Oskarin koko naama muuttui punaiseksi. Hän alkoi hakata kädessään olleella isolla keittiöveitsellä raivopäisesti leikkuulautaan ja karjui jotain mistä ei saanut selvää. Yritin rauhoitella Oskaria, mutta en saanut häneen mitään kontaktia. Oskarin silmissä oli pelottava hullunkiilto ja sellainen pysähtynyt katse. Naaman väri oli muuttunut punaisesta valkoiseksi. Siirryin taka-alalle. Hirvitti. Pelotti.
Ylläoleva oli se hetki, kun Venla Kuoppamäki ymmärsi kirjassaan Sun poika kävi täällä, että hänen poikansa tarvitsi apua. Äiti ei enää kyennyt antamaan sitä. Hänen 17-vuotiaan poikansa elämä oli muuttunut todella holtittomaksi ja rajuksi ja hän käytti päihteitä, joten koti oli muuttunut turvattomaksi muulle perheelle. Kirja kertoi Oskarin viimeisistä vuosista. Kirja on äidin kertoma vimmainen tarina aikuistuvasta pojastaan.
Lopetettuani puhelun aloin itkeä. Soitin omalle äidilleni edelleen vähän itkuisena ja kerroin mitä oli tapahtunut. Äiti yritti rauhoitella ja hoki, että tein ihan oikein ja sen mikä oli välttämätöntä ja Oskarin parhaaksi. Niin kai. Se vain tuntui niin saatanan pahalta. Ihan kuin olisin pettänyt oman lapseni.
Lastensuojelu sijoitti pojan kiireisesti heti, kun hänet saatiin kiinni. Oskari oli aikuistumassa muutaman kuukauden päästä, joten sijoitus ei ollut pitkäaikainen. Tuonakin aikana hän ehti ottaa hatkoja, eli poistua sijoituksesta. Pojan pää oli hajoamassa ja hän tarvitsi rauhoittavaa. Äiti ajatteli kyseessä olevan vieroitusoireet. Pahempaa oli kuitenkin tulossa.
Oskari oli todella vahvasti lääkityn kuuloinen. Puhe oli puuroista, kuin hidastetusta elokuvasta. Silti siitä kuului ahdistus ja pelko selvästi läpi.
Venla Kuoppamäen esikoiskirja Sun poika kävi täällä kertoi hänen pojastaan, joka sairastui vakavasti mieleltään. Kirjasta nousi vahvasti esille äidin hätä ja ahdistus pojan sairastumisesta sekä yrityksestä saada hoitovastaiselle lapselleen tukea sairaudessa ja elämänhallintataidoissa. Enempää ei äiti voi tehdä lapsensa hyväksi kuin Venla Kuoppamäki teki.
Otan osaa suruunne. ❤
Venla Kuoppamäki, Sun poika kävi täällä
Teos 2022
s. 300
Muistelmat
Esikoiskirja
Tilanne on todella vaikea, jos ihminen ei ole sairaudentuntoinen. Suomessa on vielä niin tiukat kriteerit pakkohoidolle, että paljon inhimillistä kärsimystä ja hätää pääsee tapahtumaan.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi. Aikuinen on vaikea saada hoitoon, jos ei tunne olevansa sairas. Alaikäisen voi saada pakkohoitoon, mutta sieltä on helppo lähteä pois, jos kaverit tai päihteet ovat tärkeämpiä.
PoistaVoi miten surullista. Olen sanaton.
VastaaPoistaMielenterveysongelmat vetävät sanattomaksi.
PoistaKauhea tilanne kun oma lapsi muuttuu niin vaikeaksi että häntä ei pysty millään auttamaan. Uhmaikäistä pystyy vielä hillitsemään ja hallitsemaan ruumiillisesti, mutta aikuistuvaa nuorta ei millään. Siinä vanhempien oma elämä jää samalla elämättömäksi. Tässä alkaa sivullistakin ahdistaa...
VastaaPoistaTästä kirjasta voi lukea, miten paljon äiti teki saadakseen pojalleen hoitoa, mutta poika ei halunnut sitä. Läheiset joutuvat kokemaan paljon kamalia tilanteita, jopa tappouhkauksia ja väkivaltaa tilanteissa, joita Venla Kuoppamäki kuvaa hyvin tarkkaan kirjassa.
PoistaTodellakin muu perhe elää sairastuneen elämää tavalla tai toisella.
Tämä on hirveän tärkeä, surullinen ja vaikuttava kirja.
VastaaPoistaMinustakin tämä kirja on hirveän tärkeä ja surullinen sekä ensisijassa kirja on vaikuttava.
Poista