Kauan sitten kun olin nuori, asuin suuressa kartanossa monen muun ikäiseni tytön kanssa. Sisääntuloaulan suuressa ikkunassa oli paksut kalterit. Ne muistuttivat meitä siitä, ettei tietä vapauteen ollut sille, joka oli astunut kartanon portista sisään.
Jaana Skytän tietokirja Huvituksen kartanon tytöt kertoi pahamaineisen Yläneen tyttökodin Huvituksen tarinan. Kirjan haastateltavina olivat Anja, Mirja, Marja, Pirjo, Eila , Lea ja Outi, jotka olivat vuosien 1959-1972 välillä eri aikoina pakkohuostaanotettuina Huvituksen kartanossa. Kirjan sisältö järkytti minua kovasti. Nuoria tyttöjä kohdeltiin tyttökodissa todella ala-arvoisesti, eikä mitään hoitoa, kuntoutusta eikä terapiaa ollut tarjolla, päinvastoin, sillä kuri oli ankaraa. Pahinta olivat rangaistukset.
Aamuisin meidät kuljetettiin työsaleihin ja navettoihin, kesäisin myös pelloille ja kasvimaille työhön. Oli oltava hiljaa ja varovainen, sillä syvällä kartanon kellareissa sijaitsi monta vankityrmää. Ne täyttyivät päivä toisensa jälkeen tytöistä, jotka uhmasivat kartanon herraa ja hänen alamaisiaan.
Kartanon herralla tarkoitettiin tyttökodin johtajaa vuosina 1955-1971. Martti Kuusikoski oli agrologi ja sosionomi, joka oli työskennellyt komisariona ja vakuutustarkastajana, upseerina ja maataloustyönjohtajana työlaitoksessa. Työlaitoksessa oli ollut eri-ikäisiä naisia. Hänen vaimonsa toimi eläkeikäänsä asti tyttökodin hoitajana pelkällä viikon mittaisella koulukotien hoitajien opintokurssilla. Tyttökodin johtamismenetelmä oli autoritäärinen ja rankaiseva. Tyttöihin käytiin käsiksi ja heitä kohdeltiin väkivalloin.
Ajatus tästä kirjasta sai alkunsa marraskuisena päivänä 2016, jolloin Outi-siskoni soitti kiihtyneenä. Hän oli lukenut lehdestä, että Suomen valtio aikoo pyytää anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluilta henkilöiltä.
Yksi kirjassa kertovista naisista oli kirjailijan Outi-sisko, joka oli Yläneen tyttökodissa kolmeen otteeseen vuosina 1970-1972. Outi ja Jaana vierailivat vuonna 2017 Huvituksessa ja mukana oli myös Eila, toinen kirjan kertojista. Kirjassa on kuvia, asiakirjoja Yläneeltä, lastensuojelun asiakirjoja, kirjeitä jne. Yläneen tyttökodin historiaa on valotettu monelta eri näkökulmalta.
Yläneen tyttökodissa resepti pahoinvoinnin hoitamiseen oli yksinkertainen: tyttökoti tarjosi työterapiaa ja psykiatri määräsi lääkkeitä. Todellisuudessa koulukodeissa oli työpakko.
Toivottavasti tyttökodin johtaja ymmärsi lopulta tehneensä väärin tyttökodissa olleita tyttöjä kohtaan. Moni mielenterveysoireista kärsinyt tyttö olisi tarvinut hoitoa, vammaisille tyttökoti oli ihan väärä paikka, lääkitys oli liiallista ja sitä ei hoitanut oikeat henkilöt, rangaistukset olivat hirveitä ym. Viiltely ja itsemurhayritykset olivat yleisiä, samoin karkaaminen. Monet tytöt olivat joutuneet jo pienistä lapsista asti seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja se jatkui Yläneen aikana. Heitä käytti hyväkseen esim. lähistön miehet.
Jaana Skytän historiallinen tietokirja Huvituksen kartanon tytöt on järkyttävää luettavaa pahamaineisesta Yläneen tyttökodista.
Jaana Skyttä, Huvituksen kartanon tytöt
Like 2022
s. 298 + kuvia + asiakirjoja + kirjeitä + tutkimuskirjallisuutta + lehtiartikkeleita + sähköisiä lähteitä
Tietokirja
Yläneen tyttökoti Huvitus
Sattuipa osuvasti, että juuri pari päivää sitten lukupiirissä eräs mainitsi tämän teoksen ja nyt sainkin heti lisätietoa postauksestasi. Huh ihan kylmää kuulla tuosta kohtelusta! Miten ihmeessä on voitu ajatella tuollaisten paikkojen olevan ratkaisu :<
VastaaPoistaSuomessa on ollut tapana laittaa normikäytöksestä poikkeavat laitoksiin pois näkyvistä. Ja se jatkuu tänäkin päivänä. Lastensuojelun huostaanotot ovat kasvaneet hurjasti ja jossakinhan ne lapset ja nuoret ovat. Huostaanoton syynä ei välttämättä ole lapsen oma käytös, vaan vanhempien käytös, mutta kun oireilevat lapset ja nuoret ovat samassa paikassa, niin käytösoireet tarttuvat helposti.
PoistaKirjailijan ja hänen kahden siskonsa isä kuoli ja äidistä tuli alkoholisti. Kirjailija siirtyi mummolaan ja kaksi vanhempaa siskoa otettiin huostaan. Voi ymmärtää sen, että siinä on jo ollut lapsille traumoja yllin kyllin ja yleensä sellaiset näkyvät käytöksessä. Tytöt olisivat tarvineet apua ei vankilaoloisia eristyksiä.
Vastaavia paikkoja oli myös pojille, joista olen nähnyt yhden dokumentin. Ihan järkyttävä vankila lapsille sekin. Suomen valtio on pyytänyt anteeksi sijaishuollon lapsilta. Vankilaolot eivät ole oikea paikka lapsille.