Helmet-lukuhaaste 2020

Helmet-lukuhaaste 2020

1.   Kirja on vanhempi kuin sinä, D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja  
2.   Iloinen kirja, Tuutikki Tolonen: Mörköviesti
3.   Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti, F. M. Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus
4.   Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä, Erkki Kokko: Me, sotalapset - Neljän veljeksen tarina
5.   Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja, Rauna Paadar-Leivo: Vieras talvi
6.   Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella, Linda Olsson: Autio ranta
7.   Kirjassa rikotaan lakia, Geir Tangen: Sydämenmurskaaja
8.   Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi, Celeste Ng: Tulenarkoja asioita 
9.   Kirjassa kohdataan pelkoja Pauliina Aminoff: Äiti meidän,tosielämän selviytymistarina
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa, Eeva Park: Viimeisellä rajalla
11. Vaihtoehtohistoria, Maja Lunde: Mehiläisten historia
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera, Minna Canth: Työmiehen vaimo
13. Kirjassa eksytään, Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen
14. Urheiluun liittyvä kirja, Mika Wickström & Arto Nyyssönen: Teemu Pukki Baby
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö, Heather Morris: Cilkan tarina
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli, Herbjørg Wassmo: Dinan kirja  
17. Tutkijan kirjoittama kirja, Helena Miettinen: Hoida kolesteroli ajoissa
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja, Wendy Holden: Äidiksi keskitysleirillä
19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa, D. B. John: Pohjoisen tähti
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja, Laura Ruohonen: Otus opus - Runoa ja totta pienistä eläimistä
21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta, Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous 
22. Kirjassa on epäluotettava kertoja, Elizabeth Kay: Seitsemän valhetta
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä, Kyung-sook Shin: Hovitanssija 
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa, Kaari Utrio: Vendela
25. Kirjassa ollaan saarella, Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö, A. W. Yrjänä: Arcana
27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani, Sarah Crossan: Kuunnousu
28. Tulevaisuudesta kertova kirja, Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva, Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
30. Kirjassa pelastetaan ihminen, Anna Ekberg: Kadotettu nainen
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, Herman Koch: Suomen päivät
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa, Mohsind Hamid: Exit West
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos, Magdalena Hai: Susikuningatar
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana, Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa, Fiona Barton: Epäilty
36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja, Lisa Jewell: Löysin sinut
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa, Patricia Posner: Auschwitzin apteekkari
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu, Elizabeth Strout: Olive Kitteridge 
39. Kirjassa lennetään, E. O. Chirovici: Pahaa verta
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja, Arto Paasilinna: Rietas rukousmylly
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan, Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
42. Kirjassa on isovanhempia, Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja, Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa, Jeffrey Eugenides: Oikukkaat puutarhat
45. Esikoiskirja, Antti Rönkä: Jalat ilmassa
46. Kirjassa on sauna, Kristiina Vuori: Neitsytkruunu
47. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet, Trevor Noah: Laiton lapsi

48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet, Torey Hayden: Satutettu lapsi 
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja, Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja, Nicci French: Murheellinen maanantai

 

 

Tämä oli kolmas kerta, kun osallistuin Helmet-lukuhaasteeseen. Kiva haaste. Luen monesti miehelle ääneen varsinkin kirjojen hauskimpia kohtauksia, ainakin kerron minkälaista kirjaa olen lukemassa. Olisin siis voinut laittaa kohdan 19. luette yhdessä samaa kirjaa aika monen kirjan kohdalle. Suosittelen lukemaan yhdessä kirjoja. Varsinkin pitkät automatkat sopivat yhteisten äänikirjojen kuunteluun.

Belinda Bauer: Katkeamispiste

Oranssi kuuloke riippui ulkona kopista. Se roikkui liikkumattomana kiemuraisessa johdossaan, melkein keltaisten ruohonkorsien tasalla.

Jackin valtasi kauhea aavistus.

Kaikki oli ihan väärin.

Ihan, ihan väärin.

Brittikirjailija Belinda Bauer kirjoittaa piinaavan koukuttavia trillereitä. Katkeamispiste kertoi kolmilapsisesta perheestä, jonka äiti katosi kesken automatkan vuonna 1998. Lapset jäivät odottamaan kuumaan autoon, kun äiti lähti hakemaan apua auton mennessä rikki. Eikä palannut takaisin, vaikka lupasi lapsille. Jack, joka oli lapsista vanhin, joutui huolehtimaan kahdesta nuoremmasta sisaruksesta, sillä isä masentui ja ratkesi juomaan äidin kadottua. Sitten isäkin katosi.

Pitkä, matala tyhjyys. Oliko soittaja katkaissut puhelun?

Ja sitten seurasi kuiskaus – yhtä hiljainen kuin hänen omansa – ikään kuin puhujakaan ei olisi halunnut muiden kuulevan.

”Olisin voinut tappaa sinut.”

Vuonna 2001 Catherine odotti ensimmäistä lastaan. Kaikki oli hyvin, kunnes hänen kotiinsa murtauduttiin. Eikä siinä kaikki, vaan murtautuja alkoi lähetellä viestejä. Mistä oikein oli kyse? Murtautuja jopa pyysi häntä ottamaan yhteyttä poliisiin. Todella outoa. Catherine ei uskonut, että poliisi olisi kiinnostunut heidän kotiinsa tehdystä murrosta. Eikä Catherine halunnut huolestuttaa omaa miestään saatikka muita läheisiä. Kyllä hän pärjäisi.

Yölamppu paloi.

Se ei ollut palanut vielä äsken. Hänhän oli pysähtynyt kesken liikkeen. Hän tiesi, ettei ollut sytyttänyt sitä.

Ja lampun langettamassa pikkuisessa valolammikossa lepäsi veitsi.

Ei keittiöveitsi.

Vaan oikea veitsi.

Jack oli varma, että hän oli löytänyt äitinsä murhaajan. Piti vain saada aikuiset huomaamaan, että kuka murhaaja oli. Katkeamispisteen poliisit olivat aika onnettomia rikostutkijoita. He tutkivat ennemmin paikkakuntaa piinaavaa murtoaaltoa kuin Jackin äidin murhaa. Tosin rikoskonstaapeli Marvel odotti, että pääsisi tutkimaan myös murhia. Marvel oli Jackin ainoa toivo. Marvelin kiinnostus pitäisi saada heräämään keinolla millä hyvänsä. Elämäänsä kyllästynyt Marvel tuli lukijoille tutuksi Näkijä trilleristä. Kirjoitin silloin, että en haluaisi kohdata Marvelia missään olosuhteissa, mutta että lukisin Bauerin dekkarin, vaikka siinä olisi kyseinen henkilöhahmo. Tällä kertaa Marvel ei ollut ihan pahimmasta päästä…

Belinda Bauer käyttää trillereissään lapsihahmoja, Katkeamispisteen päähenkilö on teini-ikäinen Jack. Kirjassa ei mässäillä verisillä teoilla, eikä ikävännäköisellä ruumiilla. Murhateko on tässäkin trillerissä tapahtunut jossakin muualla. Tekoväline on kiinnostuksen kohteena. Se johdatti myös rikollisen luokse. Rikollisen, joka teki murhan hetken mielijohteesta. Loppuelämä olikin sitten teon salaamista, mutta tietysti rikollinen mieli voi tehdä mitä vaan, milloin vaan. Lue kirjasta.

Viihdyn aina Bauerin trillereiden parissa. Katkeamispiste oli trilleri, joka sisälsi runsaasti mustaa huumoria, joten minun oli ihan pakko lukea eri kohtauksia ääneen miehelle ja nauraa yhdessä hänen kanssaan.

Belinda Bauer, Katkeamispiste ****

suom. Annukka Kolehmainen

Karisto 2020

s. 359

Snap 2018

Dekkari

Belinda Bauer: Hautanummi

Belinda Bauer: Kadonneet lapset

Belinda Bauer: Ruumis nro 19

Belinda Bauer: Näkijä

Belinda Bauer: Kauniit kuollessaan

Rauna Paadar-Leivo: Vieras talvi

Istuin isolla kivellä ja katselin, miten saksalaissotilaat nostelivat tavaroitamme kuorma-autoon. Auton lavalle oli rakennettu meitä varten väliaikainen suoja, jossa ei ollut ikkunoita eikä ovea, pelkkä oviaukko vain. Sisälle oli tehty lankuista pitkiä penkkejä. Ei niillä ollut mukava istua, mutta pakko oli kelvata. Sellaisella ajopelillä meidän piti lähteä matkustamaan läpi Pohjois-Suomen, evakkoon.

Saamelaiskirjailija Rauna Paadar-Leivon teos Vieras talvi kertoi Biret-Annen kasvutarinan, joka alkoi evakkomatkalla Pohjois-Suomen läpi kuorma-auton lavalla. Evakkoajan äiti ja lapset viettivät Ylivieskassa erään maalaistalon keittiössä. Kohtelu ei ollut mukavimmasta päästä. Puolin ja toisin oli kaikenlaista luulottelua esim. saamelaiset olivat kouluja käymättömiä tyhmiä ihmisiä. Onneksi Biret-Annen äiti oli järkevä ihminen, eikä pahempia ongelmia ehtinyt syntyä. Sitten tuli kuolinviesti.

Naiset alkoivat veisata suomenkielistä virttä ”Kiitos Sulle Jumalani”. Virren aikana tuli näkyviin Rovaniemi, mutta voi sitä näkyä! Kaikki talot oli poltettu. Pitkät, mustat savupiiput sojottivat taivasta vasten. Emme olleet uskoa silmiämme. Voiko tuo olla totta? Vaikka asiasta oli kerrottu radiossa tuhat kertaa ja äiti oli lukenut siitä lehdestäkin, edessä avautuva näky halvaannutti meidät kaikki vähäksi aikaa.

Rauna Paadar-Leivo kirjoittaa hyvin elävästi, joten uskon, että näky siitä, miten kaikki talot oli poltettu, oli hirveä järkytys evakosta palaaville. Sellainen julmuus, ihmisten kotien polttaminen maan tasalle oli halveksittava teko ja koko Lappi oli myös miinoitettu. Ihmiset kuolivat miinoihin vielä pitkän aikaa rauhan tultua. Kirjassa Biret-Annen koti oli säästynyt tulelta. Alkoi rauhanajan elo Koskelonniemessä.

Alkoi pitkä kouluaika. Olimme alkuun kuin lampaita; emme ymmärtäneet mistään mitään. Asuntolanhoitaja haukkui meitä joka päivä asuntolassa ja opettaja koulussa. Heidän mielestään emme osanneet tehdä mitään kunnolla. Kaikki tapahtui tarkasti kellon mukaan. Me saamelaislapset emme tietenkään olleet tottuneet moiseen elämään.

Kesti vuosia, ennen kuin Biret-Anne tottui koulun ankariin sääntöihin, jotka olivat saamelaislapsille ankarammat ja todella julmat. Lomille päästyään tyttö oli laihtunut langanlaihaksi, koska yleinen rangaistus oli ruokailukielto. Toisinaan Biret-Anne ei saanut koko päivänä ruokaa aikuisten julmuuden vuoksi. Voi miten kurjaa koulunkäynti on ollut saamelaislapsille. Myös saamenkieltä ei saanut käyttää. Saamenkielet melkein hävisivät, koska kouluissa piti puhua suomen kieltä.

Rauna Paadar-Leivo on tunnettu lastenkirjailija. Vieras talvi on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kertomuksen päähenkilö, saamelaistyttö Biret-Anne, kasvoi Koskelonniemen kylässä sukunsa keskellä, koki ikävän evakkomatkan ja vielä ikävämmän kouluajan. Paadar-Leivon kynänjälki taituroi herkän tytön kuvauksen, josta kasvoi kokemustensa karaisema ja päättäväinen nuori nainen.

Rauna Paadar-Leivo, Vieras talvi

suom. Kaija Anttonen

Kustannus-Puntsi 1997

s. 179

Saamenkielinen alkuteos Goalsenjárga 1994

Mika Wickström & Arto Nyyssönen: Teemu Pukki Baby

Maalinteko oli Teemun juttu ensimmäisistä treeneistä lähtien. Ja mitä enemmän hän maaleja teki, sen hauskempaa hänellä oli.

Mika Wickströmin kuvakirja loistavasta jalkapalloilijasta, Teemu Pukki Baby, on mainio tietoteos lapsille, nuorille ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneet jalkapallosta ja tämän hetken maineikkaimmasta jalkapalloilijasta Teemu Pukista. On ihme, jos et kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että Suomen miesten jalkapallomaajoukkue, Huuhkajat, voitti marraskuussa vuonna 2019 Liechtensteinin EM-karsintaotteluissa, ja se ratkaisi sen, että Suomella oli pääsy arvokisoihin, pelaamaan Euroopan mestaruudesta.

”Isoin haaveeni jalkapalloilijana on, että pääsisin joskus Huuhkajien kanssa arvokisoihin.”

Teemu Pukki pelasi kyseisissä karsintaotteluissa ja heti kun seuraavat EM-kisat käydään, hän on mukana pelaamassa, sillä hän on varma maalintekijä. Valitettavasti kisaa ei käyty tänä kesänä Korona-pandemian vuoksi, mutta toivon kovasti, että se käydään ensi kesänä. Teemu valittiin Suomen Urheilugaalassa Vuoden urheilijaksi 2019 ja Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva Vuoden valmentajaksi. Hienosta saavutuksesta, joka oli ollut kymmenien vuosien tavoite, heidät palkittiin ansaitusti.

Kotkan uneliaaseen satamakaupunkiin ilmestyi kesällä 2007 vieraita Espanjasta asti. He kertoivat saapuneensa Sevillasta ja halusivat keskustella erään lahjakkaan jalkapalloilijan kanssa.

Teemu Pukki ja hänen jalkapallotaitonsa oli huomattu jo alaikäisenä. Hienosta urasta voit lukea enemmän kirjan sivuilla. Arto Nyyssösen upea kuvitus alkaa pienestä pojasta, joka potki aina jalkapalloa, ja kertoo hänen kehityksestään ja siirtymisestään Suomen jalkapallonurmilta ulkomaille, jossa vastus oli kovempaa, pelaajat taitavia ja se kielitaito ei aina riittänyt. Kirja sisältää jalkapallouraan liittyviä hyviä asioita, mutta kertoo myös niistä vaikeuksista matkan varrella.

Mika Wickström kertoo kirjassaan Teemu Pukki Baby ihmepojasta, josta kehittyi kaikkien ihailema jalkapallosankari. Kirjan kuvittaja Arto Nyyssönen on tehty mainion kuvituksen, jossa riittää huumoria, ja myös niitä koskettavampia kuvauksia esim. peleistä, joissa Teemu ei päässyt pelaamaan, vaan joutui istumaan koko pelin ajan vaihtopenkillä, tai kun valmentaja huusi kurkku suorana Teemulle pelin virheistä.

Teemu Pukin elämä ja työ on ollut jalkapallo, ja siitä voit lukea tästä kuvakirjasta, joka sisältää runsaasti tietoa aiheesta.

Mika Wickström & Arto Nyyssönen, Teemu Pukki Baby

Arktinen Banaani 2020

s. 77 + avainsanoja 3 s.

Kuvakirja

Lastenkirja

Nuortenkirja

Tietokirja

Camilla Grebe: Varjokuvat

Elsie lasketaan maan poveen maaliskuun alussa. Hautajaisiin tulevat leskirouva ja hänen kolme lastaan sekä Hilma, Valdemar, muutama konstaapeli ja toinen poliisisisar.

Seuraavana keväänä solmitaan rauha. Maailma nuolee verta vuotavia haavojaan ja yrittää ymmärtää käsittämätöntä sotaa. Se vie lopulta kauemmin kuin kukaan osaa kuvitella.

Ruotsalaisen Camilla Greben uskomattoman taidokas dekkarisarja kertoo tällä kertaa naisista, jotka halusivat poliiseiksi, mutta jotka joutuivat kokemaan ikävää väkivaltaa sekä kiusaamista työssään. Dekkarin nimi on Varjokuvat. Varjokuvan aloittaa vuonna 1944 Elsie, joka toimi poliisisisarena Klaran vartiopiirissä. Toinen maailmansota oli käynnissä ja Venäjä pommitti myös Ruotsia, ehkä vahingossa tai sitten tahallaan, vaikka Ruotsi ei osallistunut sotaan. Elsien miesystävä oli saanut surmansa Tornionlaaksossa lautan kaatuessa. Raskaat sotilasvarusteet päällä ei ollut mahdollista selvitä hengissä. Heidän pieni tyttärensä Britt-Marie oli erään pariskunnan hoidossa.

Jos Elsie on siemen, on Britt-Marie puolestaan puu. Keskipiste, jonka ympärille tämä kummallinen kertomus rakentuu. Tarina alkaa leutona myöhäiskevään iltana kaupungin ja maaseudun rajalla, huolettoman nuoruuden ja perhe-elämän rajalla.

Pian Britt- Mariesta tulee yksi monista, jotka jahtaavat Hornan murhaajaa.

Hän ei vain vielä tiedä sitä.

Elsien tyttärestä tuli poliisi. 1970-luvulla äitiysloman jälkeen hän koki koko ajan ikävää kohtelua työpaikalla, ja työtehtävät olivat kurjia toimistotöitä. Hän kaipasi rikosten selvittelyjen pariin. Toivomus toteutui ja hän pääsi tutkimaan naisiin kohdistuvia rikoksia. Tosin hänen ajatuksensa ja ideansa poljettiin koko ajan maahan. Hän pääsi rikollisen jäljille, mutta sitten hän katosi.

Eräänä kylmänä ja sumuisena joulukuun päivänä vuonna 1985 Hanne Lagerlind-Schön astuu ensimmäistä kertaa Tukholman poliisitaloon. Hän ei pane merkille, että kolme heilurioven luona juttelevaa poliisia vaikenee ja vastaanottotiskin nuori nainen tuijottaa häntä.

Tämän dekkarisarjan tähtihahmo on mielestäni ollut koko ajan Hanne. Hanne työskenteli poliisin avustajana ja profiloijana. Tässä kirjassa kuvataan Hannen alkuaikoja poliisissa ja sitten myöhempiä aikoja, kun hän ei ollut enää työelämässä.

Neljäs Varjokuvien päähenkilö oli Malin. Vuosi oli 2019 ja melkein puolet poliisikouluun pyrkivistä oli naisia. Hornan murhaajaa ei ole löydetty. Murhaajaa, joka tappoi Elsien ja joka aktivoitui aina silloin tällöin ja murhasi uuden naisen. Naisen, jonka pieni lapsi sai katsoa vierestä äitinsä väkivaltaisen murhan.

Camilla Grebe on tähtiluokan kirjailija, jonka jännitystarinat vain paranevat dekkari dekkarilta. Sarjan dekkarit Lemmikki ja Varjokuvat on valittu ilmestymisvuonnaan Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi. Varjokuvissa on upea tarinankaari ja kiinnostavat henkilöhahmot, jotka nostivat esille naispoliisien kokeman epätasa-arvon ja epäinhimillisen kohtelun sekä työelämässä että työelämän ulkopuolella eri vuosikymmenten aikana.

Camilla Grebe, Varjokuvat *****

suom. Sari Kumpulainen

Gummerus 2020

s. 459

Skuggjägaren 2019

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Camilla Grebe: Lemmikki

Camilla Grebe: Horros

#NOTTOBEREADTAG

Tämä haaste tuli vastaan Kuunnellut äänikirjat dekkariblogista. Haaste löytyy myös Kirjaimia blogista ja Aukeamia blogista. Tervetuloa mukaan haasteeseen listaamaan kirjoja, joista et ole pitänyt, olet jättänyt lukematta jne.


1. Klassikko, jota et usko lukevasi

En usko lukevani ikinä Volter Kilven Alastalon salissa.


2. Kirja, joka ei sovi yhteen arvojesi kanssa

Minulle sellainen teos on ehdottomasti Hitlerin Mein Kampf. En ole lukenut, enkä aio lukeakaan. Ja toivon, että vastaavat kirjat jätettäisiin julkaisematta.


3. Liian pitkä kirja

Victor Hugon Kurjat on ihan liian pitkä. Meinasin pyörtyä, kun näin, miten paksu kirja se on. Olen silti lukenut sen ja onhan siinä mahtava historiallinen tarina. Donna Tarttin Tikli on myös liian pitkä, samoin Harry Potterit, mutta hyvän kirjan seurassa ei huomaakaan sen pituutta.


4. Kirja sellaisesta genrestä, jota et yleensä tykkää lukea

Tänä vuonna olen lukenut aika monta teosta, jotka liittyvät toiseen maailmansotaan. En lue yleensä kirjoja, missä vain soditaan. Olen lukenut myös ikäviä Auschwitziin liittyviä kirjoja, joita en tykkää lukea. Yksi sellainen on Wendy Holdenin tietoteos Äidiksi keskitysleirillä.


5. Suosittu kirja, josta et ole kiinnostunut

Elena Ferranten kirjat jäävät minulta lukematta. Luin Loistava ystäväni ja toista aloitin... en todellakaan ole kiinnostunut hänen kirjoistaan.


6. Kirja, jota et lukenut, tai et tule lukemaan loppuun 

André Acimanin Kutsu minua nimelläsi jäi kesken siinä vaiheessa, kun... enkä aio lukea loppuun, enkä aio lukea muitakaan hänen kirjoja.


7. Kirja, jonka toivoisit jättäneesi lukematta

Oi ja voi, niitä kirjoja on paljon. Jennifer Lee Carrelin Shakespearen salaisuus olisi voinut jäädä lukematta alkuvuodesta. Aloitin sitä vuosien mittaan ainakin pari kertaa, kunnes päätin, että luen sen loppuun. En kyllä kehunut itseäni enkä kirjaa sen suorituksen jälkeen.


8. Kirja, joka on ollut lukuhyllylläsi/listallasi vuosia, mutta jota et ole vieläkään lukenut

Se kirja on Kjell Westön Missä kuljimme kerran. En puolustele itseäni mitenkään. Olen lukenut useamman Westön kirjan, enkä ymmärrä miksi kyseisen kirjan lukeminen siirtyy ja siirtyy. Kyllä minä sen vielä luen.

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

Kyllähän minä ymmärsin, että jos puoliverisyydestäni tiedettäisiin, minua haluttaisiin vain siksi, että olen ryssähuora ja jos minua ei haluttaisi, minua ei haluttaisi siksi, että olen ryssähuora, ryssäinen pikku limapillu. Niin äiti sanoi. Olisin joku, jota kohtaan ihmiset käyttäytyisivät eri tavalla, jos he tietäisivät, kohtelisivat toisin, puhuisivat toisia juttuja, kyselisivät eri asioita. Kukaan ei halua sinua oikeasti.

Sofi Oksasen esikoisteos Stalinin lehmät kertoi kolmen sukupolven tarinan. Kirjassa ääni annettiin Annalle, Katariinalle ja Sofialle. Sofia ehtii kokea toisen maailmansodan vaiheet ja neuvostomiehityksen ajan. Sofian mies oli metsäveli, sillä hän ei halunnut taistella neuvostoliittolaisten joukoissa. Oli sota-ajan metsässä, piilossa. Kirjasta nousee esille virolaista historiaa 1940-luvulta 2000-luvulle asti.

Sofian tytär Katariina opiskeli insinööriksi. Sitten hän tapasi suomalaisen rakennusmiehen ja heille syntyi tyttö, Anna. Lopulta he saivat muuttoluvan Suomeen. Kirjasta voit lukea miten ihanaa elämää Katariina tyttöineen vietti Suomessa, vai oliko se ihanaa ollenkaan? Mies viihtyi edelleen matkatöissä Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä, lopulta eri maissa. Välillä hän palasi muutamaksi päiväksi kotiin, mutta paluumatka jo poltteli mielessä, vai oliko mielessä jokin herttaisempi ajatus tai henkilö?

Kun äiti vihdoin ja viimein maiden palautuksen jälkeen vie isukin kotitilalleen ja siskonsa luokse, isukki ei vaivaudu yöllä herätessään menemään vessaan, vaan kusee olohuoneen nurkkaan kuin koira.

Annasta kasvoi nuori nainen, suomalainen nainen, joka toivoi, että voisi olla sekä virolainen että suomalainen. Äiti määräsi kaikenlaisia sääntöjä ja kieltoja Annalle esim. Anna ei saanut puhua koskaan viron kieltä. Äiti halusi, että Annasta kasvaa vain suomalainen, joka puhuu vain suomen kieltä. Kaikenlaiset määräykset ja rajoitukset eivät voi olla vaikuttamatta. Anna sairastui bulimiaan. Kirjan oksennuskohtaukset olivat niin aidon oloisia, että ihan pahaa teki itsellekin, kun luin niistä. Bulimia ei ollut ainoa riippuvuus ja käytösongelma, mikä nuorelle Annalle tuli, mutta niistä voi lukea lisää kirjasta.

Stalinin lehmät aloitti trilogian, johon kuuluu Finlandian voittanut Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat teokset. Teoksissa käsitellään Viron lähihistoriaa, toisen maailmansodan aiheuttamia haavoja ja niiden vaikutuksia seuraavissa sukupolvissa. Stalinin lehmät teoksessa verrataan toisiinsa Suomen ja Viron oloja, kulttuuria, ihmisluonnetta, käytöstä, pukeutumista, ruokaa, rikollisuutta jne. hyvin tarkkanäköisesti, toisinaan jopa karikoiden ja kriittisesti. Teoksesta nousee useita vahvoja teemoja mm. syömishäiriö, parisuhdeongelmat ja ryssäviha. Stalinin lehmät on karhean kaunis ja monisärmäinen kertomus virolaisen naisen ja suomalaisen miehen tyttären elämästä ja ongelmista.

Hauraan pitsiset luuni lepäävät mustien lakanoiden välissä, jotta ne jaksaisivat laihduttaa jälleen seuraavan päivän.

Sofi Oksanen, Stalinin lehmät *****

Silberfeldt 2020, pokkari

s. 512

Ensijulkaisu 2003

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Sofi Oksanen: Norma

Sofi Oksanen: Baby Jane

Sofi Oksanen: Koirapuisto