne tuntui vain vahvistuvan.

Komisario Ari Thor joutui töihin joulun ajaksi, vaikka oli suunnitellut vapaata joulua naisystävänsä kanssa kuusineen, lahjoineen, jouluvaloineen. Hän huomasi kuitenkin suostuvansa tutkimaan vielä pohjoisemmassa tapahtunutta kuolemantapausta entisen pomonsa kanssa. Oudointa kuolemantapauksessa oli, että perheen naispuoliset henkilöt olivat löytyneet kuolleina samasta paikasta. Oliko kyseessä itsemurha vai murha? Ari Thor oli itsekin orpo, vai oliko muita suvun jäseniä vielä elossa?

Haluaisimme päästä jouluksi kotiin, ja tekin varmaan mielellänne pääsisitte meistä eroon ennen jouluaattoa. Niinpä viivymme tänään varmasti myöhään, ja teitä kaikkia täytyy kuulustella.

Kuulusteltavia oli paikalla vain neljä. Yksi heistä oli tekijä.  Tarvittiin Ari Thorin hoksottimia yhdistellä tämä jouluinen rikos menneisyyden tapahtumiin. Rikos ehti laajeta valitettavasti toiseenkin uhriin ennen ratkaisua. 

Ragnar Jónassonin Sydäntalvi nosti esille tällä kertaa islantilaisen joulun ajan rikostapahtuman. Poliisin ammattiin kuuluu olla töissä kaikkina päivinä. Tietysti tarinassa syntyi jouluvauva pehmentämään muuten ikäviä tapahtumia.

Ragnar Jónassonin Sydäntalvi kertoi jouluisen rikosmysteerin Islannista.

 

Ragnar Jónasson, Sydäntalvi

Suom.  Antti Saarilahti

Tammi 2024

s. 266

Andköf 2013

Whiteout 2017

Ari Thor-sarjan 4. osa

 

Ragnar Jónasson: Lumisokea

Ragnar Jónasson: Tuhkayö

Ragnar Jónasson: Repeämä

Ragnar Jónasson: Sydäntalvi 

 

HYVÄÄ JOULUA!

 

JOSSAIN ON KAI VIELÄ JOULU

 

Jossain
Jossain
Jossain

 

Jossain sataa valkeaa lunta
Jossain, ja on kaikki kuin unta
Jossain koko aurinkokunta
Uuden toivon saa

 

Kuinka kaukana lensinkään
Sua kaivaten
En muistanut ensinkään
On taas se vuodenaika
Joulun taika

 

Jossain pilvien päällä
Jossain, yhä paikka on täällä
Jossain, se on kauniilla säällä
Paikka, jonne löytää voisin

 

Jossain, siellä tähdet voi loistaa
Jossain, tuikkeen silmät kun toistaa
Jossain valo synkkyyden poistaa
Kun on jouluyö

 

Kuinka kaukana lensinkään
Sua kaivaten
En muistanut ensinkään
On taas se vuodenaika

 

Jossain jos joulu on vielä
Jossain, me kai kohtaamme siellä
Jossain, sä tahdothan vielä
Kanssain viettää joulun kahden

 

Jossain valon tuikkivan nähtiin
Jossain, sitä kohti kun lähdin
Jossain, ja kaukaisiin tähtiin
Silloin suunnistin

 

Kuinka kaukana lensinkään
Sua kaivaten
En muistanut ensinkään
On taas se vuodenaika
On jouluntaikaa

 

Jossain
Jossain
Jossain

 

Jossain, talviöiset, huurteiset pellot
Jossain, joululaulut, kultaiset kellot
Jossain, lastensoitto, huilut ja sellot
Jossain on kai vielä joulu

 

Jossain, jouluyö on ihmeiden aikaa
Jossain, kynttilöissä jouluista taikaa
Jossain, joululaulut pirteistä kaikaa
Jossain on kai vielä joulu

 

Jossain sataa valkeaa lunta
Jossain, ja on kaikki kuin unta
Jossain, koko aurinkokunta
Jossain on kai vielä joulu

 

Jossain
Jossain
Jossain
Jossain on kai vielä joulu

 

 

Lauluntekijät: Gösta Erik Sundqvist

Kappaleen Jossain on kai vielä joulu sanoitukset © Love Kustannus Oy

 

Leevi & The Leavings: Jossain on kai vielä joulu

 

 

Rauhallista Joulua kaikille 💖

Astrid Lindgren: Melukylän joulu

 

Joulu on hauskaa aikaa, varsinkin Melukylässä.

Ruotsalaisen Astrid Lindgrenin Melukylä-sarjan kirjat ovat ihastuttaneet kymmeniä vuosia. Melukylän joulu lastenkirja on julkaistu Ruotsissa jo vuonna 1963 ja Suomessakin vuonna 1964, joten lapset ovat nähneet ja kuulleet yli 60 vuotta sympaattisen mukavia tarinoita siitä, miten Melukylässä asutaan ja elellään.

Meidän Melukylän lasten täytyy auttaa jouluna.

 

 

Lapset olivat mukana hakemassa joulukuusia, joita piti olla neljä. He veivät halkoja joka taloon. Ja leipoivat pipareita.

Lapset kävivät laulamassa joululauluja ikkunoiden takana ja tekivät lumilyhtyjä. Joulukuusikin piti koristella.

Jouluaattona oli kiva leikkiä ja pyöriä piirissä kuusen ympärillä. Isoisäkin jaksoi seurata joulutohinoita ja lasten piirileikkiä.

 

 Joulupäivänä testailtiin mäenlaskussa uudet sukset ja pulkat.

Joulu tuli riemumielin lapsille Melukylän joulu kirjassa.

 

Astrid Lindgren, Melukylän joulu

Kuvitus Ilon Wikland

Suom. Kerttu Piskonen 1964

Wsoy 2019 tarkistettu suomennos

s. 29

Jul i Bullerbyn 1963

 

Astrid Lindgren: Marikki, katso, lunta sataa!

Astrid Lindgren: Muistan joulun

Maija Kajanto: Taatelitalvi

 

Supertalvi, oli meteorologi sanonut eilen. Talvi, joka alkoi jo lokakuun puolella, eikä lumelle ja pakkaselle näkynyt loppua.

Maija Kajannon Taatelitalvi jatkaa Kahvila Koivu-sarjaa ahkeran Krissen eli Kristiina Kivimaan paiskiessa pitkiä päiviä, sillä hän oli aloittamassa kahvilansa ohella myös hotellinpitäjän töitä vanhassa lukiossaan, jonka oli vuokrannut kunnalta. Ensimmäisessä osassa hän oli tavannut Tommin, jota nyt ikävöi kovasti, sen mitä leipomiseltaan, ruoanlaitoltaan, siivoamiseltaan ym.  jäi aikaa omille ajatuksille.

Krisse laskeutui varovasti paljuun toisten seuraksi, valui puoli-istuvaan asentoon ja hengitti syvään. Kevyt tuulenvire kohisi Pyhäjärven rantamännyissä. Tuntui uskomattomalta vain maata tässä ja tietää, että juuri nyt kaikki oli hyvin.

Tuolla hetkellä kaikki oli hyvin, mutta kaikenlaista ongelmaa oli luvassa tuoreelle hotellinpitäjälle. Maija Kajanto on kuvannut uskomattomalla tavalla sitä, miten yksityisyrittäjät lähtevät yrittäjän töihin, tekevät ympäripyöreitä päiviä, toisinaan jopa nukkumatta ja yrittävät keksiä ratkaisuja eri ongelmiin. Rahahan se on aina se suurin ongelma, eikä Krisselläkään sitä juuri ollut. Hotelli ja kahvila pyörivät juuri ja juuri rimaa hipoen plussan puolella.

Lopulta ulko-ovelle koputettiin ja Krisse riensi kahvilasalin poikki avaamaan oven. Tommi seisoi oven takana ja näytti - onnelliselta.

Onhan tässä Taatelitalvessa myös niitä onnellisia hetkiä, jotka tekevät elämästä helpomman jaksaa. Krissellä oli vahvat tukihenkilöt taustalla, jotka olivat valmiita auttamaan häntä sekä kahvilan että hotellin pidossa. Sitten vt. kunnanjohtaja kävi kertomassa, että hotellirakennus oltiin myymässä, mutta enempää hän ei voinut kertoa. Mitä siitä seurasi, sen voit lukea tästä talvisesta ja joulun viettoon rauhoittuvasta Taatelitalvesta. No siinä joulun vietossakin oli mukana härdelliä, mutta lopulta kaikki oli hyvin ja tunnelmaa riitti.

Maija Kajanto, Taatelitalvi

Wsoy 2022

s. 230

Feelgood

Kahvila Koivu-sarjan 2. osa

 

Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella

 

Lumi narskui kenkien alla, hengityksestä levisi pakkasaamuun huurua, joka haihtui ilmaan. Valkea jääkiteiden peite verhosi pihatien molemmin puolin harvakseltaan kasvavien koivujen oksat ja rungot, lämpötilan äkillinen laskeminen oli muuttanut ilmassa olleen kosteuden huurteeksi.

Tuuli Kivijoen alias Anu Patrakan Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella teoksessa kerrottiin Sofiasta ja hänen maallemuutostaan. Sofian piti käydä tyhjentämässä tätinsä asunto myyntikuntoon, mutta yllättäen hän alkoikin viihtyä rauhallisessa maisemassa ja omassa seurassaan. Toki naapurissa asui yksinäinen mies, ja kahvilan pitäjäkin oli kiinnostavan oloinen, joten seurasta ei todellakaan ollut puutetta Lemmenlahdella. 

Tänään on avoimien ovien päivä. Tai oikeastaan ilta. Loppuviikosta varmaan hiljenee. Ihan yksinäni saan nököttää ja laskea lumihiutaleita.

Naapuri oli niin avulias, että Sofiasta alkoi tuntua, että seurasikohan mies häntä. Maalla ollaan avuliaita ihan oikeasti, joten Sofiakin päätti kantaa kortensa kekoon ja meni vanhusten palvelutaloon lukemaan joka päivä sanomalehtiä vanhuksille. 

Sofia oli ehkä ennen kaivannut elämää ympärilleen, mutta jokin hänessä oli muuttunut. Aivan kuin Siiri-tädin henki olisi asettunut häneen ja tehnyt hänestä vahvan.

Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella kertoi Sofiasta, joka oli elämässään tienristeyksessä, josta johti useita teitä, mutta minkä tien hän valitsikaan, vai oliko se hänen sydämensä, joka teki lopullisen valinnan. Ehkä sydän ei aina tiedä, mikä on oikein, ja mitä kannattaisi varoa. Mustasukkaisuus on aina sellainen aihe, joka nostaa ihokarvani pystyyn.

Tuuli Kivijoen Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella kietoi talvisen tarinan pauloihin.

 

Tuuli Kivijoki, Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella 

Karisto 2023

s. 236

Feelgood

Juuso Räsänen: Talvipihan joulu

 

Onko olemassa yhtä hetkeä, josta joulu alkaa? Onko se kirkkaan talviyön tähdenlento taivaalla? Onko se ensimmäinen maahan putoava lumihiutale? Onko se vilaus tontusta kurkkaamassa sisään ikkunasta?

Juuso Räsäsen lastenkirja Talvipihan joulu  alkoi joulukuun eka päivästä. Talvipihan tallissa asusti eläimiä, kuten Atte-kili siskonsa Aunen kanssa, harmaakorvainen Aasi, Kornelius, Rouva Ankkanen, Pepita-koira ja Eetu-possu. Pikkuisen Atte-kilin mielestä joulu oli tulossa ja oli kiire.

 

 

Talvipiha talleineen oli kaupungin suosituin nähtävyys. Tai ainakin oli joskus ollut, silloin kun Annikki-mummi oli vielä elossa. Nyt Talvipihaa hoiti nuori Onni Talvinen, Annikin lapsenlapsi, joka oli jäänyt kokonaan yksin mummin kuoltua.

Oli Onnilla sentään eläimet, joiden kanssa hän viihtyi. Mummilta oli jäänyt valtavasti laskuja, joihin ei ollut rahaa. Mummi piti yleensä Talvipihaa auki ihmisille koko joulukuun ajan, jolloin he saivat tuloja, mutta nyt ihmisiä ei tullutkaan.

Sitten oli vielä yksi ilkeä mies, joka havitteli Talvipihan aluetta itselleen. Miten siitäkin sitten selvittiin? Siihen tarvttiin joulun ihmettä. 

 

Juuso Räsäsen Talvipihan joulu laittoi vastakkain varattoman lapsen ja rikkaan yrittäjän. Kirja on värikkäästi kuvitettu ja tunnelmallinen ja se sisältää joulun sanoman, hyvän tahdon. Tonttuja ei näkynyt, mutta iso pullea ja vanha Balthasar näkyi, mutta ei kaikille.

Kirja perustuu Yleisradion Joulukalenteri: Talvipihan joulu-tv-sarjaan, jonka ovat käsikirjoittaneet Juuso Räsänen, Stephen Reponen ja Henrik Wetterstrand.

 

Juuso Räsänen, Talvipihan joulu

Kuvitus Marja Siira

Graafinen suunnittelu Riikka Turkulainen

Wsoy 2024

s. 93

Lastenkirja

Talvipihan joulu-tv-sarja

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit

 

Ei vain rauha ja se että hän oli kasvanut sotavuosien aikana aikuiseksi, vaan että maailma oli uusi, he seisoivat tässä ja loivat maailman, he kaksi yhdessä, puut ja maa muuttuivat uusiksi, vuono heidän allaan, kesätaivas jolla lenteli pääskyjä, kun mies kumartui ja odotti varmana, että saisi kohdata hänen huulensa.

Hän ei suonut pienintäkään ajatusta tämän kaiken kauheudelle.

Norjalaisen Anne B. Ragden teos Berliininpoppelit  on joulun ajasta kertova perhedraama, jossa kolme veljestä tapaa toisensa vuosien jälkeen kotitilallaan, kun heidän äitinsä joutui sairaalaan. Kirjan nimi tulee puista, joita saksalaiset istuttivat Pohjois-Norjaan Trondheimiin miehittäessään maata toisen maailmansodan aikana.

Sirin ruho oli valtaisa vuori, joka kasvoi hänen edessään yhä suurempina ylämäkinä. Kunpa hän olisi vain voinut jäädä tähän istumaan. Painaa kätensä Sirin kylkeen.

Veljeksistä vanhin oli Tor, joka jatkoi kotitilan pitämistä ja huolehti joten kuten vanhoista vanhemmistaan. Sitten tulikin ongelmia, kun äiti ei enää pystynyt nousemaan sängystään ja lopulta halvaantui. Tor oli eristyksissä elänyt sikatilallinen, joka joutui äitinsä vuoksi ottamaan yhteyttä veljiinsä, Erlendiin ja Margidoon, sekä aikuiseen tyttäreensä Toruniin. Hän uskoi kuitenkin loppuun asti, että äiti tulee vielä takaisin ja kaikki on kuin ennenkin. Äiti oli perheen pomo.

Molemmilla ikkunalaudoilla paloi tuikkukynttilöitä ja takassa roihusi tuli. Pöydässä oli korkeita, punaisia kynttilöitä sekä kukka-aetelmat, jotka he olivat saaneet Hovstadista ja Snarlista, jossa äidillä oli sukulaisia.

Oli tullut jouluaterian vuoro. Sitä ei oltu syöty sen jälkeen, kun isoisä oli kuollut ja kotitila oli ränsistynyt. Oli tullut aika avata lahjojen sijasta perhesalaisuudet herkullisen jouluaterian äärellä, kun tutustuttiin samalla perheenjäseniin, joita ei oltu tavattu pitkään aikaan. 

Kirjan prologi kertoi rakastavaisista sodan jälkeisessä ajassa. Kirjan lopussa kertomus avautui rakkaustarinaksi, jonka outous ja erikoisuus oli vaikuttanut koko perheen elämään. Anne B. Ragden Berliininpoppelit kertoi hellyydellä ja sympaattisella huumorilla menetyksestä, mutta myös uusien yhteyksien luomisesta.

 

Anne B. Ragde, Berliininpoppelit

Suom. Tarja Teva

Tammi 2007

s. 294

Berlinerpoplene 2004

Queer