maanantai 4. maaliskuuta 2013

Veden muisti





Rebecca Stottin kansainvälinen läpimurtoteos Veden muisti (Ghostwalk 2007, suom. 2011) päätyi lukulistalleni, koska luin viime vuonna hänen Korallivarkaan, josta pidin todella paljon. Veden muisti on todella rauhallinen ja verkkainen verrattuna Korallivarkaaseen, huolimatta siitä, että kirja on jonkin sortin trilleri. Kirja on sekoitus 1600-lukua ja 2000-lukua, koska pääosan esittäjä tutkii 1600-luvulla elänyttä Isaac Newtonia ja häneen liittyviä epäilyttäviä murhia ja väkivallantekoja.
Kirjan pääosassa on Lydia Brooke, joka on tullut Cambridgeen ystävänsä historiantutkija Elizabeth Vogelsangin hautajaisiin. Lydialla oli aiemmin Elizabethin pojan Cameronin kanssa vuosia kestänyt suhde, mutta Lydia katkaisi sen, koska Cameron oli naimisissa. Hautajaisten jälkeen Cameron pyysi Lydiaa kirjoittamaan valmiiksi äitinsä 1600-lukua käsitelleen kirjan, josta puuttui kaksi viimeistä lukua.

Lydia suostui haamukirjoittajaksi ja uppoutui Elizabethin kirjan tutkimukseen, mutta myös suhteeseen Cameronin kanssa. Samalla Lydia vaaransi oman henkensä, sillä Cameron oli lääkebisneksessä mukana, joka käytti eläimiä tutkimusvälineinä. Eläinaktivistit kävivät kuumina, mutta myös lääkebisneksen turvamiehet kävivät kuumina. Kaupunki oli väkivallantekojen näyttämö, jossa Lydia yritti uskoa Cameronin valheita, jotta saisi Elizabethin kirjan valmiiksi, rakkaus on kummallista.

Kirjassa eletään kahdessa eri vuosisadassa ja murhat ja väkivallanteot muistuttavat toisiaan. Lydia sekaantuu jopa ennustajan tarinoihin ja alkaa nähdä kaupungilla Elizabethin kirjan henkilöitä 1600-luvulta. Elizabethin kirja oli kuitenkin valmis jo ennen hänen kuolemaansa, mutta hän ei uskaltanut julkaista sitä ja nyt päätös oli Lydialla. Mitä Lydia teki hätkähdyttävillä todisteilla,  jätän sen lukijalle mietittäväksi.

En oikein päässyt kirjan juonimaailmaan käsiksi, vaikka pidin valtavasti 1600-luvun kertomuksesta tarinan sisällä. Eläinaktivistien touhuista ja lääkebisneksen vastaiskuista kirjoitettiin niin heppoisesti, että kirja ei vakuuttanut minua niiltä osin. Lisäksi omituisten valoilmiöiden ja henkiolentojen leijailu ja hajut tekivät kirjasta lievästi sanottuna omituisen. **



3 kommenttia:

  1. Kirjan nimi on hyvä, mutta ei se oikein kuvaa kirjan sisältöä. Englanninkielinen nimi Ghostwalk on paljon lähempänä sitä, mitä kirjan tarina kuvaili.

    VastaaPoista
  2. Oho, itse luin juuri Korallivarkaan, enkä pitänyt siitä juuri lainkaan. Se oli jo minusta rauhallinen ja verkkainen, niin apua, mitähän tämä kirja sitten olisi?! =D Hyvinhän Stott historian kanssa leikki, mutta muuten kirja ei antanut minulle yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun olen lukenut Kurjat, minulle tuli mieleen, että Korallivarkaassa oli tosi paljon samoja aineksia, kuin Kurjat-kirjassa mm. Pariisin alapuolella olevissa käytävissä liikkuminen ja varkaat. Korallivarkaan ns. isoin kohtaus tapahtui juuri niissä maanalaisissa käytävissä. Kummassakin kirjassa oli se sinnikäs poliisipäällikkö varkaiden perässä.
      Nyt odottelen Kauniston uutta kirjaa 1400-luvun Pariisista ja luen tarkkaan yhtymäkohtia Kurjiin.
      Minä tykkäsin Korallivarkaasta ehkä sen huumorin ja naiviuden perusteella, kun varkaat pyörittelivät medisiinaria mennen, tullen ja palatessa.

      Poista