Jos tänään olisi viimeinen päiväni, miten viettäisin sen?
Tuire Malmstedtin dekkari Luusaari jatkoi huippukoukuttavaa Metso & Vauramo dekkarisarjaa erikoisella tavalla. Jyväskylässä oli kadonnut jo useampi nuori henkilö ja Elmo Vauramo ja Matilda Metso pähkäilivät poliisissa, että mihin kummaan nuo nuoret olivatkaan kadonneet.
Nyt tiedän mikä kadonneita yhdistää. Jyväskylän Jalkapalloklubi.
Alkoi armoton tutkintarumba Jyväskylän Jalkapalloklubiin liittyvien henkilöiden parissa. Sen voin sanoa, että läheltä liippasi. Myös Elmon oma tutkimuslinja äärioikeiston riveistä liippasi läheltä, mutta kannattaa lukea kirjasta. Elmo koki tarinan edetessä äärimmäistä onnea ja sen vastapainona äärimmäistä surua henkilökohtaisessa elämässään. Hän joutui jopa siirtymään tutkinnasta sivuun, sillä tutkimuslinjat liittyivät läheisesti häneen. Olipa hän jopa epäiltynä erään tutkijan silmissä.
Sinä näytät peilissä ehjältä, mutta et ole. Mutta älä välitä, me ollaan samanlaisia. Näytetään ehjiltä. Voisin hakata sinut saksilla murskaksi etkä olisi sen rikkinäisempi kuin nytkään.
Matildasta oli tullut äiti ja yksinhuoltaja siskontytölleen Siljalle. Silja oli hyvin voimakasluonteinen ja päättäväinen pieni tyttö, jota Matilda rakasti suunnattomasti. Yhteiselo ei vain aina ollut kovin helppoa. Aiemmat tapahtumat olivat jääneet pienen tytön mieleen taakkana, joka tarvitsisi apua. Jotakin muutakin hoitoa tarvittaisiin lapsen synkkiin ajatuksiin.
Kuolema jakoi viimeiset pisarat juomapulloista, nakersi vähäiset syömiset mutta ei jakanut heidän tuskaansa. Tuskan kanssa kuolema jätti nuoret yksin.
Tuire Malmstedtin kesäinen dekkari Luusaari sitoi oudolla tavalla rikosten seitit menneisyyden tapahtumiin Utøyalla, jossa tapettiin hurja määrä ihmisiä, suurin osa nuoria. Noiden ihmisten nimet on kirjattu kirjan loppuun. Ettei heitä unohdettaisi.
Tuire Malmstedt, Luusaari
Aula & Co 2024
s. 301
Dekkari
Metso & Vauramo-sarjan 4. osa
Olen lukenut tästä sarjasta vasta ensimmäisen osan, mutta siitä jäi sellainen tunne, että sarjan kanssa voisi jatkaa.
VastaaPoistaLuusaari oli minulle liikaa kaikinpuolin.
Poista