Vuoden 2024 Itsenäisyyspäivä

 

POHJOLA

Aluks oli suo, kuokka ja Jussi
Ja pohjoista lakeutta julmetusti
Mut kuka hullu tätä maata viljelee
No, tervetuloa Suomeen

 

Täällä asuu katajainen kansa
Joka ylivoiman eessä ei jätä kotiansa
Mut joka Espanjaan muutosta haaveilee
Kun lottoa tekee

 

Täysosumakaan ei ihmistä muuta
Onhan Turus Koivutkin samaa puuta
Se kovapäisenkin nöyräksi opettaa
Ku halla viljaa korjaa

 

Pimeässä kesää odotetaan
Sit juhannustanssit räntäsateessa juhlitaan
Meidän tahtoa voi kyllä koettaa
Turha liikaa oottaa

 

Ja me huudetaan
Et antaa tulla vaan
En mä pakkasta pelkää
Ei se pysty mun Corollaan
Välil kaadutaan
Mut aina noustaan uudestaan
Se on siunaus ja kirous
Että synnyttiin Pohjolaan

 

Lääkäriin vasta kun verta kustaan
Kahvi ja huumori täällä on mustaa
Ja meille hyvää viihdettä on katsoa kättelyjonoa
Iltasadut opettaa jumalanpelkoo
Ja suosituimmat laulut ne kuolemasta kertoo
Ja ku jossakin Suomi mainitaan
Niin me torilla tavataan

 

Ja me huudetaan
Et antaa tulla vaan
En mä pakkasta pelkää
Ei se pysty mun Corollaan
Välil kaadutaan
Mut aina noustaan uudestaan
Se on siunaus ja kirous
Että synnyttiin Pohjolaan

 

Me Suomen kesää manaillaan
Ja talven pimeyttä kiroillaan
Mut silti aina etelämatkoilta kotiin palataan
Meille rujo on kaunista
Niinkuin sisu, sauna ja Popeda
Ja tää on pala taivasta
Tai ehkä ollaan hulluja
Ku asutaan Suomessa

 

Ja me huudetaan
Et antaa tulla vaan
En mä pakkasta pelkää
Ei se pysty mun Corollaan
Välil kaadutaan
Mut aina noustaan uudestaan
Se on siunaus ja kirous
Että synnyttiin Pohjolaan

 

Joo me huudetaan
Ja liikaa kiroillaan
Humalaan juodaan
Mut aina duunimme hoidetaan
Ja me vannotaan
Nimeen tämän maan
Se on siunaus ja kirous
Että synnyttiin Pohjolaan

 

Sanat Olli Halonen/Mika Matti Laakkonen

 

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää! 💙

 

 

JOULULAHJAKIRJOJA 2024

 

Joulukuun alkupäivät ovat meneillään ja on aika miettiä mitä kirjoja voisi laittaa lahjaksi läheisille. Mikäpä sen ihanampaa kuin nauttia lahjaksi saaduista kirjoista ja tarinoista, joita voi kuunnella myös äänikirjoina, ja maistella siinä samalla joulun herkkuja.

 

 

Tommi Kinnusen Kaarna on hieno lahjakirja perheen aikuisille lukijoille. Marraskuussa Talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 85 vuotta. Tässä kirjassa muistellaan sodan traumoja, mutta eletään myös nykyaikaa. Kinnusen upeaa tekstiä on aina ilo lukea.

 

 

Johanna Annolan kirja Valkenee kaukainen ranta vei 1800-luvun loppuvuosiin kiehtovalla tavalla. Päähenkilön, Ulrikan, elämä muuttui miehen kuoleman jälkeen. Ratkaisuksi löytyi johtajattaren paikka vaivaistalossa kaukana Hämeessä. Kaikille historian ystäville ja romantikoille sopiva kirjalahja.

 

 

Anna-Leena Härkösen kirjoitukset ovat hauskaa luettavaa. Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia on julkaistu aiemmin Apu-lehdessä. Joulu sujuu hymy huulessa, kun lueskelee Härkösen tarkkanäköisiä ja ilkikurisia kuvauksia itsestään ja läheisistään. Kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti.

 

 

Inga Maggan Puolikas kertoi saamelaisten elämästä sodan jälkeen ja nykyajan kaupunkisaamelaisena. Pidin valtavan paljon kirjan menneisyyden kuvauksista, joissa tuli esille saamelainen kulttuuri ja kokemukset. Tärkeä ja puhutteleva joululahjakirja.

Jari ja Kati Tervon teos Ukko ja mökki sopii perheen aikuisille joululahjaksi. Kirjaa voisi lukea ääneen toinen toiselle. Ihastuin jo ensimmäiseen kirjaan, joka kertoi Ukosta. Joulu sujuu mukavasti Tervon perheen kesämuistelmien parissa.

 

Japanilaisen Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy on ihanan yliluonnollinen teos suoraan Tokiosta, ja sopii siten yliluonnollisista kirjoista pitäville lukijoille lahjaksi.

 

 

Yhdysvaltalaisen ja New Yorkissa syntyneen Adam Silveran toinen teos Ensimmäinen viimeinen päivä on jatkoa teokselle Lopussa molemmat kuolevat. Kirjat ovat YA-kirjallisuutta, joten ne sopivat hyvin nuorisolle lahjaksi.

Niilo Seväsen hurjan koukuttava Ikitalven polku aloitti Ikitalvi-fantasiasarjan näyttävällä tavalla. Kirja sopii hyvin fantasiakirjojen ystäville lahjaksi.

Selma Lähteenmäen tietokirja Eläinten turvakoti Tuulispää ihastuttaa koko perhettä. Kuvia olisi voinut olla vielä enemmänkiin, mutta niitä löytyy netistä. Kirja sopii hyvin lahjaksi eläinten ystäville.

 

Suvi Auvisen ja Anni Nykäsen lastenkirja Onnekkaiden eläinten talo sisältää myös tarinoita eläinten turvakoti Tuulispäästä. Ihanasti kuvitettu kirja tuo iloa joulupäiviin.

 

 

Milka Hakkaraisen cozy  crime genreen sopivassa dekkarissa Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla on puhuttelevia henkilöhahmoja ja kiinnostavia puheenaiheita vanhustenhoidosta. Tämä dekkari sopii hyvin myös vanhemmillekin lukijoille lahjaksi.

 

 

Juhani Branderin teos Amerikka lumosi minut upeilla saaristolais- ja luontokuvauksillaan. Kirjassa on mielikuvituksellista seikkailumieltä, jopa fantasiaa. Vuoden parhaimpia lukuelämyksiä tiedossa tämän lahjakirjan saajille.

 

Lukuiloa ja rauhallista joulun aikaa       2024  💖

Anne Frost: Anna Mantken salaisuus

 

Hengitys pakkasessa huuruten Mäkiaho lähti Huvilakadulta ja harppoi pian jyrkän mäen alas Pitkällesillalle, jonka alta virrasta nousi valkeaa huurua pimeään yöhön. Hän muistutti itseään siitä, että irrottaisi jatkossa enemmän aikaa kunnostaan huolehtimiseen.

Anne Frostin historiallinen dekkari Anna Mantken salaisuus sijoittui vuoden 1945 joulukuiseen Savonlinnaan. Savonlinnassa oli tehty ryöstöjä, joten rikoskomisario Mäkiaho lähti yöllä tarkistamaan saamaansa rikosvinkkiä. Kunnosta huolehtiminen tuli tehtyä kävellessä, sillä autoja ei juuri tuohon aikaan sodan jälkeen ollut, sillä ne oli pitänyt luovuttaa armeijan käyttöön.

Arvokas korukokoelma oli ollut talletettuna Kansallis-Osake-Pankin holviin luultavasti kesästä 1917 saakka ilman, että sitä oli kukaan tässä välillä kysellyt.

Mäkiaho kävi tarkistamassa, että korukokoelma oli edelleen antiikkiliikkeen ikkunassa, ja käveli sitten Vaateliike  Kinnuselle tarkistamaan oliko siellä varkaita. Kuinka ollakaan ovi oli murrettu auki.

Nainen näytti lähtevän, sillä hän avasi liikkeen ulko-oven. Mäkiaho ehti jo huokaista helpotuksesta, mutta sitten nainen kääntyi ja osoitti aseellaan suoraan häneen.

Kylläpä oli jännä alku tällä Anna Mantken salaisuudella. Mäkiaho oli kirjan päähenkilö, joten eihän häntä hengiltä sentään ammuttu heti kirjan alussa, kun ne korutkin ryöstettiin ja ne piti löytää. Kirjan lopussa oli vielä tulipalo, joka osoittautui murhapoltoksi, sillä kirjan päärikollinen osottautui ketkujen ketkuksi, jonka silmissä vilkkui vain raha. Rahaa oli saatava hinnalla millä hyvänsä. Mutta minkälainen loppu oli ahneella rosvolla, sen voit lukea tästä menneisyyden historiaa huokuvasta dekkarista, jonka taustalta löytyy todellinen Anna Mantken aarre.

 

Anne Frost, Anna Mantken salaisuus

Lector Kustannus Oy 2024

s. 339

Dekkari

Joulukuu 1945

Savonlinna

Kari Hotakainen: Helmi

 

Ei puhelinta, ei lompakkoa, ei avaimia. Ei pienintäkään vihjettä heidän autossaan hymysuin istuvan vanhuksen henkilöllisyydestä tai asuinpaikasta.

Kari Hotakaisen uusimman teoksen nimi on sama kuin päähenkilön nimi, Helmi. Kirjan alussa muistisairas Helmi oli eksynyt metsään. Ilmeisesti hän oli satuttanut päänsä, joten Helmi oli aika lailla sekaisin. Toni Ja Mira löysivät hänet metsästä ja veivät omaan kotiinsa. Heidän olisi heti pitänyt soittaa hätänumeroon, sillä sekavalla vanhuksella voisi olla myös sairauskohtaus päällä. No he veivät Helmin heille. 

Nainen keskittyi ja harjoitteli uudelleen ja uudelleen. Onnistui ja epäonnistui. Miten lyhyt matka aivoista suuhun saattoikin olla niin mahdottoman pitkä.

Helmi onnistui karkaamaan myös Tonin ja Miran luota. Siitä se sitten alkoikin aikamoinen seikkailu, johon liittyi mm. huumepussukoita. Vaikka aihepiiri oli kieltämättä vakava, niin Hotakainen on onnistunut kirjoittamaan mukaan makaaberia huumoria. Nauroin oikeasti ääneen monet kerrat tämän kirjan parissa.

- Niin, sinä olet se suuri tennistähti.

- No en ole, olen Pera.

- Vaatimaton. Borgin Björn.

- Ei, vaan Pera. 

Helmin sanavarasto kehittyi nopeasti seikkalujen lomassa. Kadonneet päihdepussukat löytyivät, joten Toni ja Mira saivat poliisit pidettyä kaukana. Helmikin löytyi ja Helmin nimi ja osoite. Sekava vanhus siis laitettiin takaisin omaan kotiinsa asumaan. Sellaista se on tänä päivänä myös tosielämässä.

Helmin elämästä oli hyvä lukea. Vanhusten elämä ja millaista se on, nousi näkyvästi estradille. Uskoisin, että Helmin tarinasta tehdään ainakin näytelmiä. Helmi on hyvin samaistuttava vanhus, sillä muistipotilaiden määrät ovat nousussa. Kaikki eivät tarvitse apua alkavan muistisairauden kanssa, mutta kun se etenee, niin slloin tarvitaan apua. Helmi nyt oli sangen vikkelä muistisairaanakin, mutta ymmärsi tarvitsevansa apua. Ja hän oli päättänyt, että oli vain tietyt henkilöt, keiltä hän ottaisi apua vastaan.

Kari Hotakaisen Helmi on sympaattinen tarina muistisairaasta henkilöstä.

 

Kari Hotakainen, Helmi *****

Siltala 2024

s. 294

Muistisairaus

Heikki Kemppainen: Hyvää yötä, äiti

 

 

 

 

Heikki Kemppaisen sarjakuvakirja Hyvää yötä, äiti kertoi vanhenevan äidin ja pojan suhteesta lämpimän humoristisesti. Äiti asui palvelutalossa ja toivoi poikansa tulevan käymään hänen luonaan. Matka oli pitkä, kun poika asui Helsingissä ja äiti tuhannen kilometrin päässä pohjoisessa.

 

Voi sitä iloa, mikä äidin silmiin syttyi, kun hän sai vihdoinkin poikansa vierailulle. 

Heikki Kemppainen on piirtänyt herkin vedoin kauniita kuvia kirjansa sivuille. Niistä voi lukea kaiken sen hellyyden ja näkymättöttömät kiintymyksen siteet, jotka yltävät pitkienkin matkojen päähän.

Minua kosketti valtavan paljon tämä kirja. Perheet hajoavat herkästi pitkien matkojen päähän. Yhteydenotot ovat pikaisia. Vanhukset unohtuvat hoitolaitoksiin tai koteihinsa. Entäs vanhukset, joilla ei ole läheisiä tai omia lapsia keitä kutsua  vierailulle, miten yksinäistä heillä voi ollakaan.

Heikki Kemppaisen sarjakuva Hyvää yötä, äiti on tunteita tulvillaan.

 

Heikki Kemppainen, Hyvää yötä, äiti *****

Kuvitus Heikki Kemppainen *****

Suuri Kurpitsa 2024

s. 97

Sarjakuvakirja

 

Daniel Kalejaiye: Konstaapeli Gorilla

 

Kello löi seitsemän, ja konstaapeli Gorillan banaaniherätyskello kilahti soimaan.

Daniel Kalejaiyen lastenkirja Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki aloittaa poliisin ammatista kertovan lastenkirjasarjan. Kirjailija itse on ammatiltaan poliisi, ja hän on tullut tutuksi somemaailmasta, jossa kertoo ammatistaan. Konstaapeli Gorilla selvittää kirjassa kadonneen keksipurkin arvoitusta. Kirjan teemana on näpistäminen ja miksi se on väärin.

 

 

Kylläpä minä olen iloinen siitä, että moraaliasioista voidaan kertoa näin lapsille sopivalla tavalla. Kirjan henkilöhahmot ovat eläimiä, joten he sopivat hyvin lasten ajatusmaailmaan. Kirja herättää varmasti runsaasti keskusteluja lasten kanssa ja samalla tulee selvitettyä, että minkälaista työtä poliisi joutuu tekemään.

Lapset havainnoivat ympäristöään, ja ovat varsin pienestä jo tietoisia mitä mediasta ovat kuulleet rikoksista. Heillä on tarve puhua kuulemistaan asioista. Heillä on tarve tietää, että rikoksilla on seuraamuksia. Kirjan niin sanotut rikolliset löytyivät ja he joutuivat vastuuseen teoistaan. Rikollisista teoista on aina oma vastuu. 

Daniel Kalejaiyen Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki nostaa esille rikosongelman ja sen ratkaisun.

 

Daniel Kalejaiyen, Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki *****

Kuvitus Anni Nykänen *****

Otava 2024

s. 45

Lastenkirja

Konstaapeli Gorilla-sarjan 1. osa

Shankari Chandran: Teehetkiä Kanelilehdossa

 

Sydneyssä Westgroven hiljaisessa esikaupunkiympäristössä jasmiini kasvaa kurinalaisesti, mutta köynnöksen trooppiset esi-isät olivat vallattomampia, ja monien tämän talon asukkaiden kodikseen tuntemissa Sri Lankan kylissä ne rehottivat valtoimenaan.

Australialaisen kirjailijan  Shankari Chandran Teehetkiä Kanelilehdossa kertoi rasismista ja mitä seurauksia siitä oli. Tapahtumapaikkana oli vanhainkoti nimeltään Kanelilehto. Vanhainkodin asukkaat olivat taustoiltaan monikulttuurisia, ja omistajat olivat kotoisin Sri Lankasta. He kaikki olivat australialaisia, mutta rasismi oli noussut ympäristössä. Vanhainkoti ja sen asukkaat nousivat eräästä ikävästä syystä kaikkien hampaisiin ja media revitteli uutisia.

Hän otti postipaketin kaftaaninsa kätköistä ja laski sen kirjoituspöydälleen. Paketissa oli kahdennentoista Clementine Kelly-romaanin vedokset, jotka kustantaja oli lähettänyt hänen vilkaistavakseen ennen kuin kirja lähtisi painoon.

Maya omisti Kanelilehdon. Hän oli muuttanut miehensä ja lastensa kanssa Sri Lankasta turvaan Australiaan jo 1980-luvun alussa, kun siellä oli sota. Mies oli joutunut sotilaiden kiduttamaksi, ja he kaikki olivat hengenvaarassa. Nykyisin Maya asusti vanhainkodissa, sillä hän oli jo iäkäs. Maya harrasti kirjoittamista joka päivä myös vanhainkodissa. Itse asiassa hän oli kuuluisa kirjailija, mutta ei omalla nimellään.

"Kuinka monta kertaa me ollaan se sanottu? Mene saatana takaisin sinne mistä olet tullut." 

Ruben oli vanhainkodilla töissä. Kun hän kävi opiskelemassa, niin yleensä hän sai kotimatkalla selkäänsä. Kipu ja väkivalta olivat tulleet tutuksi jo Sri Lankassa. Ruben ei halunnut väkivaltaa, vaan se oksetti ja inhotti häntä. Hän oli korkeasti koulutettu ja teki töitä. Se oli rasisteille liikaa. Hänen ihonvärinsä oli liikaa. Rasistit kuvittelivat, että Australia oli sopiva ainoastaan valkoihoisille ihmisille.

Mayan ja Rubenin lisäksi äänen kirjalle antoivat vanhainkodin lääkäri Nikki, hänen miehensä Gareth ja vanhainkodin nykyinen johtaja Anji.  Gareth oli paikallispoliitikko, ja hänen tuli tehdyksi asioita, joista kaikki tarinan ikävyydet saivat alkunsa. Ikävyydet, jotka eivät selviäisi vain anteeksi pyytämällä. Valkoisilla miespoliitikoilla on paljon valtaa. Rasismi on räjähdysherkkä aihepiiri ja se jakaa ihmiset meihin ja teihin ihonvärin mukaan. Valitettavasti.

Teehetkiä Kanelilehdossa kirjan kirjoittajalla Shankari Chandranilla on srilankalaiset sukujuuret. Kirjan sivuilla käydään Sri Lankan historiaa läpi romaanin keinon. Joku voi muistaa vielä Ceylonin, Sri Lankan aikaisemman nimen. Monet eri valloittajat ovat vallanneet Sri Lankan, ja siellä on ollut sisällissotia kautta aikojen. 

Sri Lankan historian lisänä kirjassa on australialainen elämänmeno vanhainkodilla ja Mayan perheessä. Kirjan kaunis nimi voi erehdyttää luulemaan kirjan sanomaa kevyeksi, mutta se ei ole sitä. Rasismi on kaiken pahan alku ja juuri. Siitä johtui apartheid, siitä johtui natsien valtaannousu, keskitysleirit ja muut ikävyydet. Valkoiset ovat aina ylenkatsoneet muun värisiä ihmisiä ja muita uskontoja. Historiat ja historiankirjat on kirjoitettu valkoihoisten silmin ja sitä historiaa on opetettu meille kouluissa totena. Alkuperäiskansat on ohitettu. Se tehtiin myös Australiassa.

Aika rakastaa ja aika kaivata eivät päättyneet koskaan. Elämän aika jatkui, mikäli hän valitsi niin.

Shankari Chandran, Teehetkiä Kanelilehdossa *****

Suom. Kirsi Nisula *****

Publiva 2024

s. 453

Chai Time at Cinnamon Gardens 2022

Sri Lanka 1970-80-luku

Australia

Rasismi

Miles Franklin Literary Award 2023