Wisting piti sateesta. Hän ei osannut sanoa miksi, mutta jollain tapaa sade vaimensi kaiken. Se sai hänen ruumiinsa rentoutumaan ja sydämen sykkimään hiukan rauhallisemmin.
Norjalaisen Jørn Lier Horstin Ajokoirat on Wisting-sarjan dekkari. Ajokoirat ilmestyi Norjassa jo vuonna 2012 ja siitä on tehty tv-sarja, jonka olen katsonut aiemmin, joten tiesin kirjan pääpahiksen jo etukäteen. Larvikin poliisin rikoskomisario Wisting oli epäiltynä siitä, että hän oli peukaloinut erään 17 vuotta aiemmin tuomitun henkilön DNA-todistetta. Wisting oli silloin ollut tutkinnanjohtaja, joten hän oli vastuussa, vaikka joku muu ryhmästä olisi peukaloinut näytettä. Wisting pidätettiin poliisin töistään.
Kahden maissa lakkasi satamasta, mutta pilvet olivat yhä matalalla. Vuolukivenharmaan meren pinnalla näkyi valkoisia vaahtopäitä. Wisting otti puhelimen mukaansa verannalle. Vesi tippui puista ja jossain visersi lintu.
Wisting päätti ratkaista vanhan jutun ja ilmiantaa hänet, joka oli peukaloinut todisteita. Mukaansa tutkimuksiin hän sai jo eläkkeellä olevan entisen työkaverinsa. Työpaikallakin oli eräs henkilö, joka oli valmis auttamaan jutun ratkaisemisessa. Wistingin Line-tytär oli rikostoimittaja, joka tutki erästä nykyistä väkivaltaista murhaa.
Yllättäen uusi murha ja vanha rikosmysteeri yhdistyivät tarinan jatkuessa, joten Wisting sai Linestä hyvän työparin tutkimuksilleen. Linellä oli uusia ja nokkelia näkökulmia, ja niinhän siinä kävi, että rikosjutut tuli ratkaistua yhdessä tuumin, ja Wisting pääsi palaamaan neljän päivän jälkeen takaisin työpaikalleen.
Kuva oli vanha. Hän oli näyttänyt kuvan ottamisen aikaan paremmalta. Hiukset olivat paksummat ja tummemmat, posket pyöreämmät. Mutta poliisina hän oli nyt parempi kuin silloin, hän mietti ja sulki kortin käteensä.
Wisting-sarja on parhaimpia dekkarisarjoja mitä olen lukenut. Jørn Lier Horst on itsekin ollut poliisi ja rikostutkija, joten poliisitutkintaan voi aina luottaa hänen dekkareissaan. Wistingin Line-tytär tuo sitten nokkelaa toimittajanäkökulmaa rikostutkimuksiin.
Jørn Lier Horstin dekkari Ajokoirat yhdisti menneisyyden murhamysteerit nykyajan rikoksiin.
Jørn Lier Horst, Ajokoirat *****
Suom. Tiina Sjelvgren ja Aino Ahonen
Otava 2024
s. 380
Jakthundene 2012
Wisting-sarja
Jørn Lier Horst: Pahan otteessa
Jørn Lier Horst: Hiljainen meri
Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia
Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu
Jørn Lier Horst: Avaintodistaja
Jørn Lier Horst: Hylkiöt
Jørn Lier Horst: Tulikoe
Jørn Lier Horst: Luolamies
Jørn Lier Horst: Koodi
Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa
Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi
Jørn Lier Hors: Yömies
Jørn Lier Hors: Ajokoirat
Tosi kiva sarja kyllä kyseessä. onneksi vanhatkin osat on nyt saatu suomennettua.
VastaaPoistaTätä on kyllä ollut outoa lukea, kun suomennokset ovat olleet todella oudossa järjestyksessä.
PoistaAi että kuinka pidän noista lainaamistasi kohdista! Minusta on aina ihanaa, kun parilla virkkeellä onnistutaan kuvaamaan säätä ja maisemaa ja loihtimaan esiin tunnelma.
VastaaPoistaTämä sarja on liian jännittävä minulle, mutta kerronta on kyllä taitavaa.
Kiitos viimeisimmästä kommentistasi. Onpa sinulla ihania lukumuistoja kouluajoilta. Onneksi oli viisas opettaja ja kirjasto lähellä!
Kiitos Sara :)
PoistaHorst on todella taitava kirjoittaja. Tarinoissa on paljon muutakin kuin pelkkää rikostutkintaa. Tästäkin kirjasta löytyi paha poliisi.
Oma lukumuistoni olivat kyllä mahtavat alaluokilta ja siitä kiitos kuuluu opettajalleni Saimi Kaipaiselle. Ihana ihminen kaikin puolin. Kirjasto oli koulun yhteydessä, joten sinne oli aina turvallista mennä.
Ihana ajatus että sade vaimentaa kaiken. Ryhdyin ajattelemaan erilaisia sateita. Ne ovat lumoavia, vikristäviä, tunnelmallisia... vaikka mitä ☔️💙
VastaaPoistaYöllä oli satanut täällä Turussa, ja ehkä päivän mittaan sataa lisää. Keväällä on kiva, kun sataa välillä. Kasvit virkistyvät ja aloittavat kasvunsa, kun saavat vähän vettä. Muualla maapallolla on sitten tullut vettä ihan tulvimalla. Se ei ole hyvä asia.
PoistaKoukutuin tämän sarjan pariin monta vuotta sitten ja olen uskollisesti odottanut, että uusi kirja suomennetaan. Käännösjärjestys on ollut suorastaan omituinen, sillä suosittelen lukemaan kirjat järjestyksessä, koska Wistingin omastakin elämästä kerrotaan aika paljon. Tykkään tämän sarjan arkipäivän kuvauksista, sillä kirjoissa syödään säännöllisesti ja lisäksi päähenkilö on harvinaisen järkevä poliisi, jolla ei ole omia päihde- tai rikosongelmia. Ainoa mikä liippaa läheltä, on tytön poikaystävän rikostausta, mikä aiheuttaa joissakin kirjoissa ongelmia.