tiistai 12. elokuuta 2014

John Irving: Kaikki isäni hotellit




Keltaisen kesän lukulistalle valikoitui pokkarialesta sydämeni kauan sitten vienyt John Irvingin Kaikki isäni hotellit. Jälleen kerran uppouduin hotellinpitäjäksi kaikkine hullunkurisine henkilöineen ja tapahtumineen. Vähän aikaa luettuani kirjaa ilmoitin miehelleni, että minä haluan hotellin, ehkä sellaisen vanhanaikaisen Villan, joita näin kesälomalla Hangossa. Irvingin kirja kertoi perheestä, jonka isä oli kirjassa eri hotellien työntekijä, omistaja tai yhteistyökumppani, mitä milloinkin. Muu perhe seurasi aina isän mukana. Perhe muutti jopa Wieniin auttamaan isän ystävän hotellin pelastamisessa. Perheen keskimmäinen poika John oli kirjan kertojaääni, joka kirjan alussa oli pieni poika ja lopussa nelikymppinen mies.

Sinä kesänä, kun isä osti karhun, meitä ei vielä ollut olemassakaan – meitä ei ollut vielä edes siitetty: ei Frankia, meistä vanhinta, ei Frannya, äänekkäintä, ei minua joka tulin seuraavaksi eikä kuopuksia, Lillyä ja Eggiä. Isä ja äiti olivat saman kaupungin kasvatteja, tunteneet toisensa koko ikänsä, mutta heidän ”liittonsa”, kuten Frank sanoi, solmittiin vasta kun isä oli ostanut karhun.

Kirjassa oli kaksi karhua, jotka toivat kirjan tarinaan kumpikin omanlaisensa säväyksen. Ensimmäisen karhun avulla perheen isä hankki opiskelurahansa Harvardiin. Rahat tulivat tarpeeseen, sillä perheeseen syntyi liuta lapsia nopeaan tahtiin. Isä kuitenkin valmistui lopulta, kävi sotimassa ja pääsi opettajan hommiin. Karhu eleli perheen rakkaana lemmikkieläimenä.

”Kuulkaas nyt”, isä sanoi kärsimättömänä. Franny ja minä jäykistyimme. Frank väijyi jossain oven takana – Lilly vihelteli jossain lähettyvillä - ”Kuulkaas nyt”, sanoi isä. ”Se mitä tämä kaupunki kaipaa on hotelli.”
Ruokapöytään lankesi hiljaisuus. Hotelli. Franny ja minä tiesimme, että hotelli oli tehnyt lopun Earlista. Hotelli oli valtava rappeutunut paikka, jossa haisi kalalta ja jota vahdittiin pyssyt kourassa.
”Miten niin hotelli?” äiti sanoi viimein. ”Sinähän olet aina sanonut, että tämä on kurja loukko kaupungiksi – kukas tänne tahtoisi tulla?”
”Ehkei niinkään tahdo”, isä sanoi, ”mutta kun on pakko.”

Hotellin nimeksi tuli Hotelli New Hampshire, myös kaksi muuta hotellia nimettiin samalla nimellä. Perhe luopui ensimmäisestä hotellista, koska isän ystävä pyysi hänen apuaan Wieniin. Wienin reissu oli aika kohtalokas kaikin puolin, sillä hotelli ja sen asukit olivat todella omaperäisiä. Isä oli kuitenkin sijoittanut rahansa hotelliin, joten Wienin matka kesti tapahtumarikkaat seitsemän vuotta. Wienin hotellissa asui kirjan toinen karhu.

Lilly ei ollut odottanut näkevänsä karhua irrallaan aulassa. Eikä meistä kukaan ollut odottanut näkevänsä sitä röhöttämässä sohvalla vastaanottopöydän takana lyhyet koivet ristissä sohvan käsinojalla: se näytti lukevan sanomalehteä (se oli ilmeisesti todella älykäs karhu, aivan kuin Freud oli väittänyt), mutta Lillyn kirkaisu sai sivut kirpoamaan sen tassuista ja se koetti käyttäytyä karhuiksi.

Kaikki isäni hotellit teos kertoi omalaatuisesta Berryn perheestä, jonka jokainen jäsen tunsi kuuluvansa perheeseen. Perheenjäsenet pitivät yhtä kaikenlaisissa vastoinkäymisissä. Tätä samaa perheyhteyttä luin myös John Irvingin Minä olen monta teoksessa. Irving nostaa seksuaalisuuden hyvin rehellisesti esille kirjoissaan. Seksuaalisuus ei ole pääjuoni, mutta kutkuttava sivujuoni. Minä olen monta kirjasta sai lukea mm. transsukupuolisuudesta, homoista, bi-seksuaaleista ja insestistä. Kaikki isäni hotellit kirjan sivuilta sai lukea homoista, lesboista ja sisarusten välisestä seksistä. Kumpikin perhe oli tavallaan esiintyjiä, sillä Kaikki isäni hotellit perheen näyttämöt olivat hotellit, kun taas Minä olen monta perheen näyttämöinä olivat teatterilavat.

Kaikki isäni hotellit kirja oli hellyttävä ja tarina oli kekseliäs. Kirjan tarinassa kuljettiin välillä muistoissa ja välillä vietettiin nelikymppisen Johnin elämää. Tarina oli runsas, mutta rakastettavan runsas. Irvingin kirja oli sympaattinen keitos elämäniloa ja surua. Suosittelen tätä klassikkoteosta, josta on tehty myös samanniminen elokuva (1984).

John Irving, Kaikki isäni hotellit *****
suom. Kristiina Rikman
Tammen keltainen pokkari 2012
ensimmäinen suom. kielinen painos 1981
The Hotel New Hamphshire 1981
s. 491

8 kommenttia:

  1. Tämä on mainio kirja, niin hersyvä ja runsas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tätä monta päivää, sillä kaikkea piti makustella, tapahtumia ja juonenkäänteitä oli niin paljon. Varsinkin Wienin aika oli uskomaton seikkailu :)

      Poista
  2. Minulta jäi tämä taannoin kesken. Ei oikein naurattanut paitsi ne karhut joskus - pikemminkin pitkästytti. Olen muutaman Irvingin kirjan lukenut ihan kokonaankin ja tulin siihen tulokseen, että ei ole minua varten tämä kirjailija. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsitkö edes Wieniin asti? Wienin tapahtumat olivat kyllä aika erikoisia.
      Minusta tämä oli parempi kuin bloggaamani Minä olen monta kirja.
      Sanoisin, että kyllä minä löydän näistä kirjoista jotain mikä on minua, joten kyllä nämä Irvingin kirjat pysyvät lukulistalla jatkossakin.
      Voi, että minä haluaisin sen oman pikkuhotellin, ihan pikkuruisen :)

      Poista
  3. Minulla on hieman ristiriitainen suhde Irvingin kanssa. Kirjahyllyyn hankin puuttuvan ja luenkin, mutta ei ole minun must-juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minulla ei ole. Seuraavaksi lainaan/ostan Garpin maailman. Alan kyllä ihmetellä, että miksi hän ei ole saanut juuri palkintoja? Onko hän liian viihteellinen, kun kirjoista tehdään elokuvia?
      Nuo karhutkin on niin ihania ja niitä on monessa kirjassa :)

      Poista
  4. Mai, tämä minun pitäisi ehdottomasti lukea eli on iso aukko Irving-sarjassani.

    Kuulostaa vanhalta kunnon Johnilta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että pidät tästä kirjasta kovasti :) Tässä on sitä perhe-elämää, erikoisia perheenjäseniä ja seikkailuja. Lisäksi tässä kirjassa oli huumoria ja ne karhut :)
      Kun luin kirjaa jossakin välissä kanteen ilmestyi kuin karhunkynsien raapimisjälkiä...omituista...aivan kuin merkki siitä, että tässä kirjassa on jotain mikä minun pitää huomata...

      Poista