lauantai 3. syyskuuta 2016

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Olen mies joka ei voi olla nainen mutta joka halutessaan voi näyttää naiselta, se on paras ominaisuuteni, naamioleikki jonka voin aloittaa ja lopettaa silloin kun minulle parhaiten sopii.

Odotin kuukausia Pajtim Statovcin uusinta teosta Tiranan sydän, sillä ihastuin hänen sydäntäkylmäävään esikoisteokseen Kissani Jugoslavia. Kissani Jugoslavia kertoi nuoren miehen kasvukertomuksen siksi mikä hän on, siksi mikä hänestä on tullut. Kirjan upeinta luettavaa oli hänen asuinkumppaninsa kuvailu. Pajtim Statovci kirjoittaa molemmissa kirjoissa sekä menneitä että nykyisiä tapahtumia. Tiranan sydän sisältää myös Albaniaan liittyviä tarinoita, joita päähenkilölle kertoo hänen isänsä. Tarinat ovat mielikuvituksellisia sankaritarinoita valloittajista. Yksi kiehtovimmista oli isän ja äidin kohtaaminen nuorina.

Hän pukee ylleen pikkusiskonsa hihattoman punaisen paidan kuin en olisi huoneessa ja kysyy, voimmeko seuraavaksi leikkiä miestä ja naista. Katson häntä jälleen ihmeissäni ja suostun, nousen ylös ja sanon, että sinä olet ilmeisesti nainen ja minä mies. Niin juuri, hän vastaa ja asettelee käteni alaselälleen ja omat kätensä kaulani ympärille.

Kirjan kertojaminä on kirjan alussa nuori albanialainen poika Bujar, jonka paras ystävä asuu naapurissa ja tykkää pukeutua tyttöjen vaatteisiin. Ystävyys vahvenee vuosien myötä samalla kun Albanian tilanne vaikeutuu. Kirjailija kertoo todellisesta köyhyydestä, jota myös ystävykset joutuvat kokemaan karattuaan kotoaan. Rakkaus ja ystävyys kestivät koettelemukset, joita nuoria kohtasi, sillä hyväksikäyttäjiä oli joka puolella. Lopulta kaverukset päättivät siirtyä Italian puolelle ja opiskelivat kieltä yhdessä. Matkalle he tarvitsivat veneen ja bensaa. Matka ei kuitenkaan onnistunut hyvin ja toinen heistä löysi itsensä italialaisesta mielisairaalasta.

Oli ihan sama minne me tulisimme, sillä kaikki paikat, joissa olin hänen kanssaan ollut, olivat olleet koteja.

Kertoja esiintyy välillä miehenä ja välillä naisena ihan oman fiiliksen mukaan. Päästäkseen maahanmuuttajaksi Italiaan hän kertoi olevansa transseksuaali, joille elämä Albaniassa on vaikeaa. Transseksuaalielämä tai elämä yleensä oli hänelle vaikeaa muissakin maissa. Hän oli mies, joka halusi välillä pukeutua naisen vaatteisiin ja esiintyä naisena. Tästä seurasi ongelmia varsinkin miesten kanssa, sillä kertoja ei kertonut olevansa mies ollessaan naisten vaatteissa. Kertoja etsi itseään ja identiteettiään useammasta eri maasta ja keksi tarinoita itsestään, eri ammatteja, nimiä, opintoja ym. Lopulta hän saapui Suomeen.

Tiranan sydän on monisyinen kirja, se on kuin moderni patsas, jota ei ymmärrä, mutta jota voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Tiranan sydämen muodostavat Albania, maahanmuuttajat, köyhyys, ulkopuolisuus, erilaisuus, seksuaalisuus ja rakkaus. Kissani Jugoslavia loi pohjan Pajtim Statovcin kirjalliselle uralle ja Tiranan sydän jatkaa hänen vahvasti seksuaalisuuteen ja maahanmuuttoon pohjautuvia tarinoitaan.

Olen yrittänyt työntää häntä loitommas, ulos ikkunasta niin kuin aaveen, sillä pelkään häntä vaikka hän ei ole täällä enää, ei ole ollut kohta vuosikymmeneen, pelkään sitä miten pidän häntä elossa.

Pajtim Statovci, Tiranan sydän ****
Otava 2016
s. 269

Statovci Pajtim: Kissani Jugoslavia

15 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä tosi kiinnostava kirja. Huomasin, että luit tätä niin, että se joka kiertää maailmaa on Bujar. Itse en tehnyt tätä tulkintaa. Tarkistan nyt vielä sinulta, että sanotaanko jossain kohtaa kirjaa, että maailmankiertäjä olisi nimenomaan Bujar vai jääkö se auki? Itse en tuollaista mainintaa huomannut, mutta ehkä minulla meni ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan lopussa hän toistaa äidilleen nimeään ja äiti sanoo, että on hänellä sen niminen poika.

      Poista
    2. Joo, mutta onko kotiinpalaava sama henkilö kuin maailmalla kiertävä? Miksi niillä matkoilla hänen nimeään ei mainita kertaakaan? Mielenkiintoisia juttuja. Luulen että tähän liittyy enemmän kuin miltä ensin näyttää.

      Poista
    3. Minä laitoinkin tuohon, että kirja on kuin moderni patsas, jota ei ymmärrä. Usko pois, olin kyllä hänen kanssaan ihan hukassa ja ajattelin kuten sinä, kunnes hän meni kotiinsa...olet niin oikeassa Omppu, että tämä voi sisältää enemmän kuin ymmärsin.

      Poista
    4. Muutin tuota tekstiäni, ettei se spoilaa lukijoita.

      Poista
    5. Minun tulkinta on, että kun toinen pojista hukkuu matkalla Italiaan, niin hän, joka jää henkiin, ikään kuin elää näiden kahden puolesta - ei vain omana itsenään, vaan jatkaa myös sen toisen elämää.

      Minulle olennainen vihje oli se, kenen ovikelloa palaaja soitti ensimmäisenä Tiranaan tultuaan. Eli hän oli Agim! Mutta kun Agimin asunnosta ei vastattu, vaan Bujarin äiti tuli ovelle, niin Agim ikään kuin korvasi tälle sen, että oli aiheuttanut tämän pojan kuoleman, ja tyytyi rooliinsa Bujarina.

      Poista
    6. Tämä on niin mielenkiintoinen teos. Lukija joutuu olemaan salapoliisina ja miettimään, että mitenkäs tässä nyt menikään. Kumpi on kumpi.

      Poista
  2. "Kissani Jugoslavia" jäi väliin, mutta tämä on tulossa. Postauksesi ja tuo monisyisyys kutkuttavat ja herättävät uteliaisuutta Bujarin tarinan annin suhteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein kiva kuulla sinun postauksesi tarinasta. Eikös se ole sanonta, että kun laittaa viisaat päät yhteen, niin...
      Postasin, että en ymmärtänyt, mutta toivottavasti sinä ymmärrät.

      Poista
  3. Ehdottoman korkealla omalla lukulistallani =D

    PAlaan sitten luettuani kirjan lukemaan tekstiäsi tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Mari :)
      Parempi olla lukematta etukäteen arviota, sillä tämä on aika erikoinen kirja :)

      Poista
  4. Luen Tiranan sydäntä par'aikaa, joten palajan juttuusi myöhemmin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiranan sydän saa siis muitakin bloggaajia, hienoa Kaisa Reetta <3
      Tulen lukemaan mielelläni sinun postauksesi kirjasta :)

      Poista
  5. Tunnen hieman kiinnostusta kirjaan, minulta Kissani Jugoslavia meni ohi, vaikka aloittelin sen lukemista. Se on hyllyssä odottamassa vuoroaan. Se roihusi aikoinaan niin raivoisasti blogisavuja, että siirryin etäämmälle. Joskus suitsutus tekee noinkin. Välttelen uutuuksien blogitekstejä, kun en halua vaikutteita, vaan haluan itse muodostaa käsityksen kirjasta, pidänkö vai ei. Vasta sen jälkeen etsin linkit, mutta niitäkin laiskasti. Sen sijaan kirjojen etsiminen blogeista on kivaa, jos kirja ei ole edes omissa listoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen toisinaan blogitekstejä, kun pähkäilen sen kanssa, että sopiiko kirja makuuni. Olen siis saanut monta kertaa lukuvinkkejä muiden teksteistä. Tietysti olen ollut eri mieltä ja samaa mieltä, mutta sehän se onkin mielenkiintoista, että kirja herättää keskustelua.
      Tiranan sydän on niin erikoinen kirja, että hyvä kun siitä keskustellaan ja uskalletaan sanoa miten sen on kokenut. Toivottavasti ehdit jossakin välissä lukemaan Tiranan sydämen ja Kissani Jugoslavian :)

      Poista