Tatiana Elf: Huijari

 

 

Miten hän ei tajunnut, että Rebekka on hengenvaarallinen?

Tatiana Elfin Huijari trillerissä oli mielenkiintoisia ihmisiä. Kirjan päähenkilö oli Rebekka, joka oli huippuälykäs, mutta ei ollut oikein kotiutunut mihinkään työ- tai opiskelupaikkaan. Siitä huolimatta hän sai aikansa kulumaan tilapäistöillä ja hurjapäisillä harrastuksilla. Rebekalla ei ollut ystäviä eikä kavereita, ja hän kulki terapeutin luona vanhempiensa vaatimuksesta. Hurjapäisen Rebekan, joka oli vanhemiensa ainoa lapsi, elämänmeno oli tullut heille tosi kalliiksi.

"Kappas! Rebekka murhakierrokselta. Tämäpä iloinen yllätys", Alex toteaa sen näköisenä, että on aidosti hyvillään minut nähdessään.

Sitten Rebekka kohtasi hurmaavan Alexin. Rebekan terapeutti, Carla, oli jo neuvonut uusista ihmissuhteista olevan hyötyä, joten Rebekka paneutui Alexiin suureelliseen tyyliinsä. Vielä enemmän hän innostui, kun Alex lähti hänen kanssaan sekä vauhtiajelulle että lainelautailemaan. Rebekka harrasti siis hurjia temppuja ja tempauksia.

Ei jumalauta. Ei taas. Minun on pakko keksiä jotain muuta tekemistä miesten kanssa kuin mennä merelle. Aikovatko ne kaikki hukkua?

Kovakuntoisen Rebekan rinnalla ei ihan kaikki miehet pysyneet. Alex oli päättänyt pysyä. Hänellä oli ihan omat intressinsä pysytellä Rebekan kannoilla, sillä hän ajatteli hyötyvänsä Rebekasta tavalla tai toisella. Alexillakaan ei siis ollut puhtaat jauhot pussissa, eikä hänen menneisyytensä ollut sellaista, että siitä olisi voinut puhua, vaikka hän oli hyvä uskottelemaan ja näyttelemään eri henkilöitä.

Kylmä tunne valtaa minut. Alan tajuta, mistä on kyse, mutta en halua uskoa.

Huijarin koukuttavissa juonenkuluissa tapahtui käännöksiä useammankin kerran. Tatiana Elfillä on taito kirjoittaa rikoksista, ja hän on kirjoittanut Syke- ja Roba- televisiosarjoja ja luonut tv-sarjat nimeltään Karkurit ja Keisari Aarnio. Huijari teoksesta nousee esille Elfin psykologian koulutus, kun hän loi kirjan päähenkilöinä toimivat Rebekan ja Alexin, sillä molemmilla oli erityisiä ominaisuuksia. Näen Huijarin nykyaikaan sijoittuvat tapahtumat hyvin kiinnostavina kohtauksina, joten odotan innolla seuraavaa sarjan kirjaa. Vaikka kirja oli trilleri, siinä oli mukana myös mustaa huumoria, ja Rebekka oli rautainen mimmi. Suosittelen. 

 

Tatiana Elf, Huijari *****

Into 2025

s. 283

Psykologinen trilleri

Rebekka-sarjan 1. osa

 

  

Max Seeck: Petetty /Hyvää isänpäivää

 

Kaikki järjestyy, Milo ajattelee ja painaa kasvonsa tyynyä vasten. Se oli itsepuolustusta. Huomenna hän täyttää kuusitoista ja isä on luvannut tulla hänen syntymäpäivilleen.

Max Seeckin Petetty jatkoi jännittävää Milo-dekkarisarjaa. Sarjan ensimmäinen osa oli nimeltään Merkitty ja siitä on tulossa elokuva. Sarjan päähenkilö on Milo Perho, taidegalleristi, joka auttaa poliiseja profiloimalla murhaajia. Tällä kertaa Milo joutui pakenemaan poliiseja, ja paon syistä voit ottaa selville tästä nopeatempoisesta kirjasta. Petetyn tapahtumapaikkana oli Merkityn tapaan Helsinki, mutta osa rikollisista saapui suoraan Ranskasta.

Tosiasioita ei voinut paeta: se helvetin elukka oli tulossa.

Milon isäpuoli oli ex-kiovalainen Stanislav Markoff. Markoffin taustalta löytyi kaikenlaista ikävää. Tällä kertaa hänestä löytyi pehmeämpi puoli. Rooli, joka oli pysynyt salaisuutena pitkään. Lisäksi Markoff pelkäsi erästä rikollista, ja sitä mitä hän aikoi tehdä. Tuo rikollinen poltti vaniljalle tuoksuvia sikareita ja lyhensi sikarit sikarisaksilla (kansikuva). Nuo sakset olivat myös käytännölliset monessa muussakin ikävältä kuulostavassa työssä.

Yhtäkkiä tulija käänsi katseensa kameran suuntaan, ja Minka oli vetää veden väärään kurkkuunsa.

Sarjan rikosylikonstaapelina toimi Minka Laine, joka oli saanut nuoren suojatin apulaisekseen. Heidän tehtäväkseen tuli tutkia tapausta, jossa oli käytetty teräasetta. Uhrin taustalta löytyi mm. valepassi. Tapauksen teki kiinnostavaksi se, että viimeinen henkilö, joka oli jutellut uhrin kanssa, oli Milo Perho.

Max Seeckin Petetty dekkarissa oli riittävästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tälläkin kertaa sivuttiin shakkia, se on mielestäni hyvä harrastus. Lisää shakkia ja vähemmän rikoksia. Lopulta selvisi myös poliisi, joka antoi  sisäpiirin vihjeitä rikollisille. Ihmisluonto on näköjään johdateltavissa psykologisin keinoin rikoksiin kuin rikoksiin. 

 

Max Seeck, Petetty *****

Tammi 2025

s. 344

Dekkari

Milo-sarjan 2. osa

 

Max Seeck: Merkitty 

 

Hyvää isänpäivää ja lukuiloa kirjojen parissa! 

Arundhati Roy: Turvani ja myrskyni

 

Hän valitsi tapahtumahetkeksi syyskuun, erinomaisen sopivan kuukauden. Monsuuni oli hellittänyt, ja Kerala kiilsi sen jäljiltä smaragdinvihreänä kaistaleena meren ja vuorten välissä.

Intialaisen kirjailijan ja kansalaisaktivistin Arundhati Royn muistelmateos Turvani ja myrskyni nosti esille kirjailijan elämän, ja hänen äitinsä vaikutukset kirjailijanuran kehittymiseen. Äidin kuolema vaikutti muistelmateoksen syntymään todella paljon. Äiti oli ollut todella ikävä ihminen ja pahasuinen koko ikänsä. Äiti oli jopa niin karsea kirjailijaa kohtaan, että välirikolta ei voinut välttyä. Välirikko kesti seitsemän vuotta. Ehkä olisin valinnut suomen kielisen nimen tarkemmin, sillä äiti ei todellakaan ollut kirjailijan turva, vaan päinvastoin. 

Veljeni osui oivaltavasti juuri arkaan kohtaani. "En käsitä reaktiotasi. Eihän hän kohdellut ketään niin huonosti kuin sinua."

Arundhati Royn äiti oli yksinhuoltaja. Siitä huolimatta hän perusti koulun, joka menestyi vuosi vuodelta yhä paremmin. Äiti oli ammatiltaan opettaja ja hän asui lastensa kanssa koululla. Omat lapset saivat saman kohtelun kuin muutkin oppilaat. Tai oikeastaan vielä huonomman kohtelun. Omia lapsia hän kuritti kovalla kädellä. Suuttuessaan hän jätti pienen tyttönsä monet kerrat tien poskeen ja haki vasta monen tunnin kuluttua. Arundhati oppi sulkemaan mielensä äidin henkiseltä ja fyysiseltä väkivallalta.

Lähdin kotoa - lakkasin käymästä kotona, tai siinä, mikä oli olevinaan koti - kahdeksantoistavuotiaana. Olin juuri aloittanut kolmannen opiskeluvuoteni Delhin arkkitehtikoulussa.

Äiti olisi halunnut tyttärestään opettajan koululleen. Kumpikaan lapsista ei halunnut pysytellä äitinsä lähettyvillä. Äiti oli vaikea ja riidanhaluinen. Koulu oli ainoa koti mihin kirjailija oli tottunut. Oppilaiden makuusali oli ainoa huone, missä hän oli oppinut nukkumaan. Muutto monen sadan kilometrin päähän Delhiin opiskelemaan tapahtui siksi veitsi taskussa. Äidin väkivaltainen käytös oli opettanut selviytymiskeinoja. Keneenkään ei voinut luottaa.

Arundhati Roy sai Booker-palkinnon vuonna 1997 esikoiskirjastaan Joutavuuksien jumala. Toinen kirja Äärimmäisen onnen ministeriö oli Man Booker-palkinnon pitkällä ehdokaslistalla vuonna 2017. Kirjailija on haastettu kirjoistaan oikeuteen, ja osa haasteista on edelleen kesken Intiassa.

Arundhati Royn Tukeni ja myrskyni teoksen teksti oli hyvin elävää ja rikasta. Kirjailija toivookin, että lukijat lukevat tätä muistelmateosta kuin romaania, sillä useimmat meistä ovat hänen mielestään sekoitus muistoja ja mielikuvitusta. Kirja on runsas, värikäs ja tunteita täynnä. Suosittelen 💖

 

Arundhati Roy, Tukeni ja myrskyni *****

Suom. Hilkka Pekkanen *****

Otava 2025

s. 330

Mother Mary Comes to Me 2025

Muistelmat

Intia

 

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala 

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö 

 

 

 

Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla

 

Sormet hohtivat punaisina ja märkinä, kämmensivut kiilsivät. Puhelin jatkoi soimistaan.

Antti Tuomaisen humoristinen dekkari Hyvällä tai sahalla alkoi, kun päähenkilö Heikki Nevalainen oli perkaamassa mansikoita. Kun hän vihdoin vastasi puhelimeen, soittajana oli pikkukylän gangsteri Ismo Sippo, joka määräsi Heikin heti hommiin. Oli keskiyö, mutta Heikki ei uskaltanut kieltäytyä, koska oli lainannut Sipolta rahaa.

Hän avasi oven. Ja kuuli huudon. 

Heikki Nevalainen tuli pelastaneeksi erään henkilön. Tuo henkilö jäi hänen kotiinsa piiloon, ettei Sippo näkisi häntä. Pikkuisen tuli ongelmia lisää, kun Sippo lähetteli alaisiaan karhuamaan saataviaan Heikki Nevalaiselta. Ex-tempore Sipon alaisille kävi kalpaten.

- Hyvää päivää, soittaja sanoi englanniksi, - tässä on herra Dupont, Dupont Produitsista, soitanko huonolla hetkellä?

Heikki Nevalaisella oli perintönä saatu saha, joka oli nykyisin konkurssikypsä. Belgialainen Dupont oli kiinnostunut tilaamaan lautoja, ja se auttaisi pahimpaan rahapulaan, ja Heikki saisi Sipon lainan kuitattua. Sippo kiristi kuitenkin lainanmaksua koko ajan. Entäs jos Sippo saisi selville, kuka majaili Heikin luona, mitä sitten tapahtuisi?

Seuraavaksi hän istui pöydän ääressä ja sai kahvimukin eteensä ja näki kuinka pääkallojen ja kuolemien koristelema käsivarsi kaatoi hänelle kahvia.

Sippo oli siis piipahtanut sahalle, kun hän kuuli erään jutun Dupontilta. Tulipa Sipolle kiire poistua paikalta, mutta hän aikoi palata paremmalla ajalla, mutta sitä ennen hän aikoi tarkistaa, kuka oli Heikki Nevalaisen talossa piilossa. 

Antti Tuomaisen mustan huumorin sävyttämä dekkari Hyvällä tai sahalla sai minut nauramaan vedet silmissä monet kerrat. Ei ihme, että The Times on nimittänyt Tuomaisen Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi.

 

Antti Tuomainen, Hyvällä tai sahalla *****

Otava 2025

s. 288

Dekkari

 

Tuomainen Antti: Jäniskerroin 

 

Tuomainen Antti: Hirvikaava 

 

Tuomainen Antti: Majavateoria

 

Tuomainen Antti: Tapahtuu huomenna

 

Tuomainen Antti: Kaivos 

 

Satu Rämö: Tinna

 

Tiedän mitä jätit roskalaatikkoon. Häpeä.

Satu Rämön Islantiin sijoittuva dekkari Tinna on jo viides osa suositussa Hildur-sarjassa. Ja sarja sen kuin paranee kirja kirjalta. Tinna on päähenkilön, rikostutkija Hildur Rúnarsdóttirin, äidin nuorin sisko. Hildurin vanhemmat kuolivat, kun Hildur oli lapsi, ja Hildur jäi kahdestaan Tinnan kanssa. Heidän välinsä olivat edelleen hyvin lämpimät. Hildurin tutkittavaksi tuli tapaus, jossa uhri löytyi maastoon aseteltuna. Hildurin mieli teki tepposet kyseisellä maastolla,  sillä hänen korvansa alkoivat tinnittämään ikävästi. Mikä oli tuo viheltävä ääni? Ja miksi tapaus tuntui niin tutulta?

Tänään, 24. päivä lokakuuta, vietettiin kvennafritä, naisten lakkoa. 

Kirjan tapahtumat sijoittuivat 1975 lähtien nykyaikaan asti. Tinna muisteli menneisyyttä, koska hänen vanhin siskonsa katosi tuona vuonna. Hän halusi tietää miksi Hulda oli heidät jättänyt. Vuosi 1975 oli tärkeä vuosi naisille, sillä naiset halusivat enemmän naisia parlamenttiin päättämään politiikasta. Naisten voimalla Islantiin saatiin vuonna 1980 maailman ensimmäinen demokraattisesti valittu naispresidentti Vigdis Finbogadóttir, mikä mainittiin myös kirjassa. Satu Rämö on sujauttanut tällä kertaa yhteiskunnallisesti vaikuttaneen henkilön dekkarinsa sivuille. Ei ihme, että kirja julkaistiin 24.10.

Löyhämoraalinen poliisi! Kohta kaikki saavat tietää, millainen olet oikeasti, ja se on urasi loppu. Tulet vielä katumaan.

Hildurin tutkimukset suuntasivat tällä kertaa kohti Islannin pääkaupunkia Reykjavikiä. Siellä hän kohtasi ohimennen myös yhden lempparihenkilöhahmoni, finanssietsivä Áróra Jónsdóttirin, joka on tuttu Lilja Sigurdardóttirin dekkareista. Sen sijaan siskolleen Björkille, joka suoritti Reykjavikissä vankeustuomiotaan, Hildur vei erään suomalaisen nimeltä mainitsemattoman naisdekkaristin uusimman kirjan, joka sijoittui Islantiin, vink vink.

Hildurin poliisikollega Jakob sai tällä kertaa matkata Helsinkiin hakemaan erään islantilaisen naisen, joka oli jäänyt kiinni huumeiden salakuljetuksesta. Onnistuiko Jakob saamaan naiselta muita alan rikostekijöitä irti, sen voit lukea kirjan sivuilta. Hyvin reipasotteinen naisihminen, josta toivottavasti saamme jatkossa kuulla lisääkin. Satu Rämön henkilöhahmot ovat vertaansa vaille mielenkiintoisia, kuten kirjassa  mainiosti esiintynyt Einar ja hänen sympaattinen Elsa-koiransa.

Satu Rämön dekkari Tinna matkasi menneisyyden ikävistä tapahtumista nykyisyyden  ikäviin tapahtumiin. Mutta maisemat olivat mahtavat, ja rakkautta ja romantiikkaa oli sen verran sopivasti, että tulipa hyvä mieli kirjan lopusta.

 

Satu Rämö, Tinna *****

Wsoy 2025

s. 403 + Kirjailijalta

Dekkari

Hildur-sarjan 5. osa

Islanti 

 

Satu Rämö: Hildur

Satu Rämö: Rósa ja Björk

Satu Rämö: Jakob

Satu Rämö: Rakel 

 

Selja Ahava: Hän joka syvyydet näki

 

Henrik, minulla on yksi ainoa vanha sukulainen, ymmärrätkö?

Selja Ahavan teos Hän joka syvyydet näki kertoi Liisasta, joka tapasi Henrikin. Heti tutustumisen alussa Liisa kertoi, että hän ei tule pitkäikäisestä suvusta. Vain hänen yksi tätinsä eli vielä sydämentahdistimen varassa. Kirjan sanomana olivat kuoleman kysymykset. Kirjan teema on niin erityinen, että sen parissa voisi viihtyä useammankin kerran. Selja Ahavan syvällisiä teoksia on  hienoa lukea, vaikka ne keskittyvät aina pohdiskelemaan todella ongelmallisia asioita.

Herättäkää hänet!

Kirjassa pohdittiin aivokuolemaa. Heidin tytär Meeri oli kuollut yksinkertaisessa kitarisaleikkauksessa. Äiti ei halunnut, että elämää ylläpitävä hengityskone sammutettaisiin. 

Teoksessa seurattiin Meerin elämää myös Perlahin silmin. Meerin Heidi-äiti oli palkannut Perlahin avukseen hoitamaan Meeriä kotona. Meeri oli aivokuollut, mutta äiti hoiti rakkaudella tytärtään. Hän ei ollut antanut sulkea hengityskonetta.

Suomessa oli paljon tyhjiä huoneita. Oli enemmän huoneita kuin ihmisiä, kun taas Filippiineillä oli toisin päin. Jos käänsit hetkeksi selän, huone täyttyi heti.

Kirjassa hoitaja Perlah ajatteli hyvin viisaasti Suomen ja Filippiinien eroavuuksia. Surullista oli, että Perlah oli joutunut jättämään tyttärensä vanhemmilleen hoitoon, sillä lapsen isä oli töissä rahtilaivalla ja siten poissa kuukausikaupalla. Ainoa yhteys tyttäreen oli kännykän välityksellä. Lisäksi filippiiniläiset sukulaiset painostivat antamaan heille rahaa, jota Perlah hankki Suomessa.

Aluksi Perlah ei ymmärtänyt miksi hän hoiti aivokuollutta Meeriä, mutta lopulta hän kenties kiintyi Meeriin ja muuttui ystävällisemmäksi. 

Kaikille kuolema on yhteistä.

Kirjassa on hienoja lauseita, joita voi ajatella syvällisesti tai sitten lukea tarinaa, joka polveili rönsyinä muihinkin tarinoihin yhtyen, menneeseen ja nykyisyyteen Liisan pohdintoina ja kirjoituksina. Kuoleman hetkeä ja geenien perimistä. Samaa olen itsekin pohtinut tehdessäni sukuselvitystä. Lähisukulaisten kanssa ei kannata tehdä yhteisiä lapsia, mutta tuskinpa sitä ajateltiin edellisissä sukupolvissa. Omat isoisäni olivat keskenään pikkuserkkuja, mutta tuskinpa he edes tiesivät siitä.

Kirjan Liisan suku oli rapauttanut omat geeninsä, joista hän oli huolissaan. Kirjassa pohdittiin myös sitä, miten elämää oli pidennetty hengityskoneiden, leikkausten ja lääkitysten avulla. Tiedetään myös terveellisten elintapojen, sen mitä syöt, juot, nukut sekä liikunnan, auttavan parantamaan elinajan odotusta.

Selja Ahavan Hän joka syvyydet näki pohti kuoleman ja kuolevaisuuden ikiaikaisia kysymyksiä.

 

Selja Ahava, Hän joka syvyydet näki *****

Gummerus 2025

s. 347 

 

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa 

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat 

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä  

Anne Muhonen: Särkyneen sydämen korjaussarja

 

Anne Muhosen Särkyneen sydämen korjaussarja on sarjakuvateos ilman sanoja. Teos meni itselleni suoraan sydämeen ja tunteisiin. Kirja kertoo erosta ja siitä, miten siitä voi selvitä.

 

Kirja alkoi tästä aukeamasta. Mies oli lähdössä pois, halusi eron ja heitti sydämensä vaimolleen lattialle ja se särkyi palasiksi.

Rakkaus ja se miten se korjataan nousi hyvin esille kirjan kuvituksesta. Kannattaako särkynyttä suhdetta korjata? Erosurun kokeminen nosti itselleni mieleen menneitä muistoja. Kyyneleet vain valuivat katsellessani teoksen kuvia. Teoksen kuvat voivat avata syviä tunnelukkoja, joita ei enää tiedostakaan. Itkeminen ja tunteiden kokeminen ovat hyviä keinoja poistaa tunnelukkoja. Hyväksytään se, mitä on tapahtunut, ja että ero on tapahtunut.

 

Anne Muhonen, Särkyneen sydämen korjaussarja *****

Kuvitus Anne Muhonen *****

Hertta 2025

s. 28

Sarjakuvateos 

Anne Muhonen: Älä unohda minua