sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

Minusta Holly olisi voinut painaa asian villaisella. Hän olisi voinut odottaa miten juttu kehittyy. Minulla oli edelleen se yötyö. Apinakin olisi pärjännyt siinä hommassa. Mutta motellilla kaikki meni päin helvettiä. Sydän ei ollut enää mukana.

Yhdysvaltalaisen Raymond Carverin (1938-1988) klassikkoteos Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta sisältää 17 lyhyttä novellia. Novellien aiheet sivuavat rakkauden eri teemoja, mutta pääasiassa tavallista työväenluokkaista elämää, jossa seurustellaan, mennään naimisiin, saadaan lapsia, erotaan, rakastutaan, mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Carverin tyyliä on kutsuttu "likaiseksi realismiksi", mutta itse kutsuisin sitä kirjan luettuani rehelliseksi arkielämän kuvaajaksi. Kirjassa pohditaan mitä se rakkaus on ja onko sitä ollutkaan, mihin se katoaa ja muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Pääasiassa Carver kuvaa tavallisten ihmisten elämää, jotka joko pysyvät yhdessä tai sitten eroavat. 17 novellia ehtii kuvata useamman parin elämää, myös pettämistä, perheväkivaltaa, alkoholismia, sairauksia, vanhenemista ym. Hienointa novelleissa on se, että novellit loppuvat tyylillä, jolla lukija itse voi päätellä miten novelli jatkuu.

Vuoteessa hän otti minut uudestaan otteeseensa ja odotti sitten ikään kuin olisi ajatellut jotakin muuta. Käännyin ja levitin haarani. 

Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta oli Raymond Carverin läpimurtoteos. Aiheet novelleihinsa kirjailija sai omasta elinpiiristään, sillä hän syntyi pikkukaupungissa sahatyöläisen ja tarjoilijan poikana, oli kaksikymppisenä kahden lapsen isä, teki hanttihommia ja alkoholisoitui. Carver jatkoi kuitenkin opintojaan ja toimi yliopisto-opettajana ja professorina. Kuvioihin tuli toinen nainen ja ero edellisestä. Carver kuoli keuhkosyöpään viisikymppisenä. Myös sairaudet tulevat esille novelleissa.

Sitten heräsimme sinä lauantaiaamuna ruodittuamme tilannetta yöllä. Avasimme silmät ja käännyimme vuoteessa katsomaan toinen toistamme. Me molemmat tiesimme sen silloin. Tietty aikakausi oli lopussa, ja piti miettiä mitä sen jälkeen.

Raymon Carver, Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta *****
suom. Seppo Lahtinen
Sammakko 2015
s. 158
What we talk about when we talk about love 1981
Tammen Keltaisen Kirjaston samanniminen teos sisältää kolme alkuperäistä novellia 1986


16 kommenttia:

  1. Voi Mai, olen ihan hulluna tähän novellikokoelmaan<3 Olen lukenut novellit myös ääneen R:lle, hänkin pitää! Tämän jälkeen meni vähän aikaa ennen kuin novellit maistuivat, sillä Carver tekee omansa niin hillittömän julman paljastavasti:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä rehellisintä tekstiä parisuhteesta, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Nautin Carverin lyhyistä, napakoista lauseista, jotka antoivat niin paljon mietittävää ja pohdittavaa.
      Ei todellakaan mitään kaunista tarinointia, vaan raakaa realismia.
      Olet oikeassa: julman paljastavaa tekstiä.

      <3

      Poista
    2. Mietin just mitä tuli tämän jälkeen...ehkä Herta Müllerin Matala maa ja sitten suuri rakkauteni Toibínin Äitejä ja poikia.

      Carver on niin rosoinen, että...hän on kuin kuumaa laavaa:)

      <3

      Poista
    3. Eikä pelkästään rosoinen, vaan ärsyttävä. Jälleen yksi kirjailija, joka kirjoitti tavallisista ihmisistä ja arkipäivän asioista, johon tietysti kuului hankaluuksia ym.

      Carver taisi elää niin kuin kirjoitti, kokeillen rajojaan...

      <3

      Poista
  2. Yleisinhimillinen ja jokapäiväisyydessään ajaton kooste tavallisista ihmisistä. Carverin kiistämätön nokkeluus ja lahjakkuus ei niinkään piile hänen kerronnassaan niin sutjakaksti kuin se sujuukin, vaan juju on nimenomaan sanomatta, lukijan varaan jättämisessä, kuten Mai totesitkin.
    Niin ja hyvä kysymys: mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kirjan loput olivat joka kerta kuin ihmeitä, miten se mies osasikaan lopettaa novellinsa aina kuin ilmaan, poks, ja mietit siinä kauan, että mitä sitten tapahtui, melkein kääntelin kirjaa, että ihan totta haluan tietää ihan oikeasti. Et tee tätä minulle, et lopeta kesken.
      Kirjan nimi on hyvä, mutta nimikkonovelli on jälleen Carverin ärsyttävää tyyliä ja loppu on todella pimeä, ei edes himmee, vaan pimeä.

      Poista
  3. Carver on nimenä tuttu, mutta en tajunnut ottaa häntä lukulistalleni novellihaasteeseen. Pitää lisätä, onhan mies ollut tärkeä novellisti ja kirjoitustyyliltään aika samanlainen kuin muutamat listallani olevat. Aihepiiriltään juuri kiinnostava, mitä aiheita kuvaat kirjassa käsiteltävän. Alkoholismi, pettäminen ja väkivalta juuri sitä on, arkipäivää. Vaikkei niiden tietysti kuuluisi olla.
    Kiitos suosituksestasi, se tuli tarpeen.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia
      17 novellia ehtii sisältää useita erilaisia kertomuksia, elämän kirjo laidasta laitaan.
      Tämä pieni teos tupsahti kirjastossa eteeni, enkä voinut vastustaa nimeä, se kuiskutteli kaikenlaista mielenkiintoista. Enkä ollut lukenut Carverin teoksia aikaisemmin.

      Poista
  4. Hieno kokoelma, olen tosin lukenut sen Keltaisessa Kirjastossa ilmestyneen, jossa taitaa olla hieman eri sisältö kuin tässä uudessa. Voisin hyvin lukea uudelleen, ihastuin ikihyviksi Carverin hienostelemattomaan tyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä Keltaisen Kirjaston teoksessa on kolme alkuperäistä novellia.
      Sanoit todella naulankantaan: hienostelematon tyyli. Arkista realismia.

      Poista
  5. Ai jai jai, tämä on jo novellimääränsä puolesta mahtava lisä haasteeseen. Kuten omassa blogissani sinulle kommentoinkin, niin olen tämän lukenut niin kauan sitten, että mitään varsinaisia muistikuvia ei enää ole. Pistän korvan taakse. Hyvä kun on iso korva, niin aina mahtuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä niin tykkäsin kerrankin lyhyistä ja napakoista lauseista, jotka kertoivat kaiken tarvittavan.
      Ei ihme, sillä mies oli runoilija ja novelisti, jolloin oleellinen mahtui lyhyeen kerrontaan, lyriikkaan.
      Näitä oli raadollista lukea.
      Ihan varmasti koskettaa jokaista lukijaa ;)

      Poista
  6. Hmm, pitäisiköhän kokeilla. Kirja ei periaatteessa kiinnosta, sillä tuo "kaava", jossa "seurustellaan, mennään naimisiin, saadaan lapsia" jne. ei ole ehkä minun juttu ja sitä näkee ihan riittävästi oikeassa elämässä ja muussa kirjallisuudessa. Ja minähän siis toki katselen tätä asiaa hieman eri vinkkelistä, koska tuo kaava on minulle ihan alien eli ei siis minun arkeani (enää - saattoi olla silloin arkeani, kun eli eri asemassa eri perheessä). Mutta ehkä voisin silti kokeilla ainakin muutaman novellin verran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän voi lukea kuin sivustakatsojana. Novellit ovat välillä aika pahoja ja ilkeämielisiä, kuten Leena sanoi: julman paljastavaa tekstiä. Itse huomasin ärsyyntyväni ihan oikeasti, sillä riidat ym. imaisivat mukaansa.
      Kokeile. Aloita vaikka nimikkonovellista.

      Poista
    2. Kuulostaa kyllä sen verran hurjalta, että on pakko kokeilla. Tilasinkin sen juuri lähikirjastooni eli saan varmaan käsiini jo tällä viikolla!

      Poista
    3. Hyvä juttu, tulen sitten lukemaaan miten sinulle kävi, viihdyitkö novellien parissa ;)
      Ehkä on tarpeellista joskus lukea tällaista, ettei itse muutu ihan nössöksi. Toivoisin, että tämä kuuluisi lukion kirjavalikoimaan, mitä pitää lukea. Ei siksi, että otetaan oppia, vaan siksi, että kirjasta saisi valtavasti keskustelunaiheita. Yritin itse kirjoittaa kuin kirjassa, lyhyesti ja jättämällä lukijalle ns. tyhjän käden. Vain aavistus mitä tässä kirjassa ehkä kirjoitetaan.

      Poista