torstai 15. elokuuta 2013

Korvaamaton



Oululainen kirjailija Pauliina Vanhatalo on kirjoittanut vahvan teoksen äitiydestä ja sen puuttumisen aiheuttamista ongelmista. Korvaamaton kertoo Aamusta, joka on ns. uusperheen äiti, mutta ei koe itseään äidiksi vaan lastenhoitajaksi, koska hänellä ei ole omaa lasta. Miehen kolme lasta asuivat osaksi äidin osaksi isän luona. Mies, Harri, ei halunnut enempää lapsia ja Aamu sopeutui miehen toivomukseen, mutta siskonsa toisen lapsen syntymä herätti halun synnyttää oma lapsi. Parisuhde koki ensimmäisen kriisinsä tässä vaiheessa ja Aamu muutti pois Harrin ja lasten luota. Myöhemmin Aamu muutti takaisin Harrin luokse ja Aamu alkoi odottaa lasta.

Korvaamaton teoksessa päähenkilöllä Aamulla on vahva työmoraali oikeuslaitoksen palveluksessa. Hän on ottanut tuomarin äitiyslomasijaisuuden toisesta kaupungista, jotta hänen ei tarvitse olla Harrin ja lasten lähellä. Aluksi lukija miettii kyseessä olevan tyypillinen erotapahtuma, jossa Aamu ottaa etäisyyttä, jotta pääsisi eroon Harrista, mutta luettua pitemmälle lukija huomaa pinnan alla vellovat murheet ja syyt, jotka vaikuttivat eroon. Aamu sai keskenmenon ja halusi käydä sitä yksin läpi tekemällä ankarasti työtä. Hän ei halunnut puhua asiasta kenenkään kanssa.

Kappelin eteisessä nousin tuolista ja kävelin sisään omin jaloin. Tila oli erotettu muusta sairaalasta, mutta lattia jatkui samana kiiltävänä muovina, rikkoi huoneen muutoin hartaan tunnelman. Alttarilla oli kynttilöitä ja sinisiä maalauksia ja Harri istui ensimmäisellä penkkirivillä lähellä niitä, nojasi käsiinsä. Hänen edessään oli vauvansänky ja menin sen luokse, nostin peitettä, mutta sen alla ei ollut mitään.

Vasta silloin huomasin äidin, joka istui sivustalla kapaloitu vauva sylissä. Äidin kädet olivat lukkiutuneet lasta suojelemaan, hän piti silmiään kiinni ja näytti elottomammalta kuin vauva itse. Oli kuin äiti olisi kuollut ja lapsi vain unessa.

Keskenmeno on jokaiselle naiselle ravisuttava kokemus. Aamu on selvästi masentunut ja oma vauva on tärkein asia, jota hän halusi miettiä yksinäisyydessä. Pelko siitä, että muisto omasta vauvasta katoaisi jonnekin, vaikutti Aamun elämään ja romahdus oli pian edessä, Aamu halusi vauvansa luokse. Surutyötä on työstettävä. Kukaan äiti ei unohda keskenmenoa, vaan se kulkee mukana aina. Aika on paras keino siihen, että suru hellittää ja äiti voi jatkaa normaalia elämää. Onneksi Aamulla oli ympärillään tukijoukot, jotka auttoivat pahimman yli.

Kirjan nimi Korvaamaton ei oikein auennut minulle. Lopulta mietin, että korvaamaton oli ehkä kuvaus sille, että Aamu oli Harrille ja lapsille korvaamaton. Toisaalta korvaamaton voisi kuvata sitä, että vauva oli Aamulle korvaamaton. Kirjan sisältämä runsas työelämän kuvaus oikeudenkäynneistä ja erilaisista oikeustapauksista oli ehkä liikaa, koska en ymmärtänyt niitä. ***

Pauliina Vanhatalo, Korvaamaton
Tammi 2012
s. 203


4 kommenttia:

  1. Ehkä asia oli niin heikosti selitetty, ei kaikkea jaksa ymmärtää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olisin toivonut enemmän keskittymistä parisuhteeseen ja parin keskinäiseen vuorovaikutukseen, mutta kirja kuvasi suurelta osin näitä oikeudenkäyntejä ja työtä siellä.
      Keskenmeno on rankka kriisi ja se kriisi jäi käsittelemättä tässä kirjassa.

      Poista
    2. Koko kirja kertoi Aamun kriisistä. Hän selvisi, käytyään läpi sitä. Työhön paneutuminen oli osa kriisiä.

      Poista
    3. Oleta varmasti oikeassa siinä, että paneutuminen työelämään oli osa kriisiä ja huonostihan siinä sitten kävi. Paranemiselle on annettava aikaa ja haettava tukea ja tukijoukkoja sekä erilaisia asioita, jotta paraneminen lähtee käyntiin. Kirjailija on kirjoittanut paljon itselleen läheisistä työasioista.

      Poista