torstai 7. maaliskuuta 2013

Orja


Orja kansi.jpg



Sain matkustaa Mende Nazerin ja Damien Lewisin kirjan Orja (Slave - The True Story of Girl´s Lost Childehood and Her Fight for Survival 2004, suom. 2005) mukana Afrikkaan, tällä kertaa Sudaniin Nuba-heimon pariin, jossa kirjan kertojaminä Mende asui noin 12 ensimmäistä vuottaan. Kirjan nimi Orja kertoo suoraan, että Mende siepattiin perheeltään ja myytiin orjaksi. Pahemminkin olisi voinut käydä, sillä osa lapsista siepattiin seksiorjiksi, mutta Menden kohtaloksi tuli kotiorjuus. Arabirosvot sieppasivat lapsia ja möivät heitä 150 dollarin hintaan. Orjalapset olivat haluttuja, koska siten arabit pääsivät eroon palvelijoista, joille piti maksaa palkkaa ja antaa vapaapäiviä. Mende teki työtä niin kauan, kuin hänet pakotettiin siihen ja häntä sai lyödä ja hakata, vaikka kuoliaaksi, kukaan ei häntä puolustanut.

Kirjan alussa kerrotaan Menden lapsuuden tarinaa Nubavuorilla. Perheessä oli useampi lapsi ja Mende, joka tarkoittaa gasellia, oli nuorin lapsista. Perhe oli harras muslimiperhe, mutta lisäksi he uskoivat ikiaikoja vanhaan kujuriin, jota palvomalla mm. saatiin sadetta. Heimo kulki alasti, pelkät helmet kaulalla ja lanteilla. Tytöt oli ympärileikattuja ja Mende kuvailee oman ympärileikkauksen ja mitä seurauksia siitä oli tytöille ja naisille. Koulun aloittaessa, Menden tuli pukeutua koulupukuun. Koulu oli arabikoulu, jossa ei saanut puhua muuta kuin arabiaa ja opettajat olivat arabeja, nubunkielen puhumisesta rangaistiin ankarasti.

Sitten tuli vuoden 1994 kevät ja kylään hyökkäsi yöllä arabirosvot ja veivät yli 8-vuotiaat lapset ja tappoivat kaikki aikuiset, jotka saivat kiinni. Arabirosvot tekivät seksuaalisia hirmutekoja lapsille, myös Mendelle.

Mende joutui kotiorjaksi perheeseen, jonka kaikki kotityöt hän joutui tekemään. Yöksi hänet lukittiin vajaan. Talon emäntä hakkasi Mendeä koko ajan ja kielsi uskonnonharjoittamisen, sillä hänen mielestään mustat eivät voineet olla muslimeja. Menden aikuistuttua, hänet lähetettiin talon emännän siskolle Lontooseen kotiorjaksi, jossa olot hieman paranivat, mutta työt lisääntyivät. Talon isäntä oli Sudanin lähetystön diplomaatti ja täysin tietoinen siitä, että Englannin lait kielsivät orjuuden. Myös Sudan on allekirjoittanut ihmisoikeussopimukset ja kieltää orjuuden, mutta ummistaa silmät mustilta orjilta. Lontoossa Mende pääsi pakoon kotiorjuudesta, onneksi hän löysi siihen avustajat.

Mendeen kohdistunut pahuus on todella julmaa, sillä häneltä vietiin vapaus, ihmisoikeus ja tasavertaisuus ja kohdeltiin orjana ja olentona, jolle sai tehdä mitä halusi. Nämä tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneet, eivätkä ole kenenkään sepittämiä. Kirjan kirjoittaminen ei olisi onnistunut Mendeltä itseltään, koska hänen koulunkäyntinsä jäi lyhyeksi ja lukeminen ja kirjoittaminen olivat kiellettyjä kotiorjuudessa. Vajassa hän ei saanut pitää edes valoja päällä. Mende kertoi tarinansa Damien Lewisille, joka kirjoitti tarinasta kirjan. Toivon, että kirjan tarina herättää ihmiset huomaamaan, että ihmiset eivät elä oikeudenmukaisessa maailmassa. Jälleen kerran kaikki maailman tähdet kuuluvat Mendelle ja muille kaltoinkohdelluille ihmisille.

Ihmiskaupasta kertoo myös kirja Musta, kaunis ja kaupan - Euroopan uudet orjat.

2 kommenttia:

  1. Minäkin olen tämän kirjan lukenut ja se teki minuun suuren vaikutuksen, avasi silmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elävä elämä on usein tarua ihmeellisempää/ kurjempaa/ kamalampaa/ ihanampaa. Menden tarina satuttaa sielua.
      Osallistun tälläkin kirjalla Mielenterveyshaasteeseen, sillä Mende masentui Lontoossa, suunnitteli itsemurhaa eikä pystynyt syömään, hiukset lähtivät tukkoina päästä. Diplomaattiperhe ei auttanut, sehän olisi maksanut.

      Poista