He seisovat kylki kyljessä, kukin omalla paikallaan. Virta hyökyy yli tauotta, mutta he eivät väsy. He tekevät mitä joki on heidän työkseen määrännyt: syövät mitä vesi ulottuville kuljettaa. Joki hotkii ylemmästä maailmasta ilmakuplia ja tuo ne heille, ja he hengittävät.
Anni Kytömäen Margarita palkittiin Finlandia-palkinnolla vuonna 2020. Kirja tuli ajankohtaiseksi tänä kesänä, kun kävi ilmi, että jokia, missä raakut vielä elävät, oli tuhottu piittaamatta luonnonsuojelulaeista. Raakkujen elinolot ovat suojeluskohteita, joita on ennallistettu ja parannettu, jotta raakut eivät kuole sukupuuttoon. Anni Kytömäen kirjassa raakuilla on oma roolinsa. Siksi päätin vihdoinkin lukea tämän kirjahyllystäni löytyvän kirjan.
Hän on kaukana ja silti liian lähellä, kädet vellovat välissämme kuin omatahtoiset olennot. Tunnen ja näen ne mutta loittonen silti, katselen käsiä kuin ne koskettaisivat jotakuta toista.
Kirjan päähenkilö oli Senni, nuori Kankariston kylpylän hieroja, joka halusi lähteä kauemmaksi, mutta ei halunnut jättää äitiä yksin. Isä oli kuollut sota-aikana. Isä oli kouluttanut Sennistä hierojan. Taidoista oli myöhemmin apua, kun kylpylän toiminta lopetettiin ja tuli aika etsiä elämälle uusi suunta. Sitä ennen Senni koki muutoksen omassa elämässään, joka melkein vei häneltä hengen.
Ruumis tekee tehtävänsä, ravitsee jälkeläiset ja antaa niille suojan. Toukat kehittyvät, valmistuvat ja lopulta lähtevät. Ne leijuvat ulos hänen kuorensa raosta, heittyvät virtaan ja katoavat. Omillaan ne eivät vielä aikoihin selviydy.
Anni Kytömäen Margarita on selviytymistarina. Luin ensimmäiset sata sivua jo kirjan ilmestymisvuonna, ja luin ne jälleen ja mietin mikä on kirjan pitkän alun tarkoitus. Mistä tulee kirjan nimi? Miten henkilöt yhdistyvät toisiinsa? Miksi sota kulkee mukana? Kirjan tarinan tarkoitus alkoi avautua pitkän alun jälkeen. Senni lähti opiskelemaan kokemiensa henkisten ja fyysisten vaikeuksiensa jälkeen, ja oli mukana hoitamassa potilaita Suomea koetelleessa polioepidemiassa. Sennin taidoille ja kyvyille oli kysyntää ja tarvetta.
Sun leuassa on auringonpilkku, Onni kuiskaa.
Anni Kytömäen Margarita on koskettava teos. Odotin kovasti, että milloin oikein pääsen lukemaan enemmän raakuista. Sitä sai odottaa ihan kirjan loppukappaleisiin asti. Kirjassa oleillaan paljon ulkona ja luontokuvaukset ovatkin kirjan parasta antia. Olen valtavan kiitollinen kirjailijalle siitä, että hän on ottanut raakut ja niiden kohtalon kirjansa yhdeksi aiheeksi. Kirjasta löytyy myös muita tärkeitä aiheita. Kirjailija on kouluttautunut hierojaksi, ja se näkyy Sennin hierojan ammatin monipuolisista kuvauksista. Yksi ikävä huomio oli, kun kirjassa mainittiin sana lappalaiset. Kirjassa tarkoitettiin ilmeisesti saamelaisia.
Anni Kytömäen Margarita on hienovarainen ihmisen ja luonnon vuoropuhelu.
Anni Kytömäki, Margarita *****
Gummerus 2020 kolmas painos
s. 582
Finlandia 2020
1940-50-luvut
Raakut
Anni Kytömäki: Kultarinta
Anni Kytömäki: Kivitasku
Ajankohtainen kirja, ja minusta Finlandiansa arvoinen.
VastaaPoistaKirja on todella hieno ja koskettava. Raakuille kaikki sympatiat. Toivottavasti niiden eläminen saa jatkua, sillä ihminen on tehnyt suurta tuhoa niiden elinolosuhteiden kanssa. Ja ilman jokitaimenia ei ole raakkujakaan. Myös niille pitäisi antaa rauha kasvaa ja elää.
PoistaSurullista miten tämä muuttui raakkujen kohdalta taas ajankohtaiseksi. Muistelen, että halun ja kaipuun kuvaus tässä oli aivan hienoa ja hienovireistä. Taisi tulla ihan kylmät väreet.
VastaaPoistaMinullakin meni tarinan tunteet ihon kihelmöinniksi. Todella hieno teos. Toivottavasti raakuille annetaan mahdollisuus elää parisatavuotiasta elämäänsä rauhassa ja puhtaissa vesissä.
Poista