Olin kaksitoistavuotias, kun varjot alkoivat saada hahmon, kun kasvot alkoivat piirtyä näkyviin. Silloin varjot lakkasivat olemasta häilyviä ja ne alkoivat saada selkeän muodon. Niistä tuli todellisempia. Silloin minulle alkoi valjeta, että hirviöt elävät keskuudessamme. Ja erästä tiettyä hirviötä opin pelkäämään eniten.
Yhdysvaltalaisen Stacy Willinghamin psykologinen trilleri Välähdys pimeässä on ollut suosittu kotimaassaan, ja siitä on tekeillä elokuva. Enkä ihmettele ollenkaan sen suosiota, sillä kirja on viihdyttävä ja jännittävä. Kirjan päähenkilö oli psykologi Chloe Davis, joka yritti selvittää omalta osaltaan teinityttöjen katoamista. Yksi kadonneista tytöistä oli hänen asiakkaansa.
Me kaksi olimme mallikappaleita lapsuustraumasta ja meitä kiikutettiin kaikkien Lousianan lääkärien juttusilla. Kaikki tiesivät, keitä me olimme. Kaikki tiesivät, mikä meissä oli vialla.
Chloen ja hänen veljensä isä oli vangittu, kun he olivat teini-ikäisiä. He eivät olleet tavanneet isäänsä sen jälkeen. Äiti asui hoitokodissa. Hän ei ollut kyennyt hoitamaan lapsiaan sen jälkeen, kun isä vangittiin. Koko perhe olisi tarvinut perhe/yksittäisterapiaa tapahtumien jälkeen, mutta he saivat kokea vain ihmisten huutoa ja vihaa isän tekojen jälkeen.
Jokaisella sarjamurhaajalla on oma puumerkkinsä. Kuin taulun kulmaan sutaistu nimi tai piiloviittaus elokuvassa. Taiteilija haluaa, että hänen työnsä tunnistetaan ja että se säilyy. Että hänet muistetaan.
Chloe oli löytänyt kaksikymmentä vuotta aiemmin isänsä keräämät todisteet rikoksistaan, josta hänet sitten pidätettiin. Oliko nykyisyyden rikollisella sama keräilyaihe? Oliko kyseessä matkija? Mitä rikosten tekijä halusi kertoa rikoksillaan? Kuka rikollinen oli? Oliko se hänen sulhasensa?
Stacy Willinghamin psykologinen trilleri Välähdys pimeässä nosti esille traumatisoituneita henkilöhahmoja ja ikäviä rikoksia.
Stacy Willingham, Välähdys pimeässä ****
Suom. Einari Aaltonen
Tammi 2024
s. 368
A Flicker in the Dark 2021
Psykologinen trilleri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti