sunnuntai 4. toukokuuta 2014

William Golding: Kärpästen herra



William Goldingin esikoisromaania Kärpästen herraa (1954) on luettu kouluissa kymmeniä vuosia. Luin kirjan ensimmäisen kerran yläasteella ja saman kirjan lukivat lapseni koulussa. Ostin silloin kirjan itselleni, koska halusin lukea sen uudelleen, mutta kirja on jäänyt lainareissulle. Minusta kirja oli huikea mielikuvitustarina Tyynen meren saarelle joutuneista koulupojista, joista vanhimmat olivat 12-vuotiaita ja nuorimmat noin 6-vuotiaita. Aika oli toisen maailmansodan aikaa ja pojat olivat alasammutussa koneessa matkalla jonnekin. 

”Eikö täällä ole ketään aikuisia?”
”En ainakaan usko olevan.”
Vaalea poika sanoi tämän miltei juhlallisella äänellä, mutta sitten hän äkkiä tajusi omien sanojensa riemastuttavan merkityksen. Keskellä raiviota hän keikahti käsilleen seisomaan ja virnisti iloisesti paksulle pojalle, joka näytti seisovan hänen edessään ylösalaisin.

Pojat olivat hyvin kasvatettuja koulupoikia, jotka olivat tottuneet sääntöihin ja aikuisten auktoriteettiin. He olivat pukeutuneet koulupukuihin, mutta pikkuhiljaa vaatteet hajosivat ja olivat liasta tönkköinä. Heidän hiukset kasvoivat pitkiksi. He söivät hedelmiä ja onnistuivat metsästämään villisikoja. Pikkuhiljaa pojista kehittyi metsäläisiä jopa raakalaisia, joihin eivät sivistyneet säännöt päteneet. Alun perin joukon johtajana toimi Ralph, joka halusi kiihkeästi pois saarelta. Loppusekasorron vallassa hullujen ideoiden ja koko joukon ankarana päällikkönä toimi Jack, joka anasti johtajuuden Ralphilta kieroudella, varkaudella ja väkivallalla. Saari oli tuhoutumispisteessä Jackin hullujen päätösten vuoksi, joiden seurauksia ei kukaan muu kyseenalaistanut tai ajatellut kuin Ralph. 

Hän kompastui juureen, ja huuto hänen takanaan kohosi yhä hurjemmaksi. Hän näki yhden majoista leimahtavan liekkeihin, tuli näykki hänen oikeata olkapäätään, ja vesi kimalsi hänen edessään. Sitten hän kaatui kierien lämpimällä hiekalla, kohotti torjuen käsivartensa ja yritti huutaa armoa.

William Golding sai James Tait Black Memorial palkinnon -79, Booker -palkinnon -80 ja Nobel -palkinnon -83. Nobel - lautakunnan perustelu palkinnon myöntämiselle oli: "Romaaneista, jotka teräväkatseisella realistisella kerronnallaan ja tarinan monipuolisuudella ja yleismaailmallisuudella valaisevat nykymaailman ihmisen elämää.”

Kirjan nimi Kärpästen herra on vertauskuvallinen ja se on hepreankielinen käännös Belsebubista. Tästä kuuluisasta kirjasta on tehty kaksi elokuvaa -63 ja -90. Iron Maiden on tehnyt samannimisen kappaleen, joka pohjautuu romaaniin. Toinen maailmansota ja sotakokemukset vaikuttivat Goldingin ajatuksiin ihmisen pahoista ja pimeistä puolista. Kärpästen herra on hyvä esimerkki siitä miten lapsi muuttuu pahaksi. Ehkä juuri siksi kirjaa on käytetty paljon koulujen opetuskirjana, koska siinä hyvä ja paha taistelevat keskenään. Itselleni tuli mieleen valtionjohtajat, jotka saavat taakseen tarpeeksi tukijoita ja silloin he pystyvät päättämään ihan hulluja päätöksiä, kun kansalaiset on peloteltu hiljaisiksi ja muita päätöksiä ei suvaita. Kirja on huikea klassikkoteos.

William Golding, Kärpästen herra
suom. Juhana Perkki
Otava 2007
The Lord of the Flies 1954
Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi 1960.
s. 336

12 kommenttia:

  1. Minun koulussa ollessani ei kärpästen herraa vielä tunnettu, vaikka kirja ilmestyi jo 1954. Maalaiskansakouluihin riittivät mitkä vanhat romaanit tahansa, joissa oli tosin klassikoita:)

    Leppoisaa sunnuntaita sinulle Mai ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sinun koulussa kuitenkiin luettiin kirjoja ja kannustettiin niiden lukemiseen. Hyvää sunnuntai-iltaa :)

      Poista
  2. Tämä on kyllä hieno kirja. Niin hurja kuvaus siitä, mihin ihminen voi päätyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hurja kirja. Hienot luontokuvaukset melkein uppoavat nopeisiin juonenkäänteisiin. Silti pidän kirjaa myös hienona luontokuvauskirjana.

      Poista
  3. Kärpästen herra kuvaa hyvin sen, miten ihmisestä tulee paha äärimmäisissä olosuhteissa. Toisissa sivistys on hyvin ohuena. Pojissa löytyy tosiaan yhtäläisyyksiä valtionjohtajiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan opetus mielestäni on, että paha perii voiton, jos sitä ei mikään lopeta tai isompi voima ei tule apuun. Ehkä tässä kirjassa on toisen maailmansodan vaikutus kovasti taustalla, koska sen loppumisesta ei ollut pitkä aika, kun tämä kirja julkaistiin.

      Poista
  4. Minulla tämä ei kuulunut kouluajan 'pakkoluettaviin', ja kirja on kokonaan jäänyt minulta väliin. Törmäsin tähän hiljattain kirjastossa, mutta se jäi sillä kertaa hyllyyn. Kirja kyllä kiinnostaa kovasti, ja kait tämä jonkinlainen klassikkokin on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Marika tätä kirjaa kovasti. Kirjaa pidetään Goldingin pääteoksena.

      Poista
  5. Minua tämä klassikko ei hirveästi sykähdyttänyt. Jäin miettimään ehkä epäolennaisia asioita ja minua häiritsi poikien ikä suhteessa (ailahtelevaan) käytökseen. Silti kirja on edelleen vahvana mielessä eli sillä ehdottomasti on ansionsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kasvatusalan ihmisenä minusta ikä sopi ailahtelevaan käytökseen hyvin. Tosin kirjailija on käyttänyt mielikuvitustaan ja varmasti sota-ajan kokemukset ihmisen käytöksestä näkyvät kirjassa.

      Poista
    2. Toki lasten käytös on usein ailahtelevaa, mutta tarkoitin ennemmin sitä, että kun pikkulasten leikeistä hypättiin välillä todella syvällisiin ajatuksiin/puheisiin uskottavuus tuntui kärsivän.

      Poista
    3. Se on varmasti totta. Ehkä aikuisen on vaikea asettautua lapseksi ja lapsenasemaan aikuisena. Ehkä se menee toisinaan liian syvälliseksi. Olen kyllä huomannut lapsissa poikkeuksellista ajattelukykyä ja hehän ovat mainioita matkimaan aikuisten käytöstä ja puhetta. Osa kirjan lapsista otti selkeästi itselleen roolihahmot. Roolileikit kuuluvat lasten elämään ja silloin he alkavat puhumaan roolihahmon suulla.

      Poista