maanantai 12. toukokuuta 2014

Erityisherkkä ihminen






Erityisherkkä ihminen teoksen kirjoittaja Elaine Aron on psykologian tohtori, joka on erikoistunut aisti- ja tunneherkkien ihmisten tutkimukseen ja auttamiseen. Hänellä on vahva kokemus tähän tehtävään, sillä hän on itsekin erityisherkkä ihminen. Erityisherkkä ihminen on psykoterapeutti Elaine Aronin kehittämä termi highly sensitive person (HSP) ja tämä tietokirja kertoo Elaine Aronin auttamista ihmisistä. Kirja sisältää runsaasti kuvauksia erityisherkistä ihmisistä. Näiden kuvausten perusteella Elaine Aron kertoo, minkätyyppinen erityisherkkä ihminen on kyseessä, ja miten häntä on voitu auttaa. Erityisherkät ihmiset reagoivat tavallista herkemmin ulkoisiin ärsykkeisiin, joita voivat olla häly, kiire ja muut ihmiset. Yleensä yliherkät ihmiset poistuvat paikalta tai sulkeutuvat omaan sisäiseen maailmaan kyseisissä tilanteissa suojatakseen itseään ärsykkeiltä.

Yliherkkiä ihmisiä on noin 5% kaikesta väestöstä, joten kyseessä on laaja ryhmä ihmisiä, joita ei voi sulkea pois yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan yhteiskunnan tulisi ottaa huomioon mm. kuuloherkät, tunne- ja aistiherkät ja aistiyliherkät ihmiset. Työpaikat voisivat vähentää melua ja valoärsykkeitä monella tapaa. Kirjan sivuilla Elaine Aron antaa ohjeita erityisherkän ihmisen työnantajille, opettajille, ja hoitoalan ammattilaisille. Tietysti erityisyliherkät ihmiset voivat itsekin tehdä asialle jotakin, joten tämän kirjan ohjeilla he pystyvät voittamaan tai välttämään ylilatautumisen tunteita, kasvattamaan itseymmärrystä ja kääntämään taipumuksen eduksi.

Mistä sitten tietää, että onko itse erityisherkkä ihminen? Kirjan sivuilla 30-31 on testi, jonka perusteella voi tietää olevansa luultavasti erityisherkkä, jos vastaa kyllä yli kahteentoista kysymykseen. Koska psykologiset testit ovat epäluotettavia, jopa yhden tai kahden kysymyksen vahva kyllä-vastauksen perusteella voit pitää itseäsi erityisherkkänä. Siispä pidän testiä ja sen luotettavuutta erittäin epäluotettavana. Erityisherkän ihmisen läheiset tietävät jo lapsuudesta asti lapsen yliherkkyydestä. 

Omalta kohdaltani voin pitää itseäni kuuloyliherkkänä, koska nukun aina erittäin sikeästi ja hyvin, mutta en pysty nukkumaan tikittävän kellon kanssa samassa huoneessa. Äidilläni oli kolme tikittävää herätyskelloa yöpöydällä. Toinen kuuloa ärsyttävä ääni on vesi, joka tipottelee. Tv ja radio eivät voi olla auki samassa asunnossa, mutta lukiessani tenttiin radion pitää olla auki, jotta en häiriinny muista äänistä. Yleensä kuulen myös auton ja eri laitteiden viat ja mistä kohti ne kuuluvat. Näistä ihmeellisistä kuuloyliherkkyyksistä huolimatta olen aina ollut töissä paikoissa, joissa on paljon ihmisiä.

Erityisherkkyys on hankalaa silloin, kun se vaikeuttaa jokapäiväistä elämää ja ihminen pyrkii piiloutumaan muulta maailmalta. Toivon, että erityisherkät ihmiset saavat jonkinlaista apua tai neuvoja ja ohjeita Elaine Aronin kirjasta.

Elaine N. Aron, Erityisherkkä ihminen
suom. Sini Linteri
Nemo 2013
Englanninkielinen alkuteos The Highly Sensitive Person:
How to Thrive the World Overwhelms You 1999
s. 235

17 kommenttia:

  1. Jännä juttu, mutta minulla on sama juttu herätyskellojen (tai minkä tahansa tikittävän kellon) kanssa. Kun olen maalla äitini luona, joudun viemään kaikki tikittävät "aikapommit" muualle, koska muuten en pysty nukahtamaan. Myös muiden äänien kohdalla on ongelmia. En esim. voi sietää radion pöpötystä enkä halua, että telkkari on auki, jos kukaan ei katso sitä. Ongelmatilanne on myös kun seison bussipysäkilllä ja ohiajavien autojen äänet alkavat ärsyttää. Silloin menen seisomaan kauemmaksi bussipysäkistä. En tiedä, onko tämä erityisherkkyyttä vai muuta yleistä ärsyyntymistä. Oma lukunsa ovat vielä erilaiset hajut. Ihmisellähän on todella hyvä hajumuisti ja sekin voi olla ongelma tai dominoiva piirre elämässä (siis minun elämässäni). Ongelmia siis riittää! ;) Hienoa, kun kirjoitit tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut hajujen suhteen sama ongelma ja se oli myös äidilläni ja hänen siskollaan. Äitini ja hänen siskonsa eivät kestä kynttilän hajua. Itselläni ei ole kynttilänhajuongelmaa, onneksi. Ehkä hajuongelma on joku mieltymykseen viittaava, pitää tai ei pidä. Tosin olen saanut astmakohtauksia eri hajuista, vaikka minulla ei ole todettu astmaa.
      Kellot ovat todella rasittavia. Olen piilotellut jopa kyläpaikkojen kelloja ja silti ne kuuluvat toisinaan. Sitten olen nukkunut tosi hyvin diskon vieressä. Jumputijumputi...ehkä se on joku äänitaajuus, jota korvat eivät kestä tai aivot...
      Kiitos :)

      Poista
    2. Äidin tikittävät kellot ja varapakastin joka hurisee!

      Koska äiti asuu muutaman sadan kilometrin päässä, yövymme siellä kuten tänäkin viikonloppuna joitakin öitä. Ennen kannoin kaikki tikittävät kellot kauas pois, mutta äidin muutettua isän kuoleman jälkeen rivariin, varapakastin saapui vierasmakkariin. Sen käyntiääntä jäin aina odottamaan ja en voinut nukkua yhtään. Nyt se oli onneksi täysin tyhjennetty ja virrat pois, mutta toisin on sitten mansikka-aikaan ja siitä vuodenvaihteen yli. Tikittävät kellot äiti on itse poistanut.

      Onko se, että ei voi nukkua metelissä yliherkkyyttä....Toisaalta jos talossa, meillä tai äidillä, koirat vaihtavat yöllä makuusijaa, se on minusta vain uneen tuudittavaa ja kuin kuuluu elämään.

      Toivon, että kaikki, jotka lukevat kirjan huomaavat, että he ovat hyvin lahjakkaita ja luovia ja enemistön sietokyky ei voi tehdä vähemistöstä sairaita.

      Hyvä, että luit tämän kirjan!

      Poista
    3. Kiitos Leena, kun jaoit omat kokemuksesi. Meillä on nyt ylivilkas koiranpentu, joka aloittaisi leikit jo kello neljä yöllä. Hän käy kurkkimassa meitä molemmin puolin sänkyä. Nyt ei onneksi kuulu kynsien rapinaa, kun on matot lattialla, mutta se oli todella ärsyttävää reilun puolen vuoden ajan, kun ei voinut pitää mattoja. On se kuitenkin semmoinen ihanuus ja kivahan se on, että joku huolehtii meistä yöllä :)

      Poista
  2. Onneksi en ole yksin näiden tikittävien kellojen kanssa. Minun sydän nimittäin yrittää pompottaa näiden kellojen tahtiin. Kirjan avulla pystyy kehittämään sitä omaa sietokykyä aisti- ja tunneherkkyyksien kanssa. Moni haluaa apua, mutta aina se ei ole mahdollista.
    Tyttöni on muuten perinyt saman kello-ongelman.

    VastaaPoista
  3. Pakastinkin on ongelma. Hyvä, kun tuli tämäkin asia esiin. Kun yritän maalla nukkua, äitini pakastinjääkaapista alkaa kuulua kummallisia ääniä, ikään kuin hörppimistä ja välillä jopa röhkimistä muistuttavia ääniä. Kyseessä ei ole kuuloharha, koska muutkin kuulevat ne. Kyllä elämä on vaikeaa! Nyt alkaa onneksi jo vähän hymyilyttää ;)

    Erilaiset hajut ja tuoksut ovat myös minulle välillä valtava ongelma, koska jotkut hajut ovat laukaisseet lähes pakokauhun kaltaisen tilan. Ongelma on tunnepuolella eli hajuun liittyvissä muistoissa.

    Ja vielä tikittävistä kelloista. Korvissani ne vain kuulostavat aikapommeilta, ei voi mitään. Miten siinä voi nukkua, jos korvan juuressa tikittää aikapommi, kysyn vaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse nukun missä vaan: autossa, lentokoneessa, junassa ja niissähän on vaikka mitä ääniä. Sitten on nuo tikittävät kellot, jotka häiritsevät. Onneksi pakastimet eivät häiritse unta, vaikka kuulen ne erittäin hyvin. Kuulen jopa milloin jääkaapin ovi on auki.
      Tiedän myös milloin jokin tuijottaa minua. Parhaimpia ovat mm. sisilisko, sammakko ja käärmeet. Sammakko oli pimeässä nurmikolla ja sanoin miehelle, että tuossa jokin tuijottaa minua, suuri konna. Mutta en minä niitä pelkää, kiljun vain ja hypin tasajalkaa.
      Se on se intuitio, tunneherkkyys esim. kun tiedän kuka soittaa minulle.
      Tiedän tikittävän tunteen, joten varaudun kellonpiilotuspuuhilla :D

      Poista
  4. Minun hermojani rassaa eniten väkivaltaiset ja kauheat elokuvat. Jos katson vaikka vähän sellaista, huudan ja herätän huudollani mieheni kesken yötä. Nuorempana ei noin ollut. Vasta poikani kuoleman jälkeen olen menttänyt hermoni!

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta Mai! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet tunneherkkä. Otan osaa poikasi kuoleman johdosta. Elämän polkuja ei onneksi kukaan tiedä etukäteen. Oman lapsen menetys on niitä kauheimpia kokemuksia mitä ihminen kohtaa.

      Kiitos sinulle oman herkkyytesi jakamisesta meidän muiden kanssa.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus. Aistiyliherkkyys voi olla lisääntynyt, koska maailmanmeno ja kaikki ärsykkeet ovat lisääntyneet Itse olen huomannut, että hajujen suhteen aisti on herkistynyt iän myötä, sillä esimerkiksi en pysty olemaan kaupassa, jossa on myynnissä paljon tuoksukynttilöitä. En silti pidä itseäni niinkään aistiyliherkkänä, joka on varmasti melkoinen rasite ihmmiselle, jolla sellainen on, koska lääkärit suhtautuvat siihen varmasti erittäin nihkeästi, eihän sellaista tietääkseni edes katsota sairaudeksi, ainakaan Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Aino osallistumisesta keskusteluun. Aihe on kyllä mielenkiintoinen. Itse tiesin jo nuorena, että en voi tehdä töitä paikoissa, jossa on vahvat hajut esim. hajuvesiä ja tuoksuvia kukkia. Ulkona ne eivät haittaa.
      Nykyisin on tehty paljon tutkimuksia tietokoneen vaikutuksesta aistiyliherkkyyksien syntymiseen, sillä tietokonepelit vaikuttavat aivoihin ja tunnetusti ne koukuttavat. Kuten muukin tietokoneen ja kännykän liikakäyttö.

      Poista
  6. Minulla on kesken tämä sama kirja, olen lukenut sitä aina vähitellen. Kirja on todella kiinnostava, ja löydän itseni monesta kohdasta. Ainoa mihin erityisherkän piirteet eivät täsmää, on kohdallani lapsuus. Olin ihan järjettömän kova menemään ja puhumaan kuin papupata enkä pelännyt mitään. Vasta vanhemmiten nämä erityisherkän piirteet kuitenkin nostavat päätään. Tästä kirjasta on kiva lukea arvioita, mutta en usko tuovani kirjaa blogiini sen luettuani juuri kirjan henkilökohtaisen aiheen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kirja antaa jotakin apua ja ohjeita sinulle. Kirja on tietoteos, joten sitä voi lukea jaksoissa aina kun pystyy jatkamaan.
      Itse huomasin kirjaa lukiessa, että olin itse oppinut keksimään keinot selvitä pahimmista ärsytyksistä elämässäni.
      Kirja oli itsellenikin henkilökohtainen ja halusin sen lukea juuri siitä syystä.

      Poista
  7. "Yliherkkiä ihmisiä on noin 5% kaikesta väestöstä, joten kyseessä on laaja ryhmä ihmisiä,"

    Muistaakseni prosenttiluku on suurempi, 20 % tienoilla. Tiesitkö Elaine Aronin verkkokaupassa myydään työkirja (The Highly Sensitive Person's Workbook), mistä saattaa olla apua? http://www.hsperson.com/pages/store.htm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prosenttiluku on kirjan tietoa, joten tieto on vuodelta 1999. En ole tutustunut muuhun Elaine Aronin tuotantoon, enkä verkkokauppaan.
      Kiitos tiedostasi, työkirjasta on varmasti monelle apua :)

      Poista
  8. Hyvä, että sinäkin pidät tuota testiä epäluotettavana. Itse kun en ole tutustunut vielä kirjaan, vaan siihen, mitä netistä löytyy ja pariinkin eri testiin, niin tuntuu kyllä niiden perusteella heppoiselta.

    Itse olen hirveän tarkka makujen suhteen. Alkoholin maku on minusta kauheinta mahdollista. Rommirusinasuklaa ja manteliliköörillä maustettu tiramisu menee, mutta juomana en voi sietää oikein mitään alkoholia. Ruuissa olen yksipuolinen, kranttu nirsoilija.

    Kellojen tikitys on minusta niin häiritsevä asia, että se, jota se ei häiritse, on epänormaali :) Moni kelloon tottunut taas sanoo, että jos se pysähtyy, niin hän herää siihen muutokseen.

    Monen nykyiisin käyttämät sisäkoristevalot ovat minusta pahaa valoärsytystä.

    Pahat hajut ovat pahoja. Ja äänet. Joidenkin ihmisten papattava puhetyyli on sietämätöntä ja muuttuu korvissani jonkin koneen ääneksi.

    Liikutun kyyneliin asti aamulehteä lukiessani tais kun radiosta tulee kaunista musiikkia.

    En silti pidä näitä tuntemuksia ja reagointeja minään erityisenä. Kai se on sitten määrittelykysymys.

    Mutta - tosiaan - ehkä kirjan lukeminen avaa asiaa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta, kun osallistuit keskusteluun jakamalla omia herkkyyksiäsi meille muille herkille. Olen hajuille niin herkkä, että saan siitä ensin yskän- tai aivastuskohtauksen, joka ei lopu ennen kuin oksennan. Vilkkuvista valoista saan migreenikohtauksen.
      Joillakin ihmisillä on todella minun kuuloärsytyksen ylittävä ääni, jolloin minulle tulee huono olo.
      Edellisessä työpaikassa eräs työkaverini piti koko ajan kuulosuojaimia ja olen ajatellut hänellä olleen vielä pahempi kuuloyliherkkyys kuin minulla.
      Kyllähän nuo herkkyydet häiritsevät välillä itseä, mutta yritän ohittaa ne luonnollisena osana minua itseäni. Kun aivastelen luokkahuoneessa pitkään, sanon vain oppilaille, että arvatkaa kuka on allerginen tussien hajulle. Kohtaus menee helpommin ohi kun ottaa asian rennosti. Tosin kerran meinasin jäädä lentokoneesta pois, kun polttoaineen haju alkoi yskittämään ja oksettamaan todella rajusti.

      Poista