Seitsemän nimen tyttö on omaelämäkertateos Hyeonseo Leestä, joka loikkasi viikkoa ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä Pohjois-Koreasta Kiinan puolelle, asui ja eli Kiinassa väärennetyillä passeilla tai lainatuilla henkilöllisyystodistuksilla, kunnes rakastui Etelä-Koreasta kotoisin olevaan mieheen, ja päätti loikata Etelä-Koreaan. Nuoren elämänsä aikana Hyeonsee Leen nimi vaihtui seitsemän kertaa. Ensimmäisen kerran nimi vaihtui, kun äiti erosi ensimmäisestä miehestä ja meni naimisiin elämänsä rakkauden kanssa, joka halusi tyttären nimiinsä.
Elämä Pohjois-Koreassa oli roolielämää. Ulospäin kunnioitettiin ja arvostettiin maan johtajaa. Hyeonseo Lee näki ensimmäisen teloituksen 7-vuotiaana ja tottui niihin. Perhe ei kokenut nälkää, sillä isä menestyi sotilasuralla ja äiti virkamiehenä. Äiti oli tottunut liike-elämään, salakuljetukseen ja toi rohkeasti maahan kiinalaisia kulutushyödykkeitä. Äiti oli myöskin taitava lahjomaan poliiseja, rajavartijoita ja virkamiehiä. Perheeseen syntyi myöhemmin poika ja Hyeonsee Lee sai kuulla olevansa pojan sisarpuoli. Asia oli niin arka hänelle, että hän ei pystynyt hyväksymään asiaa, vaan alkoi kapinoida.
Loikkaaminen Kiinan puolelle oli myöskin eräänlaista kapinointia ennen aikuistumista. Aika Kiinan puolella sukulaisten luona kului nopeasti ja muuttui vuosiksi, kunnes sukulaiset päättivät naittaa hänet tuttavaperheen pojalle. Oli tullut jälleen aika vaihtaa maisemaa. Tässä vaiheessa kuvaan astuivat ihmiskauppiaat, ja Hyeonseo Lee joutui ikävien ihmisten seuraan.
Kiinan viranomaiset lähettivät pohjoiskorealaiset takaisin maahansa ja heidän kohtalonsa oli ikävä: pakkotyölaitokset, pitkät vankeustuomiot tai teloitukset. Hyvillä lahjoituksilla ja virkamiesten ja poliisin voitelulla oli mahdollista selvitä vähemmillä tuomioilla. Äiti ja pikkuveli halusivat Hyeonseo Leen takaisin Pohjois-Koreaan, mutta asiaan tuli mutkia matkaan ja Hyeonseo Leen pakomatka jatkui, kunnes hän tunsi itsensä vapaaksi Soulissa.
Virkapuvun olkaimissa oli kultatähtiä. Nainen puhui laonkieltä, ja yksi univormupukuisista virkailijoista käänsi hänen sanansa mandariininkiinaksi.
"Tiedättekö, miksi kuulustelemme teitä?" nainen kysyi viileästi.
"Ei aavistustakaan."
"Koska olette rikollinen."
Virkapuvun olkaimissa oli kultatähtiä. Nainen puhui laonkieltä, ja yksi univormupukuisista virkailijoista käänsi hänen sanansa mandariininkiinaksi.
"Tiedättekö, miksi kuulustelemme teitä?" nainen kysyi viileästi.
"Ei aavistustakaan."
"Koska olette rikollinen."
Seitsemän nimen tyttö on todellakin ajankohtainen kirja tänä päivänä, kun Suomeen virtaa maahanmuuttajia. Kirjan kuvioissa voi huomata kuinka paljon lahjuksia tarvitaan siihen, että ihminen pääsee turvaan ja tuntee itsensä vapaaksi. Matkan varrella odottavat eri vankilat, poliisit ym. ja kaikille pitää olla rahaa. Vankiloissa ei selviä ilman rahaa, ihmiskauppiaat voivat viedä työorjiksi ja seksiorjiksi, vapauttaminen voi kestää kuukausia jne. Loikkareiden ja maahanmuuttajien kohtalot voivat olla todella arvaamattomia. Hyeonseo Lee selvisi matkoista kuin ihmeen kaupalla, mutta läheltä piti tilanteita oli runsaasti, sillä pakolaiset ilmiantoivat toisiaan päästäkseen itse vapaaksi.
Kirjan sivuilla on myöskin valokuvia ja karttakuva pakoreitistä. Hyeonseo Leellä oli runsaasti onnea matkassa ja hän selvisi monesta paikasta nuoruuden uhkarohkeudella ja itsepäisyydellä. Hänellä oli myös taito vetää roolia, esittää kiinalaista uskottavasti poliiseille. Hän antaakin kirjassa tunnustuksen isäpuolelle, joka pakotti hänet opettelemaan mandariininkiinaa ja kiinalaista kuviokirjoitusta kouluaikana. Lue tämä uskomaton pakotarina ja tutustut nuoreen pohjoiskorealaiseen naiseen ja hänen tarinaansa elämästään Pohjois-Koreassa.
Nimeni on Hyeonseo Lee. Se ei ole nimi, jonka sain syntyessäni, eikä mikään niistä, jotka minun on eri ajankohtina olosuhteiden pakosta ollut otettava. Tämän nimen annoin itse itselleni päästyäni vapauteen. Hyeon tarkoittaa auringonpaistetta. Seo tarkoittaa onnekkuutta. Valitsin tämän nimen, jotta voisin elää elämäni valossa ja lämmössä eikä minun tarvitsisi palata varjoihin.
Nimeni on Hyeonseo Lee. Se ei ole nimi, jonka sain syntyessäni, eikä mikään niistä, jotka minun on eri ajankohtina olosuhteiden pakosta ollut otettava. Tämän nimen annoin itse itselleni päästyäni vapauteen. Hyeon tarkoittaa auringonpaistetta. Seo tarkoittaa onnekkuutta. Valitsin tämän nimen, jotta voisin elää elämäni valossa ja lämmössä eikä minun tarvitsisi palata varjoihin.
Hyeonseo Lee ja David John, Seitsemän nimen tyttö - Pakoon Pohjois-Koreasta *****
suom. Iso-Markku Jaana
Otava 2015
s. 363
The Girl with Seven Names: A North Korean Defector´s Story 2013
Tämän kirjan haluaisin todella lukea. Pitää vain ensin löytää.
VastaaPoistaSuosittelen kirjan lukemista, sillä se avaa silmät Pohjois-Korean johtamistyylille ja kansalaisten ns. aivopesulle. uskomatonta, että nykyinen johtaja on saanut koulutuksensa Euroopassa, mutta maan olot eivät ole muuttuneet, melkein päinvastoin. Pohjois-Koreasta loikkaa vuosittain tuhansia ihmisiä, joten maan oloista alkaa olla tietoa muulla maailmalla. Hyeonsea Lee pyydettiin jopa YK:n puhumaan maansa oloista.
PoistaToivottavasti löydät kirjan.
Onpa kiva, että sait tämän käsiisi ja luit! Minustakin tämä on varsin valaiseva kuvaus sekä Pohjois-koreasta että pakolaisuudesta.
VastaaPoistaJärkyttävää lukea siitä miten ihmisiä kohdellaan, kun he yrittävät päästä pois diktatuurimaasta, jossa mahdollisuus joutua vankilaan, kidutettavaksi ja teloitettavaksi on huomattava. Eläminen pelon alla ei ole ihmisen elämää. Ja se, että jokainen yrittää hyötyä pakolaisista on kammottavaa. Siitähän saa nykyään moni elinkeinonsa, kun vie ihmisten viimeiset rahat, karseaa, mutta yhteiskunnat antavat tähän mahdollisuuden, koska pakolaisten asioita ei ole järjestetty laillisesti.
PoistaLuin kirjan, onneksi olin kirjaston jonon kärkipäässä. Mielenkiintoinen kirja todella rohkeasta tytöstä. Toki hänen pakoaan auttoi hänen perheensä varallisuus, kertoihan kirjoittaja, ettei ollut koskaan itse joutunut olemaan sinänsä ruuan tms. puutteessa. Vierailu jonkun köyhän koulutoverin kotiin avasi
VastaaPoistahänenkin silmänsä tässä asiassa. Joskus kyllä piti ihmetellä, miten hänellä olikin sellainen "tuuri", että rahaa löytyi lähes aina jostain. Vaikkapa ystävälliseltä länsimaalaiselta turistilta. Ihmisten selviytymiskeinoista on myös kiinnostavaa lukea. Tässäkin oli niistä, mutta ehkä vielä enemmän aiemmin lukemissani suorastaan rutiköyhien ihmisten kertomuksissa jokapäiväisestä puutteesta diktatuurimaassa.
Minä ajattelin, että kirja on kirjoitettu kaunistellen ja päähenkilö on joutunnut maksamaan tavalla tai toisella matkastaan. Hänhän lainasi myös poikaystävältään tuhansia euroja ja kun ajattelee kiinalaisia palkkoja kahvilassa ehkä muutama euro päivässä, niin ei hänellä ollut juuri mahdollisuuksia maksaa ainakaan normipalkoilla matkojaan.
PoistaÄitihän oli bisnesnainen ja salakuljetti tavaraa Kiinasta, joten rohkeus oli varmasti periytynyt.
Näin varmaan on ollut, ettei ihan kaikkea ole kerrottu. Rohkea tyttö hän joka tapauksessa oli ja on varmaan vieläkin. Minua liikutti jotenkin ne kuvaukset, kun ikävöidään kotimaata, sen kaikkine puutteineenkin.
PoistaJa olen kyllä sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse kertoakaan. Pakolaiset joutuvat kärsimään muutenkin ihan liian kanssa. Kyllähän sinne kotimaahan jäi ystäviä ja sukulaisia, joita varmasti tuli ikävä, samoin maata.
PoistaOlen Pohjois-Suomesta kotoisin ja aina kun menen siellä käymään, tunnen tulevani kotiin, vaikka siellä ei ole asuntoa, vaan se on se luonto ja ihmiset, sama murre puheessa ja luonne, tietysti sukulaiset ja ystävät. Olen aina tervetullut ja se merkitsee todella paljon.
Hyeonseo sai veljensä ja äitinsä Etelä-Koreaan, joten koti-ikävä hellitti aika paljon. Hänen silmänsä aukesivat myös kotimaan diktatuurille.
Katsoin eilen iltana venäläisen ohjaaman elokuvan Pohjois-koreasta,ja kuinka aivopesu ja manipulointi lankeaa otolliseen maaperään, kun pienet koululaiset joutuvat sellaiseen paatokselliseen aivopesuun toistetaan toistetaan ja jankutetaan Kim il jongin dynastian urotekoja ja sepitettyjä säävutuksia,voi niitä lapsiraukkoja,kun eivät voi kehittyä yksilöllisiksi persooniksi,vaan ne jauhetaan käskytys roboteiksi.Maan johtaja on lihava kuin syöttöporsas ja kaikki muut laihoja nälkäkurkia.
VastaaPoistaKen elää sen näkee,että kuinka monta vuosikymmentä vielä täytyy mennä ennenkuin tuo henkilöpalvontaan perustuva hypetys tulee tiensäpäähän.
Toivotaan sen loppuvan. Ihmiset loikkaavat pakoon, jos vain pääsevät. Maahan jääneillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin palvoa valtion päämiestä tai muuten joutuu työorjiksi, vankilaan tai teloitetaan. Teloitukset olivat normaalia arkipäivää kirjan mukaan ja lapset joutuivat osallistumaan niiden katseluun.
PoistaPäämies on saanut koulutuksen Sveitsissä, mutta ilmeisesti koulutus ei ole onnistunut.