Kristin Emilsson: Joulu Julian tyyliin

 

Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että olen ymmärtänyt joulun olevan suuri huijaus, ja siksi olen päättänyt jättää sen juhlimisen väliin tänä vuonna.

Ruotsalaisen Kristin Emilssonin kirja Joulu Julian tyyliin kertoi siitä, miten joulun voisi viettää juhlimatta joulua. Julia oli yksinkertaisesti kypsynyt kaikkeen jouluhömpötykseen, jota alettiin jo monta kuukautta aiemmin tuoda esille kaupoissa ja somessa. Tontut ja muu joulukrääsä ilmestyi jopa lokakuussa kauppoihin. Julia oli sinkku ja pienipalkkainen tarjoilija. Ei hänellä ollut mahdollisuuksia osallistui joulun kaupallisuuteen. Lisäksi työpaikka pistettiin kiinni pariksi viikoksi, joten taloudellinen tilanne näytti huonolta.

Raaka meri-ilma löi vastaan ja pienet ärhäkät lumihiutaleet piiskasivat Petterin kasvoja, kun hän astui lauantaiaamuna ulos bussista Nynäshamnin satamassa.

Kirjan toinen kiinnostava henkilöhahmo oli Petter, joka oli eronnut pari kuukautta aiemmin. Erotuska ja yksinäisyys oli kamalaa, ja sen lisäksi hänellä oli suunnaton ikävä heidän pientä tyttöään Elsaa. Elsa ja hänen äitinsä viettivät joulua Gotlannissa Elsan isovanhempien luona, jonne Petterkin suunnisti. Petter oli saanut asunnon tuttavan kautta, mutta yllätys oli melkoinen, kun siellä oli toinenkin jouluasukas, Julia, jota hän ei tuntenut aiemmin, vaikka jotain tuttua hänessä oli.

"No niin, kippis sitten vain ja hyvää joulua, saakeli!"

Visby oli kiinnostava joulunviettopaikka kaikkine sähkökatkoineen ja lumimyrskyineen. Julia ja Petteri saivat loppujen lopuksi joulun toimimaan omalla tavallaan, vaikka kyllähän siinä vastuksiakin oli, kuten ärhäkkä kissa. Joulu tuli ja meni ja kipinöitä jäi jäljelle. Mitä kipinöistä seurasi, sen voit lukea kirjan sivuilta.

 

Kristin Emilsson, Joulu Julian tyyliin

Suom. Säde Loponen

Karisto 2020

s. 316

Feelgood

Gotlanti

 

Puuvillatehtaan joulutarinat

 

Luukku 10

 

Oli kirkas pakkasilma. Kirkkotarhan takana erottuivat Naantalin keskiaikaisen kivikirkon korkea torni ja mustaksi tervattu paanukatto vasten pilvetöntä taivasta. Huurteiset puut hohtivat valkoisina. Keltaisella ja punavärillä maalattujen puutalojen räystäiden päistä riippui pitkiä jääpuikkoja, jotka säihkyivät auringossa.

Ann-Christin Antellin teoksessa Puuvillatehtaan joulutarinat on kolme eri aikakauteen sisältyvää joulutarinaa. Ensimmäinen niistä Loviisan tarina sijoittui Naantaliin. Oli vuoden 1865 joulunalusaika, ja merikapteenin rouva Loviisa Helin odotti miestään saapuvaksi pitkältä matkaltaan. 

Loviisa oli kotoisin Kaarinasta, ja oli saanut sydämen sivistystä pappisperheeltään. Tuota samaa sivistystä hän olisi toivonut näkevänsä myös Naantalissa, mutta ei. Pahin kaikista oli ruustinna, joka oli tuomitsemassa köyhät ja määräilemässä ketkä saivat käydä kirkossa ja ketkä eivät.

Örndahl sijaitsi päivän rekimatkan päässä Tukholmasta. Fredrik-setä oli ostanut sieltä rautaruukin myytyään puuvillatehtaansa serkulleen Turussa. Siitä oli kulunut jo kolme vuotta, kun Jenny-täti oli mennyt naimisiin Fredrik Barkerin kanssa.

Toinen jouluinen tarina Joulu Örndahlin ruukissa sijoittui lähelle Tukholmaa. Siinä kertojana toimi Puuvillatehtas-sarjasta  tutuksi tullut Martta, jonka Jenny-täti oli adoptoinut, kun Martta ja hänen veljensä jäivät orvoiksi. Tapahtumat sijoittuivat Örndahlin kartanoon ja vuosi oli 1896. Fredrik-setä oli tulossa liikematkaltaan jouluksi kotiin.

Martta oli veljineen ulkona, kun nuorin veljeksistä päätyi jokeen. Miten siinä sitten kävi, sen voit lukea tarinasta. 

Backmann käänsi auton jäiselle metsätielle, joka johti Littoistenjärven rannalla sijaitsevaan Falken suvun linnaan. Paula taittoi turkiskaulustaan ja kumartui katsomaan soikeasta sivuikkunasta ulos. Pakkanen oli kirjaillut himmeään lasiin jääharsoja, joiden lävitse näkyi, kuinka matalalla paistava aurinko lähetti metsän takaa kullanhohtoisia säteitä.

Kolmannessa joulutarinassa nimeltään Joulu Falken linnassa oli vuosi 1939. Sota-aika, jonka vuoksi verkatehtaan johtajan rouva Paula Falke oli muuttanut Littoisiin anoppinsa luokse poikansa ja isoäitinsä Jennyn kanssa. He olivat paossa Turun pommituksia.

Miehet olivat sotimassa, sekä verkatehtaan johtaja että hänen veljensä. Paulalla oli iso vastuu tehtaan toiminnasta. Tehdas tuotti kangasta sotateollisuudelle. Oli myös vastuu työntekijöistä ja heidän perheistään. Vastuun määrä nousi valtavaksi, kun pommikoneet lensivät Littoisiin juuri joulun aikaan.

Ann-Christin Antell nosti menneisyyden joulunviettotavat esille kirjassa Puuvillatehtaan joulutarinat.

Ann-Christin Antell, Puuvillatehtaan joulutarinat

Gummerus 2024

s. 270

 

 

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin salaisuus paljastuu

 

Erään kaupunginosan erään kahvilan eräästä tuolista kerrotaan erikoista legendaa. Sanotaan, että ken siihen istuu, voi siinä istumisensa ajaksi matkustaa haluamaansa aikaan.

Mutta siihen liittyy rasittavia...

ihan kamalan rasittavia sääntöjä

Japanilaisen Toshikazu Kawaguchin teos Ennen kuin salaisuus paljastuu on toinen osa huippusuositussa Kahvia ja aikamatkailua-kirjasarjassa. Sarjan aloitti teos Ennen kuin kahvi jäähtyy, ja lumouduin heti sen parissa aikamatkailusta, johon liittyi erityislaatuisia sääntöjä.

Menneisyydessä voi tavata vain henkilöitä, jotka ovat joskus käyneet kyseisessä kahvilassa.

Kahvia ja aikamatkailua-kirjojen parissa on käynyt selväksi, että matkailla voi myös toiseen suuntaan, sillä yleensä ihmiset halusivat matkustaa ajassa taaksepäin tapaamaan tuttua henkilöä, mutta oli myös mahdollista matkustaa ajassa eteenpäin menneisyydestä tulevaisuuteen.

Menneisyydessä voi viipyä vain sen ajan, joka kuppiin kaadetulla kahvilla kestää jäähtyä.

Tämä erikoislaatuinen kellarikahvila, nimeltään Funiculi Funiculá, sijaitsi Tokiossa. Tokita Kazu oli kahvilan tarjoilijatar, ja hän valmisti seremonian kahvin, joka tarvittiin aikamatkailussa. 

Ennen kuin salaisuus paljastuu sisältää neljä tarinaa, jotka ovat nimeltään Ystävykset, Äiti ja poika, Pariskunta ja Aviopari.

Jos voisit palata uudelleen siihen päivään, ketä lähtisit tapaamaan?

Uskoisin, että jokaisella ihmisellä on jokin päivä ja jokin tapahtuma, mihin mieli palaa aina uudelleen ja haluaisi puhua tapahtumista kyseisen henkilön kanssa, vaikka tapahtuma ei muutu, eikä nykyisyys muutu miksikään.

Jotta tarinassa olisi lisää henkimaailman salaperäisyyttä, siihen liittyy myös haamu. Kyseinen haamu on kirjojen ystävä ja ahkera lukemaan. Mutta haamua ei kannata häiritä!

Tänään oli 25. joulukuuta, joulupäivä.

Joko kiinnostuit salaisuudesta?  Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin salaisuus paljastuu vie aikamatkailun salattuihin mysteereihin myös jouluiseen aikaan.

 

Toshikazu Kawaguchi, Ennen kuin salaisuus paljastuu *****

Suom. Markus Juslin

Bazar 2024

s. 208

Kono uso ga barenai uchini 2017

Fantasia

Japani

 

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy

Vuoden 2024 Itsenäisyyspäivä

 

POHJOLA

Aluks oli suo, kuokka ja Jussi
Ja pohjoista lakeutta julmetusti
Mut kuka hullu tätä maata viljelee
No, tervetuloa Suomeen

 

Täällä asuu katajainen kansa
Joka ylivoiman eessä ei jätä kotiansa
Mut joka Espanjaan muutosta haaveilee
Kun lottoa tekee

 

Täysosumakaan ei ihmistä muuta
Onhan Turus Koivutkin samaa puuta
Se kovapäisenkin nöyräksi opettaa
Ku halla viljaa korjaa

 

Pimeässä kesää odotetaan
Sit juhannustanssit räntäsateessa juhlitaan
Meidän tahtoa voi kyllä koettaa
Turha liikaa oottaa

 

Ja me huudetaan
Et antaa tulla vaan
En mä pakkasta pelkää
Ei se pysty mun Corollaan
Välil kaadutaan
Mut aina noustaan uudestaan
Se on siunaus ja kirous
Että synnyttiin Pohjolaan

 

Lääkäriin vasta kun verta kustaan
Kahvi ja huumori täällä on mustaa
Ja meille hyvää viihdettä on katsoa kättelyjonoa
Iltasadut opettaa jumalanpelkoo
Ja suosituimmat laulut ne kuolemasta kertoo
Ja ku jossakin Suomi mainitaan
Niin me torilla tavataan

 

Ja me huudetaan
Et antaa tulla vaan
En mä pakkasta pelkää
Ei se pysty mun Corollaan
Välil kaadutaan
Mut aina noustaan uudestaan
Se on siunaus ja kirous
Että synnyttiin Pohjolaan

 

Me Suomen kesää manaillaan
Ja talven pimeyttä kiroillaan
Mut silti aina etelämatkoilta kotiin palataan
Meille rujo on kaunista
Niinkuin sisu, sauna ja Popeda
Ja tää on pala taivasta
Tai ehkä ollaan hulluja
Ku asutaan Suomessa

 

Ja me huudetaan
Et antaa tulla vaan
En mä pakkasta pelkää
Ei se pysty mun Corollaan
Välil kaadutaan
Mut aina noustaan uudestaan
Se on siunaus ja kirous
Että synnyttiin Pohjolaan

 

Joo me huudetaan
Ja liikaa kiroillaan
Humalaan juodaan
Mut aina duunimme hoidetaan
Ja me vannotaan
Nimeen tämän maan
Se on siunaus ja kirous
Että synnyttiin Pohjolaan

 

Sanat Olli Halonen/Mika Matti Laakkonen

 

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää! 💙

 

 

JOULULAHJAKIRJOJA 2024

 

Joulukuun alkupäivät ovat meneillään ja on aika miettiä mitä kirjoja voisi laittaa lahjaksi läheisille. Mikäpä sen ihanampaa kuin nauttia lahjaksi saaduista kirjoista ja tarinoista, joita voi kuunnella myös äänikirjoina, ja maistella siinä samalla joulun herkkuja.

 

 

Tommi Kinnusen Kaarna on hieno lahjakirja perheen aikuisille lukijoille. Marraskuussa Talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 85 vuotta. Tässä kirjassa muistellaan sodan traumoja, mutta eletään myös nykyaikaa. Kinnusen upeaa tekstiä on aina ilo lukea.

 

 

Johanna Annolan kirja Valkenee kaukainen ranta vei 1800-luvun loppuvuosiin kiehtovalla tavalla. Päähenkilön, Ulrikan, elämä muuttui miehen kuoleman jälkeen. Ratkaisuksi löytyi johtajattaren paikka vaivaistalossa kaukana Hämeessä. Kaikille historian ystäville ja romantikoille sopiva kirjalahja.

 

 

Anna-Leena Härkösen kirjoitukset ovat hauskaa luettavaa. Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia on julkaistu aiemmin Apu-lehdessä. Joulu sujuu hymy huulessa, kun lueskelee Härkösen tarkkanäköisiä ja ilkikurisia kuvauksia itsestään ja läheisistään. Kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti.

 

 

Inga Maggan Puolikas kertoi saamelaisten elämästä sodan jälkeen ja nykyajan kaupunkisaamelaisena. Pidin valtavan paljon kirjan menneisyyden kuvauksista, joissa tuli esille saamelainen kulttuuri ja kokemukset. Tärkeä ja puhutteleva joululahjakirja.

Jari ja Kati Tervon teos Ukko ja mökki sopii perheen aikuisille joululahjaksi. Kirjaa voisi lukea ääneen toinen toiselle. Ihastuin jo ensimmäiseen kirjaan, joka kertoi Ukosta. Joulu sujuu mukavasti Tervon perheen kesämuistelmien parissa.

 

Japanilaisen Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy on ihanan yliluonnollinen teos suoraan Tokiosta, ja sopii siten yliluonnollisista kirjoista pitäville lukijoille lahjaksi.

 

 

Yhdysvaltalaisen ja New Yorkissa syntyneen Adam Silveran toinen teos Ensimmäinen viimeinen päivä on jatkoa teokselle Lopussa molemmat kuolevat. Kirjat ovat YA-kirjallisuutta, joten ne sopivat hyvin nuorisolle lahjaksi.

Niilo Seväsen hurjan koukuttava Ikitalven polku aloitti Ikitalvi-fantasiasarjan näyttävällä tavalla. Kirja sopii hyvin fantasiakirjojen ystäville lahjaksi.

Selma Lähteenmäen tietokirja Eläinten turvakoti Tuulispää ihastuttaa koko perhettä. Kuvia olisi voinut olla vielä enemmänkiin, mutta niitä löytyy netistä. Kirja sopii hyvin lahjaksi eläinten ystäville.

 

Suvi Auvisen ja Anni Nykäsen lastenkirja Onnekkaiden eläinten talo sisältää myös tarinoita eläinten turvakoti Tuulispäästä. Ihanasti kuvitettu kirja tuo iloa joulupäiviin.

 

 

Milka Hakkaraisen cozy  crime genreen sopivassa dekkarissa Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla on puhuttelevia henkilöhahmoja ja kiinnostavia puheenaiheita vanhustenhoidosta. Tämä dekkari sopii hyvin myös vanhemmillekin lukijoille lahjaksi.

 

 

Juhani Branderin teos Amerikka lumosi minut upeilla saaristolais- ja luontokuvauksillaan. Kirjassa on mielikuvituksellista seikkailumieltä, jopa fantasiaa. Vuoden parhaimpia lukuelämyksiä tiedossa tämän lahjakirjan saajille.

 

Lukuiloa ja rauhallista joulun aikaa       2024  💖

Anne Frost: Anna Mantken salaisuus

 

Hengitys pakkasessa huuruten Mäkiaho lähti Huvilakadulta ja harppoi pian jyrkän mäen alas Pitkällesillalle, jonka alta virrasta nousi valkeaa huurua pimeään yöhön. Hän muistutti itseään siitä, että irrottaisi jatkossa enemmän aikaa kunnostaan huolehtimiseen.

Anne Frostin historiallinen dekkari Anna Mantken salaisuus sijoittui vuoden 1945 joulukuiseen Savonlinnaan. Savonlinnassa oli tehty ryöstöjä, joten rikoskomisario Mäkiaho lähti yöllä tarkistamaan saamaansa rikosvinkkiä. Kunnosta huolehtiminen tuli tehtyä kävellessä, sillä autoja ei juuri tuohon aikaan sodan jälkeen ollut, sillä ne oli pitänyt luovuttaa armeijan käyttöön.

Arvokas korukokoelma oli ollut talletettuna Kansallis-Osake-Pankin holviin luultavasti kesästä 1917 saakka ilman, että sitä oli kukaan tässä välillä kysellyt.

Mäkiaho kävi tarkistamassa, että korukokoelma oli edelleen antiikkiliikkeen ikkunassa, ja käveli sitten Vaateliike  Kinnuselle tarkistamaan oliko siellä varkaita. Kuinka ollakaan ovi oli murrettu auki.

Nainen näytti lähtevän, sillä hän avasi liikkeen ulko-oven. Mäkiaho ehti jo huokaista helpotuksesta, mutta sitten nainen kääntyi ja osoitti aseellaan suoraan häneen.

Kylläpä oli jännä alku tällä Anna Mantken salaisuudella. Mäkiaho oli kirjan päähenkilö, joten eihän häntä hengiltä sentään ammuttu heti kirjan alussa, kun ne korutkin ryöstettiin ja ne piti löytää. Kirjan lopussa oli vielä tulipalo, joka osoittautui murhapoltoksi, sillä kirjan päärikollinen osottautui ketkujen ketkuksi, jonka silmissä vilkkui vain raha. Rahaa oli saatava hinnalla millä hyvänsä. Mutta minkälainen loppu oli ahneella rosvolla, sen voit lukea tästä menneisyyden historiaa huokuvasta dekkarista, jonka taustalta löytyy todellinen Anna Mantken aarre.

 

Anne Frost, Anna Mantken salaisuus

Lector Kustannus Oy 2024

s. 339

Dekkari

Joulukuu 1945

Savonlinna

Kari Hotakainen: Helmi

 

Ei puhelinta, ei lompakkoa, ei avaimia. Ei pienintäkään vihjettä heidän autossaan hymysuin istuvan vanhuksen henkilöllisyydestä tai asuinpaikasta.

Kari Hotakaisen uusimman teoksen nimi on sama kuin päähenkilön nimi, Helmi. Kirjan alussa muistisairas Helmi oli eksynyt metsään. Ilmeisesti hän oli satuttanut päänsä, joten Helmi oli aika lailla sekaisin. Toni Ja Mira löysivät hänet metsästä ja veivät omaan kotiinsa. Heidän olisi heti pitänyt soittaa hätänumeroon, sillä sekavalla vanhuksella voisi olla myös sairauskohtaus päällä. No he veivät Helmin heille. 

Nainen keskittyi ja harjoitteli uudelleen ja uudelleen. Onnistui ja epäonnistui. Miten lyhyt matka aivoista suuhun saattoikin olla niin mahdottoman pitkä.

Helmi onnistui karkaamaan myös Tonin ja Miran luota. Siitä se sitten alkoikin aikamoinen seikkailu, johon liittyi mm. huumepussukoita. Vaikka aihepiiri oli kieltämättä vakava, niin Hotakainen on onnistunut kirjoittamaan mukaan makaaberia huumoria. Nauroin oikeasti ääneen monet kerrat tämän kirjan parissa.

- Niin, sinä olet se suuri tennistähti.

- No en ole, olen Pera.

- Vaatimaton. Borgin Björn.

- Ei, vaan Pera. 

Helmin sanavarasto kehittyi nopeasti seikkalujen lomassa. Kadonneet päihdepussukat löytyivät, joten Toni ja Mira saivat poliisit pidettyä kaukana. Helmikin löytyi ja Helmin nimi ja osoite. Sekava vanhus siis laitettiin takaisin omaan kotiinsa asumaan. Sellaista se on tänä päivänä myös tosielämässä.

Helmin elämästä oli hyvä lukea. Vanhusten elämä ja millaista se on, nousi näkyvästi estradille. Uskoisin, että Helmin tarinasta tehdään ainakin näytelmiä. Helmi on hyvin samaistuttava vanhus, sillä muistipotilaiden määrät ovat nousussa. Kaikki eivät tarvitse apua alkavan muistisairauden kanssa, mutta kun se etenee, niin slloin tarvitaan apua. Helmi nyt oli sangen vikkelä muistisairaanakin, mutta ymmärsi tarvitsevansa apua. Ja hän oli päättänyt, että oli vain tietyt henkilöt, keiltä hän ottaisi apua vastaan.

Kari Hotakaisen Helmi on sympaattinen tarina muistisairaasta henkilöstä.

 

Kari Hotakainen, Helmi *****

Siltala 2024

s. 294

Muistisairaus