Ei se mun vika ole. Ei mua voi siitä syyttää. En mä mitään ollut tehnyt enkä tiedä yhtään, miten siinä niin kävi. Vajaa tunti sen jälkeen kun tyttö oli kiskottu mun jalkojen välistä minä jo tajusin että jotakin oli pielessä. Pahasti pielessä. Tyttö oli niin musta että oikein pelotti. Yönmusta, sudaninmusta.
Toni Morrisonin Luoja lasta auttakoon teoksella on vahva alku, sillä siitä nousee ylös mustien oma rasismi mustaa ihonväriä kohtaan. Viikko sitten luin tytöstä, jota oli koko kouluikä kiusattu mustan ihonvärinsä vuoksi ja nyt hän oli hyväpalkkainen malli. Toinen esimerkki nousee mieleeni laulajasta, joka vaalensi ihoaan, en tiedä millä, mutta lopputulos oli kauhea, Michael Jackson. Kirjan kansikuvassa on yönmusta kaunotar ja voin kuvitella kirjan päähenkilön Briden, ent. Lula Ann, näyttävän yhtä kauniilta. Briden äiti ei voinut sietää mustaa tytärtään, mutta kasvatti tämän kuuliaiseksi ja hyvätapaiseksi. Bride kaipasi kovasti äidin syliä ja hoivaa, niitä ei tippunut. Bride oli tyytyväinen läimäytyksistäkin, kunhan äiti kosketti edes jollakin tavalla. Isä katosi kuvioista heti, kun näki tyttövauvan, hän oli sitä mieltä, että Briden äiti oli pettänyt häntä, sillä he molemmat olivat keltaisia mustia. Bride kasvoi ilman lämpöä ja hellyyttä.
Pelottaa. Mulle tapahtuu jotain pahaa. Tuntuu kuin sulaisin pois. En osaa selittää sitä. Mutta tiedän milloin se kaikki alkoi. Se alkoi silloin kun se jätkä sanoi: "Et ole se nainen jonka haluan."
Huolimatta vanhempiensa hyljeksinnästä, Bridesta kehittyi kaunis ja menestyvä liikenainen, joka ajoi Jaguarilla ja pukeutui valkoisiin vaatteisiin. Hänellä oli kaikki hyvin, kunnes Booker sanoi ikävät sanansa. Bride oli alkuun, että ihan sama, eikä välittänyt Bookerin häipymisestä, mutta sen jälkeen kun hänet hakattiin pahasti ja hän joutui piilottelemaan kotonaan arpien paranemista, ajatukset alkoivat kiertää Bookerin sanojen ympärillä. Pikkuhiljaa Bride alkoi saada tietoja Bookerista ja kiinnostui yhä enemmän, sillä ollessaan menestyvä nainen, hän ei juurikaan kiinnittänyt huomiota Bookeriin, he eivät keskustelleet, heillä oli muuta tekemistä. Nyt Bridella oli aikaa, hän ei halunnut palata työpaikalleen, hän halusi etsiä Bookerin. Se mies saisi kertoa mitä tarkoitti sanoillaan ja miksi pakeni.
Booker oli ainut ihminen, jota hän saattoi vaatia tilille - ja se oli sama kuin olisi vaatinut tilille itseään, noussut puolustamaan itseään. Eikö hänellä ollut mitään arvoa? Edes jotain?
Luoja lasta auttakoon teoksessa ääneen pääsevät Briden lisäksi hänen äitinsä, ystävätär, Booker ja Rain. Rain on tyttö, joka pelasti Briden autosta, kun Bride ajoi kolarin etsintämatkallaan. Rainin oma tarina on kipeä ja hän on kokenut lyhyen elämänsä aikana ikäviä asioita. Kirjassa lapsuus ja sen kokemukset ovat vahvimmat teemat, joista kirjailija on punonut lukijalle viihdyttävän, mutta samalla ajatuksia antavan teoksen. Ben Furmanin sanoin - ei ole koskaan liian myöhäistä saada hyvä lapsuus, pitää paikkansa. Itselle ja muille on annettava anteeksi ja elettävä elämää eteenpäin, ei taaksepäin, muuten eläminen voi käydä liian raskaaksi.
Toni Morrison, Luoja lasta auttakoon *****
suom. Kaijamari Sivill
Tammen Keltainen kirjasto 2016
s. 180
God Help the Child 2015
Morrison Toni: Rakkaus (Nobel)
Morrison Toni: Koti
Muissa blogeissa lukijoina mm. Elegia, Sari, Ulla, Marika, Krista, Kaisa Reetta, Katja, Mari A, Laura, Katri , Omppu
Huh, tämä täytyy lukea! Morrison on vahva kirjoittaja.
VastaaPoistaSuosittelen, lue ihmeessä. Tämä kirja vei ja minä olin, että huh mikä tarina. Alusta loppuun koukuttava kertomus.
Poista"Ben Furmanin sanoin - ei ole koskaan liian myöhäistä saada hyvä lapsuus, pitää paikkansa. Itselle ja muille on annettava anteeksi ja elettävä elämää eteenpäin, ei taaksepäin, muuten eläminen voi käydä liian raskaaksi." Tämä on niin totta!!!
VastaaPoistaYritin lukea jotakin Morrisonia, mutta se ei vain saanut minua imuunsa...Valitan!
Kiitos Leena <3
PoistaEihän sille mitään voi, jos ei pidä jostakin kirjasta. Minut Morrison on koukuttanut kirjoihinsa. Olen lukenut nyt kolme Morrisonin teosta: Rakkaus, Koti ja tämän Luoja lasta auttakoon.
PS. Tai siis tappio on takuulla minun!
VastaaPoistaOlisi kiva tietää mitä kirjaa olet yrittänyt lukea ;)
PoistaTaas ajattelin tämän kirjoituksen nähdessäni, että Leenan pitäisi lukea tämä. Nämä uudet Morrisonit ovat erilaisia kuin vanhemmat- minäkään en ole vanhemmista niin innostunut vaan vähän jopa pitkästynyt osan kanssa.
PoistaOlen tykännyt kaikista kolmesta, jotka olen lukenut. Nämä kaikki on kirjoitettu 2000-luvulla. Haluaisin lukea varhaisemmasta tuotannosta esikoiskirjan Sinisimmät silmät ja Minun kansani, minun rakkaani teoksen.
PoistaNaarmuitta selviää harva aikuisuuteen ja armolliseen ajatukseen: ehkä vanhemmat kuitenkin tekivät parhaansa niillä taidoilla ja tiedoilla, joita tuolloin omasivat ja niissä olosuhteissa, joissa he elivät; kuten totesit anteeksiannon kautta etiäpäin:)
VastaaPoistaMorrison on nimenomaan vahva kirjailija, joka tuuppaa vaivattomasti verevät henkilöhahmonsa lähelle, iholle, lihaa ja verta oleviksi sykkiväsydämisiksi persooniksi, joiden tarinoihin on vaivatonta astua sisään ja eläytyä. Ei ehkä Morrisonin parasta ykköslaatua, mutta rempseää, rohkeaa ja konstailematonta tekstinvetoa, josta huokuu lämpöä & suurta ymmärrystä...
Ja sillehän on aina käyttöä.
Tällä kirjalla oli järkyttävän hyvä alku ja sitten kun aikuinen Bride tuli esille, ajattelin, että mitä jne., mutta sitten lähti se alamäki ja kuitenkin Bride oli edelleen se sama bimbo. Kunnes hän tapasi Rainin ja laskeutui sille tasolle mihin oli jäänyt. Sen jälkeen oli mahdollista kasvaa ja antaa anteeksi. Äärettömän hyvät henkilöhahmot, joista löytyy monipuolisuutta, hyvää ja pahaa jokaisesta.
PoistaSamaa mieltä lukemani kolmen kirjan jälkeen, että kaksi muuta ovat rosoisempia ja menevät enemmän ihon alle. Kuitenkin tässä oli sitä syyllisyyden, anteeksiannon ja lapsuuden kokemusten aukikerimistä, joten nostan samalle viivalle kuin Rakkaus ja Koti ovat. Äärimmäisen hyviä teemoja.
Tämä on mieleen jäävä romaani. Aluksi koin sen harvinaisen helpoksi Morrisonin romaaniksi, mutta nyt jälkeenpäin se on pysynyt mielessä. Vahva pieni kirja.
VastaaPoistaMinulle tuli sama mieleen, että onpas jopa viihteen puolelle kääntyvä teos, mutta kuitenkin vahva aihepiiri ja rosoiset teemat. Mieleenjäävä ja vahva.
PoistaNäin viime viikolla tuon saman artikkelin koulukiusatusta tytöstä, joka on nyt hyväpalkkainen malli - ja mieleeni tuli heti tämä kirja. Morrison on hieno ja huikean viisas kirjailija, jota soisin luettavan Suomessakin paljon enemmän. Minulle Luoja lasta auttakoon on ollut Morrisonilta lukemistani teoksista laimein ja vähäisimmän vaikutuksen tehnyt, mutta hyvä kirja joka tapauksessa.
VastaaPoistaTämä kirja vaikuttaa kaikkiin näköjään samalla tavalla. Tämä oli nyt kolmas lukemani Morrisonin kirja ja kaksi edellistä olivat todella vahvoja ja omaperäisiä, joissa oli mustien rotusortoa mukana. Tämä kirja alkoi mustien sisäisellä rasismilla eli kyllähän Morrison aiheessa pysyy, kun kirjoittaa mustista. Sitten tässä tuli lapsuudenkokemusten jättämät kolhut, jotka kulkevat mukana niin kauan kuin päästät niistä irti, joten kirjassa on psykologinen ote, eli aina ei tarvitse olla niin paha koko ajan. Rainin tarina oli se paha, joka aukaisi Briden lukot.
PoistaHyvä kirja.
Tämä oli hyvä kirja, mutta jäi minulle hieman latteaksi kokemukseksi. Kenties odotin enemmän ja jotain muuta. Tuli kyllä tästä mieleeni, että pitääkin lukea vielä jotain muuta Morrisonilta.
VastaaPoistaLue ihmeessä muitakin. Tuo Rakkaus ja Koti ovat vahvemmin rotusortoon liittyviä kirjoja, kun valkoiset sortavat mustia. Morrison on vahva kirjoittaja ja aiheita kyllä löytyy mustien sortamisesta, kun on tarinankerronta verissä.
PoistaHienoa Mai kun teit postauksen tästä upeasta kirjasta. Tykkäsin tästä kovasti, kuten olen pitänyt aiemmistakin Morrisoneista. Olen mukana Naisten Pankin lukupiirissä ja ajattelin suositella tätä kirjaa ensi kevään kirjoihin. - Tosi kiva blogi sinulla, liityin lukijaksi. - Mukavaa viikon jatkoa Pihakuiskaajan puutarhasta.
VastaaPoistaKiitos ja ihana juttu Anneli, että löysit tänne Kirjasähkökäyrään, tervetuloa vaan lukijaksi. Lukeminen on kyllä mukava harrastus, mutta niin on puutarhanhoitokin <3
PoistaTämä on todella hyvä lukupiirikirja. Kirjassa on sopivasti sivuja ja runsaasti eri teemoja.
Oikein kivaa viikon jatkoa sinullekin :)
Erinomainen kirja, vaikka en tunnekaan Morrisonia omakseni.
VastaaPoistaMinulle Morrison on The Nobel Queen. Naisia on liian vähän nobelistien joukossa, vain 14. Se ei ole siitä kiinni, etteikö olisi loistavia naiskirjailijoita.
PoistaVinkkasin mm. tätä kirjaa lukiolaisille, kun heidän "pitää" lukea joku Nobel-kirjailijoiden teoksista. Minusta tämä Morrisonin sopii hyvin lukiolaisille, koska Bride on nuori päähenkilö, teemat kiinnostavia eikä kirja ole kuitenkaan liian rankka, mitä useimmiten nobelistien kirjat ovat. :)
VastaaPoistaHyvä valinta, lisäksi kirjan sivumäärä on sopiva. Bride on varmasti juuri lukioikäisille sopiva henkilöhahmo, josta he löytävät sopivasti teemoja, jotka kuuluvat nuoruuteen.
PoistaMinua huvitti se, että Bride ei ymmärtänyt mitä kivaa on asua keskellä ei mitään, ilman mukavuuksia ja tv:tä ja nettiyhteyksiä. Se kohta kirjasta herättää varmasti keskustelua. Vastakohdat.