perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ainakin äiti yritti





 Ainakin äiti yritti (Kovakantinen)



Ruotsalainen Jens Lapidus on kuuluisa ja menestynyt dekkarikirjailija. Hän edustaa ”Stocholm noir” kirjallisuuden lajia, joka kertoo Tukholman alamaailmasta. Työssään juristina Lapidus on päässyt eturiviin tutustumaan oman kirjallisuuslajinsa sisältyviin teemoihin, kuten eri lajin rikolliset ja rikokset, vankilakäytännöt ja vankilan jälkeiset elämät, oikeusistunnot ja tuomiot, poliisit sekä rikollisten läheiset. Ainakin äiti yritti – Rikostarinoita (Mamma försökte 2012, suom. 2013 Like) on kirjailijan ensimmäinen novellikokoelma, mutta kuten nimestä näkyy samat teemat pyörivät myös näissä tarinoissa, kuten aiemmissa dekkareissa. Minua viehättää kirjan nimi, joka tuo esille sen, että myös rikollisilla on läheiset, ja se johon koskee eniten, on yleensä äiti.

Kirjassa on kaksitoista novellia/tarinaa, joiden henkilöhahmoissa on samoja henkilöitä, joita Lapidus on käyttänyt aiemmissa kirjoissaan. Osa rikollisista on rikkaita johtajia, jotka keräävät voitot alempiarvoisten rikollisten tehdessä rikokset ja he ovat niitä jotka istuvat vankiloissa kärsimässä tuomiot ei rikollismafioiden johtajat. 

Yksi mainio rikostarina Faksi ikuisuudesta kertoo muista tarinoista poikkeavan rikoksen, jonka teki naispuolinen liikejuristi kostoksi yhtiön vanhemmille osakkaille. Erinomaisen koulutuksen käynyt, loistavilla arvosanoilla valmistunut ja vuosia töitä paiskinut nainen, ei saanut osakkeenomistajuutta yhtiössä, joka tarkoitti yhtiön käytännössä sitä, että osakkuutta ei tule myöhemminkään. Joku toinen voisi hakeutua muualle töihin, mutta nainen puhalsi yhtiöltä miljoonia ja pakeni. Lisäksi hän käytti loistavaa osaamistaan siihen, että miljoonat olivat ympäri maailmaa eri pankeissa ja liikkuivat koko ajan pankeista toisiin, joten rahoihin oli mahdotonta päästä käsiksi muiden kuin hänen itsensä. Tarinassa nainen ei jäänyt kiinni. Lapidus on toiminut myös liikejuristina, joten hänen vankka asiantuntijuus näkyi tässä tekstissä erinomaisesti. Mutta nainen on pakomatkalla niin kauan, kunnes jää kiinni. Lapidus jättää lukijan miettimään ihmisen hyvyyttä ja pahuutta tarinoidensa jälkeen, kannattiko tehdä rikos, sillä siinä menettää aina jotakin.
Ainakin äiti yritti kirja sisälsi hyvin erilaisia tarinoita ja yhdistävä tekijä niissä oli rikollisuus tai siihen liittyvä asia. Luin tarinat nopeasti ja jokainen niistä oli oma kokonaisuutensa eli pystyin lukemaan ne novellina ilman, että jäin kaipaamaan pitempää tarinaa. Lisäksi pidin Lapiduksen tekstistä valtavasti ja tarinoissa oli mielenkiintoiset juonet ja se jokin terävä pikku pointti joka muutti tarinan idean lopulta toiseksi. Hänellä on mielestäni taito kirjoittaa ankaran tiiviisti, joka sopii hänen tarinoihinsa. ****

4 kommenttia:

  1. Ruotsalaiset osaavat kirjoittaa hyviä dekkareita, minulta on Lapidukset vielä lukematta, pitäisi tutustua jo hänenkin teksteihin :)

    Hyvä bloggaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tosi yllättynyt Lapiduksen tekstistä ja suosittelen tätä novellikirjaa. Aiemmin häneltä on ilmestynyt trilogia eli pitäisi lukea ne kaikki...mietintämyssy päähän...ne voisi lukea kesällä kaikki kolme perätysten kun on valoisat yöt ja jos ei nukuta...

      Poista
  2. Kiitos kirjapostauksesta, Mai!

    OIkein hyvää pitkäperjantaita ja pääsiäistä sinulle.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo ja hyvää pääsiäistä sinulle.

      Poista