Taavi Vartia: Varastettu vaimo

- Älä milloinkaan laske katsettasi sen edessä.

- Minkä edessä?

- Kateuden tai himon. Tai vihan. Ymmärrätkö?

- Yritän.

- Jos lasket katseesi, sinun uskotaan antautuvan. Viha uskoo pelon voittaneen, kateus arvelee sinun nöyrtyneen, ja himo päättelee sinun olevan suostuvainen.

Taavi Vartian Varastettu vaimo teoksen päähenkilö Cristina oli vauraan villakuninkaan tytär keskiajan Sardiniassa. Isä, Rufino Salvar, uskoi tekevänsä hyvät naimakaupat kauniilla tyttärellään, mutta kohtalo oli määrännyt toisin. Entisestä ystävästä oli tullut kostonjanoinen vihamies, joka janosi Rufino Salvarin verta ja samalla hän halusi Salvarin tyttären orjakseen. Vihamies oli pelätty viikinkipäällikkö Norjasta. Nuori Cristina vietiin saareltaan hääpäivänä. Ensimmäisen osan vuosiluku oli 1069.

Sinut lukitaan maakuoppaan, jossa olet lumen sulamiseen asti. Maakuoppaan tuodaan kahdesti päivässä kuumennettuja kiviä lämmikkeeksi, ja yhdesti päivässä keittoa. Jos kuolet ennen lumen lähtöä, ruumiisi viedään metsään eikä sitä kuopata. Jos surmaat itsesi, sinut paloitellaan ja syötetään sioille. Kun vapaudut maakuopasta, sinä olet orja. Olet Halvardinkylän yhteistä omaisuutta, mutta jotta sinun käytöstäsi ei tule eripuraa, sinulle nimitetään isäntä, joka huolehtii siitä, että käyttösi on tasapuolista.

Cristina selvisi pitkästä vankeusajasta ja sopeutui viikinkikylän elämänmenoon ahkerana työntekijänä. Miehet katselivat kaunista Cristiinaa, mutta hänellä oli suojelijansa. Cristina sai kuitenkin myös vihamiehiä ja - naisia, joten elämä yllätti monella tapaa viikinkikylässä. Hän oli nuori ja olisi halunnut oman miehen ja lapsia, mutta orjan oli tyydyttävä siihen mitä sai. Kaipuu kotisaarelle oli kuitenkin koko ajan mukana ja mielessään hän suunnitteli pakomatkaa koko ajan.

Lopulta mahdollisuus paeta tuli kuin tarjottimella. Voit lukea tästä jännittävästä kirjasta miten Cristinan pakomatkan kävi. Olen historiallisten kirjojen ystävä, joten kirja oli kuin minulle tehty. Luin kirjaa yömyöhään, enkä malttanut millään lopettaa. Olisin toivonut kirjalle jatkokirjan ja hieman toisenlaisen lopun, mutta tähän on nyt tyytyminen.

Jos jotain olisin muuttanut, niin en pitänyt kirjan kansikuvasta. Kirjassa elettiin viikinkiyhteisössä, joten se olisi pitänyt näkyä jossakin muodossa. Varastetun vaimon kansikuva muistuttaa lähinnä surullista arabinaista. Cristina ei laskenut päätään alas, vaan katsoi kaikkia suoraan silmiin äitinsä kehoituksesta. Kirjan naiskuva oli voimakas selviytyjä. Viikinkiajan kuvaukset olivat mielenkiintoisia ja olenkin tutustunut Norjassa viikinkimuseoon, joten kirja loi elävän kuvan raakalaismaisista viikinkimiehistä, jotka kotona muuttuivat... enpäs sanokaan millaisiksi, lue kirjasta.

En saa kadottaa teitä enää! Minä tarvitsen teitä! Me lähdemme yhdessä!

Taavi Vartia, Varastettu vaimo ****
Paasilinna 2015
s. 383