Delphine de Vigan: No ja minä

 

Ranskalainen Delphine de Vigan on kirjoittanut kirjan, joka on oikea helmi kirjojen joukossa. Kirjan nimi on No ja minä.  Kirja on Viganin neljäs romaani ja ensimmäinen suomennettu teos. Kirja voitti vuonna 2008 Prix de Libraires-palkinnon. Kirjan päähenkilö oli Lou, 13v. tyttö, joka oli jo lukiossa huikean älykkyytensä vuoksi. Älykkyys eristi hänet muista oppilaista ja Lou oli yksinäinen. Hän oli myös perheensä ainoa lapsi ja äitinsä masennuksen vuoksi hyljeksimä.

Lou loisti koulussa ja tietysti häntä haukuttiin hikariksi. Samalla luokalla oleva 17v. Lucas ja Lou ystävystyivät. Lucas oli myös vanhempiensa hyljeksimä. Kolmas vanhempiensa oikeasti hylkäämä henkilö oli No, johon Lou tutustui tutkiessaan ihmisiä ympäristössään. Lou ei voinut olla ihmettelemättä maailman ihmeellisiä keksintöjä, mutta miten nurinkurista oli, että maailma ei voinut mitään sille, että ihmiset asuivat kaduilla, hökkeleissä, maan alla ja joutuivat elääkseen kärsimään halveksuntaa ja jopa väkivaltaa ainainen nälkä seurassaan. Miksi sille ei tehty mitään ja miksi se lisääntyi koko ajan? No eli kaduilla, hänellä ei ollut asuntoa eikä työpaikkaa.

Lou teki esitelmän kouluun, johon No lupautui haastateltavaksi. Esitelmän aihe oli asunnottomat naiset. Tytöt ystävystyivät. No muutti jopa Loun kotiin asumaan joksikin aikaa. No löysi lopulta työpaikan, mutta työpaikan pomo pakotti Non prostituutioon ja alamäki oli jälleen valmis. Nuori Lou ei halunnut päästää Nota kadulle ja yritti auttaa Lucasin avulla Non kuiville, mutta vaikeaa se oli.

Kirja oli surullinen tarina ystävyydestä ja halusta auttaa heikommassa asemassa olevaa ystävää. Kirja toi esille luokkaerot hyvinvoivien ja köyhien ihmisten välillä, ja otti kantaa esim. asunnottomuuteen, ja miten se vaikutti työpaikan saamiseen. Myös koulutuksen vaikutus työpaikan saamiseen nousi esille.

Lou oli vielä nuori, mutta kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Hän ei ummistanut silmiä, vaan halusi auttaa. Hänen ajatuksensa oli, että jos jokainen ihminen ottaisi yhden asunnottoman luokseen asumaan, ei asunnottomia enää olisi. Kirja oli hyvin silmiä ja ajattelua avaava teos, joka sopii luettavaksi nuorille ja aikuisille.

Delphine de Vigan, No ja minä *****
suom. Kira Poutanen
Wsoy 2012
s. 233
No et moi 2007
Nuortenkirja