maanantai 4. maaliskuuta 2013

Mustamäki






Historian havinaa, kansalaissota takana, mutta tiukasti jokaisen mielessä ja kaiken lisäksi kansalaiset kärvistelivät kieltolain kourissa, siinä Timo Sandbergin Mustamäki- kirjan (Karisto 2013) historiallisen jännityskirjan maistiaisia. Kuka lukijoista on kuullut mitä tarkoittavat sanat varpunen, lahna ja kanisteri, no 20-luvulla kieltolain aikaan ne olivat pirtuastioiden nimiä. Pirtun salakuljetus oli kannattavaa puuhaa, jos siitä ei jäänyt kiinni. Poliiseilla ei ollut käytettävissä autoja ja nopeita moottoriveneitä niin kuin äkkirikastuneilla salakuljettajilla, joten he pääsivät yleensä karkuun. Poliisi keskittikin voimansa salakauppiaisiin. Ampuma-aseita käytettiin hanakasti, sillä kansalaissodan jälkeen punaiset ja valkoiset kiertelivät toisiaan, yhteenotot olivat yleisiä ja aseita oli joka talossa.

Mustamäki kertoo lahtelaisesta etsivästä Otso Kekistä, joka onnistui säilyttämään kansalaissodan aikana ja sen jälkeen virkansa poliisissa, koska hänellä ei todettu olevan yhteyksiä vallankumouksellisiin. Työ poliisina oli kuitenkin haasteellista, koska yhteenkään työkaveriin ei voinut luottaa, valkoiset olivat vallalla ja heihin kuuluvat saivat tehdä teloituksia, poliisien tuhotessa todisteita. Pinnan alla kuohui ja punaiset toimivat maan alla lähettäen kansalaisille taistelutahtoisia kirjeitä demokratiasta. Otso Kekki ihastui monen muun lahtelaisen miehen kanssa venäläiseen laululintuseen Veraan, jonka kauneus oli vaarallista ja se houkutteli naista helpomman elämän tuomiin houkutuksiin, joita naapuritalojen naiset seurasivat tarkasti. Mikään ei jäänyt salaisuudeksi.

Kekki sai visaisia kuolintapauksia hoidettavakseen, mutta kun johtolankojen mukaan syyllisiksi nousivat valkoisten nuoret huligaanit, jotka olivat vieläpä reippaita suojeluskuntalaisia, Kekin virkatoverit katselivat toimintaa sormiensa välistä ja Kekki määrättiin junapoliisiksi. Pahat saivat kuitenkin palkkansa erikoisella tyylillä ja tällä kertaa Kekki katseli toimintaa sormiensa välistä. Aika oli erikoista aikaa, jossa Suomi oli kahtia jakautunut punaisiin ja valkoisiin, köyhiin ja rikkaisiin, ja armoton jano vaati juotavaa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Sandbergin 14. aikuistenromaani on taitava ajankuvaus 20-luvun Suomesta, henkilökuvaukset keskittyvät köyhimpien ihmisten arkipäivän kuvauksiin, ihmiset olivat yksinkertaisia ja kaikesta oli puutetta. Lisäjännitystä toivat rikolliset teloituksineen. ***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti