Mitä muistot ovat, ei niistä ole juuri mihinkään, ja silti ne tahtoo pitää tallessa. Muisto on ryppyinen paperi, johon tavara oli kääritty, mutta tavara on hävinnyt kuin lapsena saatu syntymäpäivälahja. Sitä ei ole olemassa.
Pertti Lassilan Armain aika pienoisromaanissa elettiin sotien jälkeistä aikaa. Kirjassa oli kesäaika vastakohtana sota-ajoille, joita kirjassa muisteltiin. Perheen isoisä oli hyvin menestynyt työelämässä, ja menestys jatkui edelleen 75-vuotiaana. Maallista mammonaa oli kertynyt mukavasti, mutta avioliitto oli pettymys. Avioero ei tullut heidän piireissä kysymykseen. Nyt vaimo oli kuollut ja haudattu. Mutta sillä ei enää ollut mitään merkitystä isoisälle, hän oli omasta mielestään vanha.
Tänään ihminen elää, huomenna on vainaja, ja vainajaa ei ole, se on pelkkä sana sille ihmiselle, jota ei ole olemassa. Kun ihmisestä tulee vainaja, hän menettää oikeutensa, yksilöllisyytensä, omaisuutensa, mielipiteensä, tietonsa, tunteensa, muistinsa eikä ole kukaan, ja silti maailma pysyy ennallaan.
Toinen kirjan henkilö oli Eila, perheen tyttö, joka menetti sodille kaksi miestä, poikaystävänsä ja aviomiehensä. Eila ei voinut pitkään surra, sillä hän odotti lasta ja hänen täytyi jaksaa poikansa vuoksi. Poika, Kimmo, oli kirjan kolmas henkilö. Hän menetti sodalle isänsä, jota ei ehtinyt tuntemaan. Isoisä, äiti ja poika elivät samassa asunnossa ja olivat viettämässä kesälomaa huvilalla.
En tiedä mitä hänelle tapahtui, minkälainen tilanne oli ollut. En tahtonut tietää siitä mitään. Inhosin sotaa, vihasin sotilassanoja, joita ihmiset ja sanomalehdet papukaijoina toistelivat, inhosin sotaväkeä, sitä hulluutta, sitä tappamista ja silpomista.
Pertti Lassilan Armain aika teos kutoo kesäisen kuvan, jossa elämä nähdään sodan jälkeisillä silmillä. Sota-aika verrattuna nykyaikaan. Eletty elämä ja nykyaika. Muistot ja nykyaika. Nykyaika ja tulevaisuus. Tulevaisuus on Eilassa ja Kimmossa. Eila on edelleen nuori ja elämä voi tuoda kaikenlaista uutta, jopa uuden miehen ja lapsia. Kimmo elää vielä lapsen elämää uteliain silmin. Armain aika kuvaa sukupolvien mahdollisuuksia tässä ja nyt hetkessä, jossa kuolema on vielä vahvasti läsnä, mutta auringon paistaessa elämällä on mahdollisuus yllättää.
Pertti Lassila, Armain aika ***
Teos 2015
s. 148
Armain aika teos on vuoden 2015 Finlandia-ehdokas.
Muut ehdokkaat:
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Kari Hotakainen: Henkireikä
Panu Rajala: Intoilija
Markku Pääskynen: Sielut
Laura Lindstedt: Oneiron
Kuolema-teema on vahvasti läsnä näissä ehdokaskirjoissa.
Katjan bloggaus
Jennin bloggaus
Herätit mielenkiintoni. Tämä täytyy kokea. Kiitos
VastaaPoistaKiitos Kati! Itselleni tämä kesäinen kirja oli liian kesäinen, siihen voisi palata kesäaikaan ja tuntea samaalla auringon lämpö :) Taidan olla niitä vuodenaikalukijoita, samaistun paremmin kirjan tunnelmaan, kun se kertoo vuodenajasta mikä on meneillään.
PoistaJa tervetuloa Kati Kirjasähkökäyrän lukijaksi :)
PoistaKiitos Mai! Kuvauksesi kirjasta varmisti minulle, kenelle sen annan joululahjaksi. Se odottaa jo lahjakirjapinossa. Itse on myös ihan pakko lukea tämä. Minua kiinnostaa nykyään kaikki muistamiseen ja muistoihin liittyvä.
VastaaPoistaKiitos Marjatta :)
PoistaÄitini luki aikoinaan elämäkertoja, ja hän aina kertoi niistä innokkaasti. Nykyisin luen itse elämäkertoja ja ne ovat todella hyviä, jos sieltä nousee se oma muistaminen ja muistot. Romaanimuotoon kirjoitetut eivät minusta ole niin hyviä. Agatha Christien itse kirjoittama elämäkerta oli todella hyvä. Siitä nousi vahvasti se mitä hän itse halusi kertoa mm. se, että hän halusi nuorena oopperalaulajaksi. Hän ei tuonut esille niitä asioita mitä uteliaat halusivat saada selville, hänen yksityisiä tragedioita, mikä minusta suotakoon hänelle. Nythän niistä on ilmeisesti tullut uusi paljastuskirja.
Lassilan kauniista ja kesäisestä kirjasta on varmasti iloa lukijalle. Lue ihmeessä tämä kirja :)
Onko Mai tämä mielestäsi ansainnut Finlandia-ehdokkuuden? Terv. nimimerkki Uteluttaa
VastaaPoistaOmppu, katso tähtiä, ihan oikeasti ei todellakaan. En tiedä mitkä valintalautakunnan kolme lukijaa ovat kriteereikseen laittaneet, mutta Henkireikä ja Armain aika teoksilla eivät meriitit riitä ykköspalkinnolle tai edes ehdokkuudelle.
PoistaAika monessa blogissa olen hehkuttanut Ketun Yöperhosta ja Itärannan Kudottujen kujien kaupunkia tämän vuoden parhaimmistona ja ne eivät ole listalla.
Tämä kirja on kesken minulla. Ihastuin Lassilan edelliseen.Kommentoin luettuani.
VastaaPoistaUteliaana odottelen kommenttejasi :)
PoistaTämä kirja on jäänyt mulla ihan hämärän varjoon... otakin erikoista pitäisi aiheen käsittelystä löytyä, että kirja ansaitsisi esim. Finlandia-palkintoehdokkuuden. Nyt kun luin tämän sinun tekstisi niin jäin miettimään, oliko tässä sellaista erityisyyttä...
VastaaPoistaHuomasin, että näissä kaikissa kirjoissa oli kuolema-teema jollakin tavalla läsnä. Ehkäpä kirja päätyi siksi ehdokkaaksi.
PoistaEihän kirjassa mitään vikaa ole. Se on parasta lukea kesäaikaan, sillä siinä eletään vahvasti kesäajassa. Ei nyt marrasmyrskyillä pimeässä oikein päässyt kesätunnelmaan.