perjantai 1. maaliskuuta 2013

Makeannälkä






Sain Lukeminen.fi –sivustolta  kirjalahjan, sillä osallistuin tammikuussa ahkerasti heidän lukuhaasteisiinsa. Kirja oli Ian McEwanin Makeannälkä (Sweet Tooth 3012, suom. 2013), joka on vakoilutarina suoraan 70-luvun tyyliin. Olen lukenut aiemmin McEwanin Sovituksen, joten oli kiva lukea jokin muukin hänen kirjoistaan.

Kirjan pääosassa oli hieman yli parikymppinen juuri yliopistosta valmistunut Serena, jolla oli viimeisenä opiskeluvuotenaan professorinsa kanssa suhde. Professori kuului vakoilujärjestöön ja petasi Serenalle paikkaa sinne. Serena oli enemmän ja vähemmän ihmeissään uudesta työpaikastaan, kuten myös siitä, että suostui äitinsä mieliksi suorittamaan yliopistossa kirjallisuuden sijasta matematiikan tutkinnon, jolla ei sitten tule tekemään tulevaisuudessa mitään, sillä hänen intohimonsa olivat kirjat. Tunsin Serenan kanssa oikein hengenheimolaisuutta, kun hän luki valtavasti kirjoja ja etsi antikvariaateista kirjoja, joita ei ollut vielä lukenut. Rahaa oli vain vähän käytettävissä, niin kuin minullakin.

McEwanin kirjan alku oli pitkäpiimäinen, mutta positiiviseksi sen teki se, että hänen naiskuvauksensa Serenasta oli todella luonteva. Serena oli suloinen nuori nainen, joka halusi itsenäistyä ja päästä pois uskovaisen kodin hiukan ahdistavasta ilmapiiristä. Serenan tekemisistä ja ajatuksista oli miellyttävä lukea, tosin arjen kuvaukset olivat siihen asti nukuttavia, kunnes Serena pääsi tositoimiin vakoilutyössään. Kirjailija laittoi Serenan ihastumaan hassuihin miehiin, joten rakkauselämä oli aika erikoista, Serena oli kirjassa kuitenkin selvästi aloitteentekijä miessuhteissa.

Ensimmäisessä vakoilutyössä, jonka nimi oli Makeannälkä, Serenan piti palkata erään säätiön palkkalistoille kirjailija. Hänelle annettiin kirjailijan nimi ja muut tiedot ja loppu kävi kuin leikki, myös se ihastuminen, joka tapahtui molemminpuolisesti heti ensitapaamisella. Ihastuminen ei oikein olisi kuulunut vakoilijan tehtäviin, mutta Serena yritti sovittaa mahdotonta mahdottomaan.

McEwan on kirjoittanut erikoisen vakoilutarinan, jota vauhdittavat tarinan kirjailijan novellit. Kirjahan olisi tasapaksu rakkaustarina, ellei Serena pelkäisi paljastumista ja valehtelisi sen vuoksi tosi paljon. Juoniin ilmestyi myös mustasukkaisuutta ja ylimääräisten osapuolien sopansekoittamisia rakastavaisten tiellä. Loppuratkaisu oli mielestäni todella hurmaava, mutta en tiedä mitä mieltä Serena siitä oli. Kirja oli eriskummallinen ja juoni alkuun suorastaan tylsä, mutta loppua kohti Makeannälkä pääsi yllättämään. Juonen kannalta tiivistäminen olisi parantanut luettavuutta. ***+

3 kommenttia:

  1. Kirjan kansikuva kuvaa todella hyvin kirjan sisältöä. Nimi on hiukan petollinen, se ehkä oli tarkoituskin, ettei vakoilu paljastu. Englanniksi nimi oli Sweet Tooth.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kansi on hyvä.

      Poista
    2. Aika yksiin osui meidän arviot tästä kirjasta, mutta eipä tästä oikein mitään irronnut.

      Poista