KEVÄTKIRJAT 2022

 

 

LUKEMAAN HOUKUTTELEVA KIRJAKEVÄT 2022

On perinteisen kevätkirjakatselmuksen aika. Kustantamot ovat jo julkaisseet kataloginsa, joista lukijat voivat katsella mitä kirjaihanuuksia ilmestyykään kevätkuukausien aikana. Tykkään nykyisin selata katalogeja netissä. Tiedän, että näissä katalogeissa julkaistaan vain muutamia kirjoja siitä julkaistavien kirjojen määrästä. Siispä katselen tarkkaan, mitä kirjablogiystäväni lukevat, sillä sieltäkin saan lukuvinkkejä uusista kirjoista. Olen koonnut esille muutamia kirjoja, joita olen suunnitellut lukevani keväällä.

 

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Olen utelias tämän tarinan suhteen, sillä se kertoo kolmesta nuoresta sekä kolmesta eri aikakaudesta. Mikä yhdistää keskiajan, nykyajan ja tulevaisuuden?

Blogistani löytyvät Doerrin teokset Davidin uni ja Kaikki se valo jota emme näe.

Jan-Phillipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke

Sendkerin kirjat ovat ihastuttaneet minua. Uusin kirja kertoo burmalaisesta Bo Bosta, joka haluaa yhdistää perheensä. Blogistani löytyvät iki-ihanat Burmaan sijoittuvat teokset Sydämenlyönneissä ikuisuus ja Sydämen ääntä ei voi unohtaa.

 

Colson Whitehead: Harlem Suffle

Kirjan aihepiiri on jännittävä, sillä se sijoittuu 1960-luvun Harlemiin. Päähenkilö on kotoisin rikollisesta suvusta, mutta yrittää pitää yllä puhdasta julkisivua. Miten käy kaksoiselämälle?

Blogista löytyvät kirjailijan teokset Maanalainen rautatie ja Nickelin pojat.

 

Douglas Stuart: Shuggie Bain

Tämä tarina voi riipaista ja koskettaa. Tarina pohjautuu kirjailijan omaan lapsuuteen yksinhuoltajaperheessä, jossa äiti oli alkoholisti. Kirja sai Booker-palkinnon. 

 

Nick Hornby: Olet tässä

Parisuhteen löytämisen ongelmia luvassa. Kaikki eivät halua olla sinkkuja. Olen avarakatseinen tämän tarinan suhteen.

 

Elizabeth Strout: Voi William!

Elizabeth Stroutin teokset ovat ihania. Rakastan niitä. Tällä kertaa jatketaan jälleen Lucy Bartonin seurassa. Lucy tuli tutuksi teoksesta Nimeni on Lucy Barton.

 

Laura Baldini: Uuden ajan opettaja

Tämä kirja kiinnostaa kovasti, sillä päähenkilönä on Montessori-opetuksen kehittäjä Laura Montessori. Miljöönä Italia ja 1900-luvun alku.

 

Annette Bjergfeldt:  Palermotien taivaallinen laulu

Ihastuin kirjan nimeen ja kansikuvaan, joten sillä mennään. Perhesaaga, johon liittyvät taiteet ja musiikki. 

 

Frida Skybäck: Lukupiiri maailman laidalla

Skybäckin Kirjakauppa Thamesin varrella oli sen verran hyvä, että tämä uusin kirja sujahti automaattisesti lukulistalle. Päähenkilö etsii kadonnutta siskoaan Skånesta. Kuinka ollakaan, edellisessä kirjassa oli myös siskokset.

 

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

Smirnoffin trilogian toinen osa jatkaa pohjoisen elämän kuvaamista huumorilla, joka tuli tutuksi jo ensimmäisestä kirjasta. Janan ja hänen veljensä äiti oli kuollut, joten he lähtivät viemään äitiä syntymäpaikalle. Ai että minä rakastuin jo ensimmäiseen kirjaan nimeltään Lähdin veljen luo. Ensimmäisestä kirjasta on tulossa tv-sarja.

Torey Hayden: Näkymätön tyttö

Psykologi Torey Hayden ottaa lapsuudessaan satutetun Eloisan hoitoonsa ja toivoo, että tyttö oppisi jälleen luottamaan muihin ihmisiin. Haydenin kirjat ovat koskettavia ja omakohtaisia. Blogista löytyy Tiikerin lapsi, Satutettu lapsi ja Aavetyttö.

Mikko Kamula: Kalevan pojat

Tämä kirjasarja on supermahtava. Sarja kertoo uudisraivaajaperheestä, jonka isä on Juho Rautaparta. Nuorin lapsista on tietäjäoppilas, jota opettaa tietämisen saloihin Yörnin äijä. Tässä kirjassa kaksikko etsii Kalevan poikia. Sarjan aiemmat maagiset kirjat löytyvät blogistani: Tuonela, Ikimetsien sydänmailla ja Iso härkä.

 

Paula Havaste: Laahus

Kirjan 1500-luku kiehtoi mieltäni. Oli Nuijasodan aika. Kirjan päähenkilölle Reettalle ei ollut kotona ruokaa, joten hän joutui menemään pikkupiiaksi kauppiaalle.

 

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Muinaissuomalainen tarina, jonka päähenkilö on nuori Aava. Kerrassaan upea kansikuva.

 

Merja Mäki: Ennen lintuja

Tämä on tarina nuoresta evakosta, Allista, ja koti-ikävästä.

 

Sari Vuoristo: Etäisyys linnuntietä

Kirjan miljöönä toimii sodan raunioittama Libanon. Todella kiinnostava teos.

 

KEVÄTDEKKARIT

 

Åsa Larsson: Isien pahat teot

Tätä dekkaria olen odottanut vuosia, sillä olen lukenut sarjan aiemmat dekkarit.

Yrsa Sigurdardotter: Nukke

Emma Stonex: Majakanvartijat

Johanna Mo: Varjolilja

Nicklas Natt och Dag: 1795 - Petojen naamiaiset

Hurja historiallinen dekkarisarja jatkuu. Aiemmat osat olivat nimeltään 1793 ja 1794.

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat

Tästä alkaa Griffithsin uusi dekkarisarja. Odotan innolla, sillä tykkään tosi paljon aiemmasta sarjasta.

Romy Hausman: Lapsikulta

Syvällä metsän uumenissa on ikkunaton mökki, jossa asustaa Lena lapsineen. Huh huh.

Jane Harper: Selviytyjät

Tykkäsin tosi paljon kirjailijan aiemmista Australiaan sijoittuvista dekkareista. Tämä sijoittuu Tasmaniaan.

Mitä sinä aiot lukea keväällä? Joko lukulistat on tehty?

 

                           LUKUILOA KEVÄÄSEEN!

 

 

 

 

Nicci French: Torstain lapsi

 

Se alkoi koulutapaamisesta ja se päättyi koulutapaamiseen, ja Frieda Klein inhosi koulutapaamisia.

Nicci Frenchin Torstain lapsi on neljäs psykologinen rikoskirja Viikonpäivä-kirjasarjassa. Sarjan päähenkilö psykoterapeutti Frieda ottaa asiakkaita vastaan Lontoossa, jonka piilossa olevia jokia hän rakastaa. Jo ensimmäisestä sarjan kirjasta huomasi, että Frieda oli itsekin henkisesti vaurioitunut ja tarvitsi terapia-apua. Torstain lapsi valottaa Friedan traumaattista lapsuutta ja nuoruutta kotiseudulla Braxtonissa, jonne hän meni tutkiakseen erästä rikostapahtumaa. Edellisestä oleskelusta kotiseudulla oli vierähtänyt 23 vuotta.

"Älä kuvittelekaan kertovasi kenellekään, kultaseni. Kukaan ei usko sinua."

Friedan kouluaikainen luokkakaveri toi nuoren tyttärensä Beckyn Friedan luokse ja toivoi, että Frieda voisi auttaa häntä. Beckyn elämä oli muuttunut kovasti ja Frieda huomasi, että muutoksen takana oli jokin ikävä trauma. Tuo trauma vei Friedan takaisin kotiseudulleen ja edessä olisi myös pakollinen käynti lapsuudenkodissa, jossa äiti asusti. Välit äitiin olivat katkenneet kokonaan.

Hän käveli portille ja kääntyi. Talo näytti kuolleelta. Kaikki ikkunat olivat pimeinä, kuin sokeat silmät.

Frieda selvitti Beckyyn kohdistuneen rikoksen ja samalla hän selvitti 23 vuoden takaiset ikävät asiat kotiseudullaan. Braxton, joka oli pikkukaupunki Suffolkissa, oli sulkenut sisäänsä ja suojellut vuosikausia erästä rikollista. Friedan saapuessa kaupunkiin vanhat muistot ja kaunat heräsivät henkiin, eikä kaikki toivottaneet Friedaa tervetulleeksi.

Nicci Frenchin Torstain lapsi jatkaa Frieda Kleinin ja rikosten parissa intensiivisellä tavalla. Olen Frieda-fani.

 

Nicci French, Torstain lapsi *****

suom. Raimo Salokangas

s. 347

Thursday´s Child 2014 

Psykologinen rikoskirja

French Nicci: Murheellinen maanantai

French Nicci: Tiistai taakse jäänyt 

French Nicci: Keskiviikkoa odottaessa 

 

 

Kim Thúy: Em

 

Sodasta vielä kerran. Hyvyys luikertelee vaivihkaa taistelukentille ja löytää paikkansa jopa pahuuden onkaloista. Sankaruus ja petturuus kulkevat rinta rinnan, rakkaus ja karkuruus flirttailevat.

Vietnamilaissyntyisen Kim Thúy´n Em on hänen kolmas suomennettu kirjansa. Rakkaus yhdistää ihmisiä myös sodan aikana, siksi kirjan nimenä on Em - Rakasta. Em yhdistää tämän kolmannen tarinan aiempiin kirjoihin, Ru ja Vi, joihin rakastuin samalla syvällä sydämen tunteella kuin rakastuin tähän uusimpaan teokseenkin. Kim Thúy oli kymmenen vanha, kun hänen perheensä pakeni Vietnamista venepakolaisina. Perhe hajosi, sillä isä jäi Vietnamiin.

Main iho oli kulille tyypillisen kuparinhohtoinen ja Alexandren elkeet kuninkaan lailla maataan hallitsevan tilanomistajan. Alexandre kohtasi Main raivon vallassa, Mai kohtasi Alexandren vihan vallassa.

Main tehtävä oli soluttautua Alexandren kumipuutiluksille. Tehtävä oli isänmaallinen. Sitten rakkaus tuli väliin ja Tam syntyi isännän ja työläisnaisen, kahden vihollisen lapsena.

Ennen drooneja, ennen etähyökkäyksiä, ennen kuin oli mahdollista tappaa likaamatta sen paremmin silmiään kuin käsiään, taistelukentät olivat kenties ainoita paikkoja, joissa ihmiset lopulta löysivät tasa-arvon ottaessaan toinen toisiaan hengiltä.

Tam jäi henkiin hyökkäyksestä. Lastenhoitaja oli piilottanut tytön, ja vanhempien kuoltua, lastenhoitajasta tuli tytön äiti, kunnes tuli aika, että Tam koki jälleen sotilaiden hyökkäyksen ja silmittömän tappamisen. Tam jäi henkiin hyökkäyksessä.

Amerikkalaiset puhuvat Vietnamin sodasta. Vietnamilaiset puhuvat Amerikan sodasta. Tuossa erossa kenties piilee sodan syy.

Tamin lisäksi kirjassa seurataan mm. Louisin elämää. Hän ilmestyi tamarindipuun juurelle. Kadulla kulkijat pitivät hänestä huolta. Joku toi laatikon, joku toinen vaatetta, joku riisivettä. Louisista tuli katuvaras. Eräänä aamuna Louis huomasi vauvan kellivän saman penkin alla kuin hänkin.

Näin alkoi operaatio Babylift.

Amerikkalaissotilaille ja vietnamilaisnaisille syntyi tuhansia lapsia, joista presidentti Gerald Ford halusi huolehtia osoittamalla 2 miljoonaa dollaria operaatioon, joka toisi orpolapset pois Vietnamista. Ensimmäiseen koneeseen tuli tekninen vika, ja kone räjähti. Henkiin jäi osa lapsista. Yli 3000 lasta sai uudet vanhemmat uudessa maassa. Louis ja Emma-Jade saivat uudet vanhemmat.

Viideskymmenes vuosipäivä todennäköisesti todistaa, että muistamisessa on kyse myös unohtamisesta. Muistista on pyyhkiytynyt se tosiseikka, että kaikki vietnamilaiset, missä tahansa he asuvat, polveutuvat rakkaustarinasta, jonka osapuolina olivat keijujen kuolematonta rotua edustava nainen ja toisaalta mies, jossa virtasi lohikäärmeen verta.

Kim Thúy on kirjoittanut jälleen unohtumattoman tarinan Em, joka keri auki sodan aikaista rakkaustarinaa, ja kertoi lapsista, jotka syntyivät sodan aikana vihollisten välille. Mutta Em on myös paljon muuta, sillä se kertoi kuin ohimennen sodasta. Em meni ihoni alle, verenkiertooni ja sydämeeni kuin tukahtuneet kyyneleet. Kuolleina olemme tasa-arvoisia.

Kim Thúy, Em - Rakasta *****

suom. Marja Luoma

Gummerus 2021

s. 123

Ranskankielinen alkuteos Em 2020

Kim Thúy: Ru

Kim Thúy: Vi

Kim Thúy: Em

Sofie Sarenbrant: Valheenpunoja

 

 

Taivas on tähtikirkas ja aika pysähtyy, kun hän makaa selällään terävien neulasten ja oksien päällä. Musertava uupumus tulee hiipien. Näinkö tämä päättyy?

Sofie Sarenbrantin huippuhyvä Emma Sköld-dekkarisarja on saanut uuden kirjan nimeltään Valheenpunoja. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Brommaan. Metsästä löytyi nuoren pojan ruumis. Edellisenä päivänä oli kyseisellä paikalla ollut suunnistusta. Emma sai tutkittavaksi kinkkisen tapauksen, johon osallistuneet olivat punoneet hämähäkinseitin kaltaisen valheiden verkon. Miksi ja mitä peiteltiin ja kuka tai ketkä sitä tekivät?

Minun olisi pitänyt kysyä, miten hän voi, mutta nyt se on myöhäistä.

Valheenpunojasta nousi heti ensi sivuilta mieleen Koskelan teinisurma. Hakattu poika löydettiin kuolleena. Kirjan nuori kuollut oli todella pahasti hakattu, toisin sanoen hakkaamista oli tehty kuolemaan saakka. Voi vain kuvitella miltä oikea hakkaaminen on tuntunut elävässä elämässä. Kun oikeudessa käytiin Koskelan surmaa lävitse, mitä nuoret olivat tehneet surmatulle, oli siitä lukeminen kammottavaa ja pelottavaa. Media kävi sitä lävitse viikkoja ja kuukausia.

Minulla ei ole ketään, jonka kanssa puhua. Ei ketään joka ymmärtäisi. En halunnut mitään pahaa, päinvastoin. Näin tässä ei pitänyt käydä.

Rikospoliisi Emma Sköld toimi Valheenpunojassa Krillen parina. Rikospaikkatutkinnan lisäksi heidän piti haastatella kavereita, oppilaita, opettajia, vanhempia, naapureita. Työtunnit eivät riittäneet kiivastahtisessa tutkinnassa. Pelkona oli, että ruumiita voisi tulla lisää.

Hän ei voi jäädä tähän kuolemanloukkuun.

Onneksi isovanhemmat hoitivat lapsia, sillä Emmasta ei siihen olisi ollut. Nyllet hoiti myös mielellään tyttöjä. Kirjan tarinassa hän alkoi pikkuhiljaa toipua edellisestä rikostapauksesta sekä erosta Emman kanssa. Siihen tarvittiin terapiaa.

Emman ongelmana on koko sarjan ajan olleet miehet. Emma on itse vahva persoona ja sitoutunut poliisityöhön, mutta ne miehet järjestävät koko ajan hankaluuksia. Tässäkin kirjassa eräs nuorempi kolleega oli ihastunut Emmaan palavasti.

Emman sisko Josefin asui parempien piirien asuinalueella, jossa kuollut poika oli asunut naapurustossa. Hän veti jumppaa naiskaveruksille, joten niistä piireistä hän sai runsaasti tietoa surmatun pojan taustoista. Heti kännykkä käteen ja soitto Emmalle tai Nylletille. Ikävämpi juttu, että puheluihin ei aina vastattu.

Hän on tunnettu velanperijä.

Nuoren pojan surmatutkimuksen lisäksi Valheenpunojassa kehittyi eräs uusi rikos, joka voi kenties olla seuraavan kirjan tarina. Se on päivänselvää, että kirja on lukulistallani ensi keväänä.

Sofie Sarenbrantin Valheenpunoja kietoi seittimäisten valheiden verkkoon, verkkoon joka oli täytetty väkivallalla ja kivulla.

 

Sofie Sarenbrant, Valheenpunoja *****

suom. Helene Bützow

Wsoy 2021

s. 457

Dekkari

Emma Sköld-sarja

Sarenbrant Sofie: Avoimet ovet 
Sarenbrant Sofie: Osasto 73
Sarenbrant Sofie: Kerjäläinen 
Sarenbrant Sofie: Syntipukki 

Sarenbrant Sofie: Häpeänurkka

Sirpa Kähkönen: Vihreä sali

 

Minun pitää selittää Etelistä.

Hän määrää äitiäni, hän ei ole aina paikalla, mutta kun on, äitini joutuu väistymään. Etel on mahtava, hän on suurempi kaikkia ja tietää kaiken. Hän ei voi sietää kysymyksiä eikä hän selitä koskaan mitään.

Sirpa Kähkösen Vihreä sali aloitti nuoren Irenen aamutoimilla ja töihin lähdöllä. Irene oli lopettanut koulun kesken ja mennyt kukkakauppaan tsuppariksi. Hän eli äidin kanssa kahdestaan. Äiti, jolla oli kaksi persoonaa. Äiti, joka ei osannut rakastaa lastaan. Äiti, joka sai sydämen lyömään ja adrenaliinin virtaamaan. Äiti, joka sai tyttärensä ajattelemaan itsensä tappamista.

Äitiparkani uupui jo sodan aikana, silloin kun minua ei vielä ollutkaan, mutta isommat sisarukseni olivat pieniä vasta...

Jaakko ja Irene olivat lapsuudenystäviä ja edelleen hyvin läheisiä. Myös Jaakko oli lopettanut koulun kesken ja mennyt parturiliikkeeseen apulaiseksi. Jaakkoa ja Ireneä yhdisti ja erotti äitien mielenterveysongelmat, joista ei puhuttu, mutta ne olivat julkisia salaisuuksia, sillä he asuivat samassa kerrostalossa.

Leo sai kantaa vikuuntumistaan ja tahriintumistaan, mitäpä siitä puhumaan, romu mikä romu.

Kolmas ystäväpiiristä oli Leo.  Leo, joka oli paennut pahaa oloaan Helsinkiin, mutta oli haettu viikon päästä takaisin kotiin Kuopioon. Poika oli syvästi katkeroitunut, jopa masentuneen oloinen. Jaakko kantoi huolta ystävästään, vaikka ei sitä uskaltanut sanoa. Leo oli arvaamaton ja loukkaantui helposti.

Pidin valtavasti kirjan alusta, jossa solahdettiin vuoden 1964 Kuopioon. Beatles oli nuorten miesten esimerkki, joten Jaakollakin oli piitlestukka ja hän soitteli kitaraansa ja suunnitelmissa oli perustaa bändi. Olisin toivonut kirjan kertovan näistä nuorista ja heidän huolistaan, sillä 60-luku on ollut mielenkiintoista aikaa. Irenen äidissä olisi ollut draaman ainesta, mutta hän jäi aika pienelle huomiolle siitäkin huolimatta, että hän aiheutti Irenen käytösongelmat.

Kirja siirtyi toisessa osassa ikääntyneeseen Santeriin, joka oli kukkakauppias ja suunnitteli matkaa Leningradiin. Tarinasta kävi ilmi, että hän oli asunut siellä aiemminkin. Olin aika pettynyt, kun siirryttiin kakkososaan ja pois nuorten maailmasta. 

Sirpa Kähkösen Vihreä sali syventyi 60-luvun nuorten maailmaan Kuopiossa, mutta teki myös matkan Leningradiin ja menneisyyden Pietariin.

 

Sirpa Kähkönen, Vihreä sali

Otava 2021

s. 315

 

Sirpa Kähkönen: Graniittimies

 

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

 

Kyllä, minä kirjoitin oman kirjani sivuille sellaisia asioita kuin nokkonen ja iisoppi ja revonhäntä, mutta myös pahaenteisempien rohtojen nimiä: koiso ja jouluruusu ja arsenikki. Minun kirjani mustesipaisujen alla piilivät petos, ahdistus ja... synkät salaisuudet.

Yhdysvaltalaisen Sarah Pennerin esikoisteos Myrkynkeittäjä vei kauas menneisyyden Lontooseen ja vuoteen 1791. Kirja kertoi äidiltään rohtojen tekemisen oppineen Nellan elämästä, joka oli vinksahtanut pahuuden tielle. Nella teki myrkkyjä naisille, jotka halusivat päästä eroon miehistään. Eräänä päivänä lapsettoman Nellan elämään saapui utelias ja taikauskoinen 12-vuotias Eliza.

Minun ei ollut tarkoitus olla Lontoossa yksinäni.

Nykyajassa Caroline oli matkustanut Yhdysvalloista Lontooseen viettämään kymmenvuotishääpäivää yksin ilman aviomiestään, sillä oli tapahtunut jotakin ikävää ennen lähtöä. 

Caroline oli suorittanut historiasta opintoja ja Lontoo kiehtoi hänen mielikuvitustaan. Löydettyään Thamesin rannalta vanhan apteekkipullon, Caroline innostui tutkimaan sen menneisyyttä niin pitkälle kuin pystyi. Tutkimustyö vei samalla ikävät ajatukset pois avioliiton tilasta.

Vaikka olin rohkea joidenkin asioiden suhteen, en ollut rohkea kaikkien asioiden suhteen. Pelkäsin isäntäni haamua, hänen kuolemansa jälkeen vapaaksi pääsevää henkeä. Sen kulkemista näkymättömänä seinien ja ihon läpi.

Eliza toi vastahakoisen Nellan elämään uutta valoa ja piristystä. Eliza oli palvelijana eräässä talossa ja oli viestinvälittäjä Nellan ja emäntänsä välillä. Kuten palvelijat muissakin taloissa, Elizan tehtävänä oli suorittaa isännän myrkyttäminen. 

Sarah Pennerin Myrkynkeittäjä kiehtoi jo nimensä ja kauniin kansikuvansa vuoksi. 1790-luvun  Lontoo kietoi salaisuuksiensa pimentoihin. Miksi Nellasta oli tullut myrkynkeittäjä? Mistä syistä naiset halusivat päästä eroon miehistään?

Samalla Carolinen tutkimustyö vei kauas menneisyyteen. Avioliiton ikävien tapahtumien jälkeen ajatusmaailma sai sisältöä halusta tietää enemmän, ja yhdistellä historian tapahtumia kuin palapelin osasia yhteen. Mitä Caroline oikein löysi tutkimustensa mukana?

Haisusienet. Kuolema saattaa kestää viisi päivää tai kauemmin.

Sarah Pennerin Myrkynkeittäjä oli keitos, jossa menneisyys ja nykyisyys kohtasivat salaisten myrkkyreseptien äärellä uteliaisuutta herättäen. 

 

Sarah Penner, Myrkynkeittäjä

suom. Päivi Paju

HarperCollins 2021

s. 339 + Nella Clavingerin myrkkyapteekin reseptejä

The Lost Apothecary 2021

Historiallinen teos

Jari Tervo: Pääskyt talvehtivat järven pohjassa

 

Perkele lymysi August Henrikssonnina pajanmurjussa Torsbyn kylässä, Suomenlahden viimarannalla. Tuo oli mustatukkainen, sinisilmäinen ja vahvavartinen. Seppä hymyili harvoin. Siksi hymy jäi mieleen ja siitä seppä muistettiin hänen jo kaikottua tuonilmaisiin.

Jari Tervon uusin romaani Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa aloitti tarinan sepän pajasta, jossa Mikael Agricola (1510-1557) oli Petruksen kanssa seuraamassa, miten seppä takoi puukonterää. Tarina pureutui Mikael Agricolan elämään ja samalla Petruksen elämään, sillä he kasvoivat, leikkivät, opiskelivat papeiksi ja elivät läheisinä toisilleen melkein koko elämänsä ajan.

Kumma pentu tämä Olofin nulikka, kerää kylmiä hiiliä nuotiosta, vuoluraudalla hellii laudanpätkiä, ei majaan, ei kaaripyssyyn, jouten päiten, turhan pantein. Kuka kristitty tuommoista toimittaa. Tuijottaa rävähtämättä pränttiä ja teeskentelee sitä lukevansa kuten ylimykset. 

Mikael Agricola asui Torbyn kylässä vanhempiensa ja kolmen vanhemman sisarensa kanssa. Isä odotti Mikaelista jatkajaa maatilalle, mutta äidin mielestä Mikaelin piti opiskella papiksi. Mikaelilla oli kaatumatauti, mikä hirvitti ihmisiä. Kotiväki oli tottunut siihen ja he tiesivät, että tauti ei tartu, mutta oudommat ihmiset pelkäsivät saavansa tartunnan. 

Kaatumatautisilta oli kielletty avioliitto. Siksi Agricola etsi kirjan tarinassa apua taudin kukistamiseen jopa puoskarilta, joka porasi ihmisten kalloon ja esitti parantavansa pitkän litanian tauteja sillä tavalla.  Mikael Agricola peitteli sairauttaan, sillä muuten siitä olisi ollut seurauksia. Mukana peittely-yrityksissä toimi Petrus, kotitalon piian poika.

Tietääkö maisteri Agricola, mikä on meikäläisen, vanhan läskisen Lutheruksen, mielestä Paholaisen kaamein konsti? Olen joutunut sietämään niitä koko sorttimentin, laidasta laitaan. Pikkumaisesta jäynästä välittömään hengenvaaraan. Sen vuoksi olen aina tiennyt kulkevani Jumalan asialla.

Teoksen ensimmäinen kirja kuvasi Mikael Agricolan vuotta 1521, ennen kuin hän lähti Viipuriin kouluun. Toinen kirja kuvasi  Wittenbergiä vuonna 1539 ja kolmas kirja oli nimeltään Moskova - Uusikirkko helmikuusta huhtikuulle 1557.

Jari Tervon Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa oli monikerroksinen juoneltaan ja kiinnostavasti kerrottu tarina Mikael Agricolasta. Tarina kuvasi herkullisesti 1500-luvun elämää ja sen ihmisiä. Mikael Agricolasta nousi kirjasta esille älykäs, utelias ja opinhaluinen ihminen, joka osasi luovia sekä ylhäisön että oppineiden parissa myös maailmalla.

Jari Tervo, Pääskyt talvehtivat järven pohjassa

Otava 2021

s. 456

Historiallinen teos

Mikael Agricola

                     HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!