Hyvää Uutta Vuotta 2017

Uusi Vuosi edessämme

kuin avautuva kirja.

Emme tiedä tarinaa,

emme tiedä juonta.

Vain lukemalla sivu sivulta,

vain elämällä päivä päivältä,

tarina vie mukanaan seikkailuihin,

yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin.

Alati vaihtuviin kuin itse elämä.

Muistorikasta lukuvuotta 2017

         Mai

Vuoden 2016 haastekoonti

Nyt on menossa vuoden 2016 viimeiset päivät, aika hieman muistella mitä tuli luettua ja julkaistua täällä blogissani. Vuosi alkoi Sannabananan järjestämällä Rauhaa maailmaan lukumaratonilla, johon luin viisi kirjaa. Samanlainen Rauhan maraton olisi nytkin paikallaan, sillä vuosi 2016 oli kaikkea muuta kuin rauhallinen maailmalla, ja sotiminen jatkuu monessa maassa. Tammikuussa luin kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen Veijo Meren Manillaköyden. Jokainen varmaaan muistaa tämän sodasta lomalle päässeen miehen, joka halusi yllättää vaimonsa maasta löytämällään manillaköydellä, jonka kuljetus tuotti aika paljon ongelmia.

Helmikuussa päättyi Ullan blogin Talven lukuhaaste, joka kesti 15.10.15-29.2.16 välisen ajan.

Maeve Binchy Seitsemän talvista päivää
Camilla Läckberg Mantelintuoksua lumimyrskyssä
Juha-Pekka Koskinen Kuinka sydän pysäytetään
Sinikka Salokorpi Turun linnan Tonttu-ukon Jouluihme
Marjatta Kurenniemi Onnelin ja Annelin talvi
Johan Bargum Syyspurjehdus
John Steinbeckin Routakuun aika

Huhtikuussa sain Cats, books and me-blogin Kirsiltä vinkin koota kymmenen kärjessä oman kirjahyllyn lukemattomista kirjoista. Top 10 keskiviikko sisälsi hyvää lukemista, ja luin teoksia ihan mukavaan tahtiin, jos ei ollut muuta luettavaa. Sain luettua lukupinosta kuusi kirjaa, joten neljä siirtyy vuodelle 2017. Sen jälkeen teen uuden 10-kirjapinon. Tässä lukemani kuusi kirjaa:

John Steinbeck Torstai on toivoa täynnä
Heidi Köngäs Dora, Dora
Herta Müller Tänään en halunnut tavata itseäni  
Toni Morrison Koti 
Patrick Modiano  Kehäbulevardi
Sadie Jones Ehkä rakkaus oli totta 

Heinäkuussa oli kolmannen Klassikkohaasteen aika ja luin siihen perheväkivallasta kertovan Maria Jotunin (1880-1943) Huojuvan talon. Kirja julkaistiin postuumisti parikymmentä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Kirja ei kuitenkaan jättänyt kammoa, vaan voisin lukea kirjan uudelleen paremmalla ajalla ja syventyä ajankuvauksiin, miljöökuvauksiin ja muuhun tuon ajan kuvauksiin. Perheväkivallan on sanottu olleen kirjailijan oman kotielämän kuvausta, valitettavasti.

Elokuussa kokosin kirjat, jotka luin Lukutoukan kulttuuriblogin järjestämään kesäbingoon. Osallistuin kesäbingoon ensimmäistä kertaa ja se oli aika hauskaa ja huoletonta lukemista, kun vain luki ohjeen mukaan. Vain kaksi ruutua jäi rastittamatta kesäbingoruudukosta.

Antti Ritvasen Miten muistat minut teoksessa on värikäs kansi.
Enni Mustosen Ruokarouvan nimi liittyy ruokailuun.
Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta kirjassa rakastutaan.
Juha-Pekka Koskisen Benjamin Hawk-Merirosvon oppipoika  on lastenkirja.
Milla Ollikaisen Veripailakat, kirja jonka nimi on yksi sana.
Reijo Mäen Liian kaunis tyttö on dekkari.
Jo Nesbøn Tohtori Proktorin pierupulveri on lasten fantasiakirja.
Anthony Doerrin Davidin uni teoksessa lähetetään kirjeitä.
Dina Rubinan Kaksiosainen sukunimi on novellikirja.
Simo Hiltusen Lampaan vaatteissa on äijäkirja.
Kristina Carlsonin William N päiväkirja kertoo 1800-luvusta.
Maria Jotunin Huojuva talo sijoittuu menneisyyteen.
Lucinda Rileyn Keskiyön ruusun kannessa on nainen. Ihana kirja, historiaa ja nykyaikaa.
Andrew Michael Hurleyn Hylätystä rannasta on tehty elokuva.

Elokuussa oli myös aika koota Suketuksen Kansojen juurilla-lukuhaaste kokoon.  Haasteeseen luettiin alkuperäiskansoista kertovia kirjoja. Muissa lukemissani kirjoissa oli saamelaisia, mutta Valkoisen pilven maassa oli maoreja.

Aikio Ante: Aigi - Jänkäjärven syöverit 
Heikkinen Mikko-Pekka: Jääräpää 
Lark Sarah: Valkoisen pilven maa
Alasalmi Päivi: Joenjoen laulu
Alasalmi Päivi: Pajulinnun huuto

Lokakuussa oli aika koota Oksan hyllyltä - blogin viime syksynä alkanut elokuvallinen Seitsemännen taiteen tarinat lukuhaaste. Tähän elokuviin ja kirjoihin perustuvaan haasteeseen luin seuraavat kirjat:

Mary Kubica: Good Girl - Kunpa tietäisit
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Paula Hawkins: Nainen junassa
Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
Roald Dahl: Iso kiltti jätti
Roald Dahl: Kuka pelkää noitia
Péter Gardós: 117 kirjettä
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
David Ebershoff: Tanskalainen tyttö
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talvi
Colm Tóibín: Brooklyn
Kjell Westö: Kangastus 38
Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä
Lucinda Riley: Keskiyön ruusu 

Osallistuin myös Yöpöydän kirjat-blogin Niinan järjestämään lukuhermoja kutkuttavan haasteeseen lokakuun aikana, joka oli Halloween lukuhaaste. Halloweenin ystävänä halusin tietysti lukea aiheeseen liittyviä kirjoja hieman terävämmällä haarukalla ja veitsellä. Lasten- ja nuortenkirjoista löytyy aina sopivia kirjoja, aaveita, mörköjä, vampyyreja ym, mutta hiukan harmaiden aivosolujen (omien) pyörittelyn jälkeen, atshii mikä täällä pölisee, löysin halloween-teemaa aikuistenkin kirjoista.

Isabel Allende Henkien talo
Muriel Barberry Haltijaelämää
Alan Bradley Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Marko Hautala Torajyvät
Riitta Jalonen Kirkkaus
Mauri Kunnas Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset
Camilla Läckberg Pahanilmanlintu
Kristina Ohlsson Mion Blues
Ransom Riggs Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Seita Vuorela Lumi  

Joulukuun viimeisenä päivänä päättyy Ullan blogin New To You Reading Challenge-haaste. Tarkoituksena oli lukea kirjoja, joita löytyi omasta kirjahyllystä, kirjastosta jne. jotka olivat ennestään tuntemattomia, mutta haastoivat lukemaan 1.6 - 31. 12. 2016 välisenä aikana. Tärkeintä haasteessa oli löytämisen ilo, itselle uuden kirjailijan kirjan lukeminen. Tällaisia kirjalöytöjä olivat mielestäni:

Isabel Allende Henkien talo

Maria Jotuni Huojuva talo

Wladimir Kaminer Venäläiset naapurini, Kertomuksia porraskäytävästä 

W.G. Sebald Merkintöjä Korsikasta 

Raymond Carver Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta 

J.M.G. Clézio Alkusoitto

Anne Enright Unohdettu valssi

Alberto Moravia Kaksi naista 

Peter Sandström  Laudatur  

 

Vuosi 2016 on nyt paketoitu ja taputeltu ja laitettu kaunis rusetti päälle, ehkäpä vielä kaunis kukkanen rusettiin, sillä tämä lukeminen on ollut lahja minulle itselleni. Oikein antoisia lukuhetkiä on tullut vietettyä. Lämpöiset kiitokset lukuhaastajille Sannabananalle, Ullalle, Kirsille, Kristalle, Niinalle, Suketukselle ja Marikalle. Samoin Klassikkohaasteen vetäjille, jotka vaihtuvat joka kerta. Seuraava Klassikkohaaste loppuu tammikuun viimeinen päivä. 

Vuoden 2016 lukuhelmiä ovat olleet kirjat, joille ripottelen tähtisadetta ja suosittelen lukemaan: 

Riitta Jalosen Kirkkaus 

Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista

Kirsi Alanivan Villa Vietin linnut

Anja Snellmanin Lähestyminen

Juuli Niemen Et kävele yksin 

Tuutikki Tolosen Mörkövahti
Tuutikki Tolosen Mörköreitti  

Aris Fioretoksen Mary

Sadie Jonesin Kotiinpaluu

Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus 

Emma Clinen Tytöt

 

Lukuiloa ja tähtien loistetta kaikille 

t. Mai

Novellit, runot ja säeromaanit

NOVELLIT
  

24 yötä jouluun  

Toiset 24 yötä jouluun

Adichie Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana 

Alasalmi Päivi: Joenjoen laulu

Antell Ann-Christin: Puuvillatehtaan joulutarinat

Autio Orvokki: Sininen kaappi   

Beckett Samuel: Piiritetyn huoneen novelleja    

Berlin Lucia: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia   

Berlin Lucia: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia   

Berlin Lucia: Ilta Paratiisissa  

Canth Minna: Köyhää kansaa   

Capote Truman: Aamiainen Tiffanylla 

Carver Raymond: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta 

Catani Johanna ja Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon 

Christie Agatha: Neiti Marplen jäljillä

Christie Agatha: Kuolema keskitalvella 

Cline Emma: Daddy   

Ervasti Saara: Amorialaiset 

Eugenides Jeffrey: Oikukkaat puutarhat

Farah Nura: Lumimaa    

Haanpää Pentti: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja

Heyse Paul: Trevison koru-ompelijatar   

Heyse Paul: Kaksi vankia 

Helasvuo Mikael: Elisabethin kakku ja muita novelleja   

Huilaja Janne: Hevonen  

Hyry Antti: Kertomus 

Härkönen Anna-Leena: Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia

Härkönen Anna-Leena: Olis niin kiva ja muita kirjoituksia  

Härkönen Anna-Leena: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia 

Härkönen Anna-Leena: Ihan ystävänä sanon  

Isomäki Risto: Viiden meren kansa

James P.D.: Kuolema joulupäivänä    

Jansson Tove: Näkymätön lapsi 

Jansson Tove: Nukkekaappi 

Jansson Tove: Viesti 

Jansson Tove: Reilua peliä 

Jansson Tove, Kesäkirja 

Jansson Tove, Kuvanveistäjän tytär 

Jotuni Maria: Kun on tunteet ja Tyttö ruusutarhassa  

Jotuni Maria: Kun on tunteet

Järvikallas Marko: Sano jotain kaunista

Järvikallas Marko: Saattue 

Järvikallas Marko: Seitsemän päivän avioliitto   

Kallas Aino: Marokon lumoissa    

Kaminer Wladimir: Venäläiset naapurini, Kertomuksia porraskäytävästä  

Kaukonen Katja: Vihkivedet 

Keegan Claire: Aivan viime hetkellä 

Kilpi Eeva: Noidanlukko 

Koistinen Olavi: Mies joka laski miljardiin 

Laaksonen Heli: Lähtisiks föli   

Lapidus Jens: Ainakin äiti yritti - Rikostarinoita  

Latvala Taina: Ennen kuin kaikki muuttuu

Latvala Taina: Arvostelukappale 

Lehtolainen Leena: Joulupukin suudelma  

Liksom Rosa: Väliaikainen   

Lisko Eeva-Maria: Novellikokoelma Kahvila 

Machado Carmen Maria: Kahdeksan puraisua  

Mann Thomas: Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia (Nobel) 

Mantel Hilary: Margaret Thatcherin salamurha  

Mitchell David: Pilvikartasto  

Munro Alice: Viha, ystävyys, rakkaus (Nobel) 

Nopola Sinikka: Onko teillä tämmöistä  

Pöyliö Sari: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä  

Rannela Terhi: Yöuinti ja muita novelleja  

Rissanen Kari: Alaston takinkääntäjä  

Rubina Dina: Kaksiosainen sukunimi 

Runeberg Fredrika: Nuori nunna 

Santos Care: Suklaan maku 

Sebald W.G.: Merkintöjä Korsikasta  

Seppänen Jussi: Kymmenottelu 

Simukka Salla & Riikonen Marika: Marilyn, Marilyn: Tarinoita ikonista ja ihmisestä

 
Strout Elizabeth: Kaikki on mahdollista

TaoLin: Kaunis maailma 

Tervo Jari: Kallellaan

Tervo Jari ja Kati: Ukko

Tervo Jari ja Kati: Ukko ja mökki  

Tervo Kati: Rapsuta minua ja muita kirjoituksia

Valtonen Jussi: Vesiseinä  

Viikilä Jukka: Suomalainen vuosi  

Walker Tim: Lost in Suomi. Miten tapasin suomalaisen vaimoni ja muita kertomuksia

RUNOT

Carver Raymond: Sateisten päivien jälkeen

Erämaja Anja: Ehkä liioittelen vähän

Itkonen Jukka: Kaikki hyvin kasvimaalla

Itkonen Jukka: Koipihumppa - Runoja lapsille

Jarkko Jokinen: Uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä  

Jääskeläinen Markus: Ilmapallo 

Kaskinen Anna-Mari: Kauneimmat haukkuni  

Kaskinen Anna-Mari: On toinen maa   

Kunnas Kirsi: Tiitiäisen satupuu 

Kunnas Kirsi: Tapahtui Tiitiäisen maassa

Laaksonen Heli: Raparperisyrän  

Laaksonen Heli: Pulu uis   

Laaksonen Heli: Sulavoi 

Laaksonen Heli: Peippo vei 

Laaksonen Heli: Aurinko. Porkkana. Vesi.  

Lipponen Ulla (toim.): Kuukernuppi 

Nieminen Juho: Lainatut kumisaappaat lonksuvat jalassa 

Nieminen Juho: Saattaa sisältää pähkinää 

Nokkala Raija ja Ulla Kamppinen: Hirvi lukee dekkaria  

Runeberg J.L.: Vänrikki Stoolin tarinat 

Sachs Nelly: Israelin kärsimys

Tabermann Tommy: Passionata     

Tabermann Tommy: Aivan kuin joku itkisi  

Tapio Pauli: Varpuset ja aika  

Valli Suvi: Ohijuoksija 

Yrjänä A.W.: Arcana 

SÄEROMAANIT

Crossan Sarah: Yksi 

Crossan Sarah: Kuunnousu 

Kuronen Kirsti: Merikki 

Hyvää Joulua

                                         Yön satoi uutta lunta.
                  Se peitti jäisen maan.
                  ja järvi näkee unta
                  vain hanki peittonaan.
                  Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,
                  kun tähdistä kirkkaimman näimme.
                  Se jouluviesti on
                  taas kylmyyteen lämpöä saamme.
                  On mieli huoleton,
                  sillä joulu tuo valon maailmaamme.

                  Me kylmän unohdamme
                  ja talven tuiskuineen.
                  Ja luottaa haluamme
                  taas uuteen kevääseen.
                  Luonto lepää hetken hankien alla,
                  kun tuivertaa tuuli ja halla.
                  Vaan joulu tullessaan
                  myös mielemme kylmyyden poistaa.
                  Luo tähti valoaan,
                  kun se kirkkaimmin pimeässä loistaa.

                                         Tove Jansson, Muumilaakson laulukirja, 1993.

                                         Suom. Vexi Salmi

               Hyvää Joulumieltä ja Rauhaisaa Joulua!

 

Lauri Viita 100 vuotta syntymästä.

Mitä lienee
siitä viis,
kunhan uskot 
unelmiis.

         Lauri Viita

Lauri Arvi Viita (1916-1965) on tullut tunnetuksi sekä elämänkuvioidensa että kirjojensa ansiosta. Hänestä on tehty mm. näytelmä ja  elokuva Putoavia enkeleitä, joka kuvasi hänen avioliittoaan kirjailija Aila Meriluodon kanssa. Lauri Viita oli naimisissa kolme kertaa ja hänellä oli seitsemän lasta. 

Esikoisteos (runoteos) Betonimylläri ilmestyi 1947. Kukunor ilmestyi 1949 (runoteos). Ensimmäinen romaani Moreeni ilmestyi 1950. Käppyräinen 1954 oli jälleen runoteos. Vuonna 1961 ilmestyi runo- ja proosateos Suutarikin, suuri mies. Toinen romaani Entäs sitten, Leevi 1965 oli trilogian ensimmäinen osa, mutta Lauri Viita kuoli 49-vuotiaana autokolarissa kirjan ilmestymisvuonna.

Iso mies tuli pieneen kylään: Lauri Viita tuli maailmaan, teknistyvään ja saastuvaan ja ahtaan ennakkoluuloiseen; hän ei ollut kirjailija vaan luonnonmullistus. Jopa sellainen suurromaani kuin Moreeni tuntuu syntyneen pärskeenä keskeltä valtavaa henkistä kuohumistilaa. Viita oli ennen kaikkea ääneen ajattelija, verbaalinen nero.  

                                                                     Aila Meriluoto

Lauri Viita työskenteli kirvesmiehenä kuten isänsä, mutta jäi ensimmäisen runokokoelman ilmestymisen jälkeen vapaaksi kirjailijaksi. Työmiehen muuttuminen kirjailijaksi vaati veronsa, kirjailija eli vahvasti ja voimakkaasti, rosoisesti ja jopa railakkaasti. Hänen mielenterveytensä ei kestänyt ja hän vietti pitkiä aikoja hoitolaitoksissa. Diagnoosin hän sai jo 40-luvulla, skitsofrenia. Diagnoosista on kiistelty jälkikäteen, mutta sodanjälkeisenä aikana ei vielä mielenterveysasiat olleet parhaimmalla mahdollisella tolalla. Lauri Viita osallistui maanpuolustukseen rintamalla vuosina 1939-44.

Lauri Viita oli oppositiossa kaikkea vastaan, lopulta kai eniten itseään. Hänen sairautensakin oli persoonallisuuden toteuttamista, ikään kuin draamallista symbolitoimintaa, viimeisten aikojen sisäistä kivettymistä myöten. 

                                                              Aila Meriluoto

Lauri Viidan runosikermästä 8. runo (1965) :
Onni

Sain sen, mitä halusin, rakkauden,
ja sentään: olenko onnellinen?
Mitä odottelen?
Joka kerta, kun oveeni koputetaan,
on mieleni riemua tulvillaan.
Mitä odotankaan.

  
Lauri Viita muualla kirjallisuudessa:
Marjukka Kaasalainen: Lauri Viita runoilijana (1964). 
Sakari Katajamäki: Kukunor: Uni ja nonsensekirjallisuuden traditio Lauri Viidan runoelmassa. Väitöskirja Helsingin yliopisto. Helsinki: Ntamo, 2016. 
Yrjö Varpio: Lauri Viita – Kirjailija ja hänen maailmansa. Helsinki: WSOY, 1973
Raimo K. R. Salokangas: Kirjailijan kieli ja mieli: Lauri Viidan elämä sairauden valossa. Helsinki: Psychiatria Fennica, 2012.
Aila Meriluoto: Lauri Viita, Legenda jo eläessään. Wsoy 1974

Juuli Niemi: Et kävele yksin

 

 

 

Ensimmäiseen hengenvetoon, syntysijoille, ponnista pois, alkuräjähdykseen, Jumalan kämmenelle, Allahin ituun! Sinne asti meidän piti mennä. Lähiökoulun perjantain viimeiselle tunnille. Sinne missä pulpettiin on kaiverrettu kirkkovene ja rauhanmerkki. Missä vapaus on vaivaisen vartin päässä ja tunnelma harras ja herkkä. I take you to the candyshop, Ali hyräilee. I let you lick my lollipop, Niko jatkaa. Aamen, Siiri kommentoi jäätävästi. Tämä rukous on tosi. Ainakin tämän Ada tietää.

Nyt uidaan herkille vesille Juuli Niemen Junior-Finlandia palkitulla Et kävele yksin nuortenkirjassa. Kirja on rakkaustarina, mutta rakkaustarinoilla on alku, keskiosa ja loppu, niin tälläkin rakkaustarinalla, jonka päähenkilöt olivat 15-vuotiaat Ada ja Egzon. 

 

Juuli Niemen mukaan pitkään kirjoitettu kirja vaati pitkät kiitokset ja hän kiitteli mm. kollegoitaan Seita Vuorista ja Vilja-Tuulia Huotarista. Vuorisen Lumi teos oli myös ehdokkaana. Lumi teoksen traagisuutta lisäsi Seita Vuorisen kuolema kesken kirjan valmistumisen, jonka Vilja-Tuulia Huotarinen viimeisteli valmiiksi. Myös Lumi kertoo kahden maan nuorten tarinan. 

 

Skippasin aluksi Et kävele yksin teoksen, koska kansikuva on kuin suoraan meikkimainoksesta. Onneksi luin kirjan, sillä kirja kosketti minua yllättävällä tavalla nuorten elämän taitekohtien rankkuudella. Ei ole helppoa olla nuori nuorten maailmassa. 

Lintuparvi visersi niin kovaa, ettei enää voinut tietää mitä laulua itse lauloi, mitä toinen jatkoi. Parvi sulautui yhdeksi kauniiksi kuvioksi, jonka ääriviivat särisivät siipien saumojen kohdalta. Tuntui ihanalta lentää tarkassa muodostelmassa, olla osa yhdessä tehtyä kuviota.

15-vuotiaana ei ole helppoa tutustua siihen henkilöön, johon on ihastunut, varsinkin jos ei ole aiemmin seurustellut. Onko toinen yhtä ihastunut, saako vastakaikua. Kirja antaa molemmille nuorille mahdollisuuden kertoa oman tarinansa, oman ihastumisen alkutaipaleen, tutustumisen ja seurustelun, sen, että koko ajan tekee mieli olla lähekkäin ja sen, että ajattelee koko ajan vain ihastumisen kohdetta ja haluaa jakaa pienetkin asiat vain sen toisen kanssa.

Me nojaamme aitaa vasten. Vähän takakenossa, Ada alempana, minä päällä lämmittäen häntä. Siiderikin lämmittää, se on meidän välissä ja otamme siitä aina välillä huikat. Se on kuvottavan makeaa, mansikka ja vanilja ovat pelkkää esanssia ja makeutusainetta, mutta Adan huulilta maistettuna sekin on parempaa.

Nuoret juhlivat, käyvät koulua, viettävät aikaa kavereiden kanssa ja Egzon voi viettää aikaa Adan kotona. Omaan kotiinsa Egzon ei halua Adaa viedä. Kotona on liikaa ongelmia. Juuli Niemi kuvaa uskottavasti nuorten elämää ja siihen liittyviä asioita. Ada vahvistaa Egzonin itsetuntoa ja Egzon Adan. Yhdessä he ovat enemmän, kunnes...

 

Kirjan loppuosa on koskettava. Kirjan loppu kruunasi tämän kauniin kirjan ja herkän, orastavan rakkauden, ensirakkauden. Kirja on ansainnut Junior-Finlandia-palkinnon. Toivotan Juuli Niemelle onnea palkinnosta ja  tähtisadetta kirjailijanuralle.

Juuli Niemi, Et kävele yksin *****
Wsoy 2016
s. 359

Nuortenkirja

Junior-Finlandia 

Laila Hirvisaari: Hiljaisuus

 

 

 

 

Koski on hänen turvapaikkansa, tänne hän pakenee kun hänen sydämensä on pakahtumaisillaan niin kuin nyt. Hän kuulee veden pauhun ja näkee ison kiven ja valkoisen vaahdon kiven molemmin puolin ennen kuin se laantuu yhtenäiseksi virraksi alajuoksua kohti.

Laila Hirvisaaren Hiljaisuus teos kertoo 9-vuotiaan Ingan tarinan. Inga oli orpo ja asui isovanhempiensa luona. Kirja sijoittui 1940-luvulle ja kertoi sodan traumatisoivasta vaikutuksesta. Jokaisesta perheestä ja suvusta oli joku perheenjäsen kaatunut sodan aikana. Inga menetti molemmat vanhempansa 4-vuotiaana. Sen jälkeen hän ei puhunut. Puhumattomuus oli kuin punainen vaate kiusaajille. Kiusaajia olivat sekä aikuiset että lapset. Ingan lyhyt elämä oli tullut kirjassa taitekohtaansa ja isovanhemmat pelkäsivät tytön mielenterveyden puolesta.

Kukaan ei tiedä, miltä tuntuu olla hiljaa. Kun kuulee kaiken, pienimmän risahduksen, kaikki äänet. Ihmisten puheet. Linnun laulun. En vain voi kertoa että kuulen sanoilla, mutta kerron silmillä tai käsillä. En pysty puhumaan sanoja ääneen, vain mielessäni.

Hiljaisuus kirjan nimenä ja koskettava kuva pienestä tytöstä vaikuttivat siihen, että halusin lukea tämän kirjan. Mitä siellä hiljaisuuden takana oli, liittyikö siihen jokin tarina? Kyllä, siihen liittyy salaisuus, jota Inga ei pysty kertomaan kenellekään. Salaisuus tuli painajaisina uniin, eikä Inga pystynyt nukkumaan. Se vaikutti hänen ruokahaluunsa ja haluunsa tehdä ylipäätään jotain. Kun olisi edes yksi ystävä.

Laila Hirvisaari kirjoitti surullisen tarinan pienestä tytöstä, jolla oli liian suuri salaisuus harteillaan. Hän ei pystynyt puhumaan siitä, eikä edes kirjoittamaan, vaikka hän oli kirjoittanut lukuisia vihkoja täyteen, sillä hän kommunikoi kirjoittamalla vastaukset vihkoonsa, joka oli aina hänen taskussaan mukana. Koska kirja kertoi pienestä tytöstä, oli kirjan näkökulma pienen tytön näkökulma elämään, ihmisiin ja tapahtumiin. 

 

Kirjassa kuvattiin 40-luvun miljöötä aidon oloisesti, ja kulkupeleinä olivat hevoset. Kylä, jossa perhe asui, oli pieni maalaiskylä, ruokatarvikkeet hankittiin naapureilta, maito sieltä missä oli lehmiä, liha sieltä missä kasvatettiin sikoja, kananmunat kanankasvattajilta. Leivät ja pullat leivottiin kotona, marjat ja sienet haettiin metsästä. Luonto oli yksi kirjan hienoimmista elämyksistä, ja varsinkin koski, joka virtasi kylän läpi kulkevassa Helmijoessa. 

Inga oli herkkä ja syvästi tunteva tyttö, joka oli kokenut vaikean trauman. Eläminen pienessä maalaisyhteisössä ei ollut ollut hyvä kokemus, varsinkin kun paikka, missä trauma tapahtui oli koko ajan lähellä muistuttamassa tapahtuneesta. Lopulta isovanhemmat halusivat lapsenlapselleen apua. Vai oliko jo liian myöhäistä? Viisi vuotta oli pitkä aika. 

Kun kuuntelin Laila Hirvisaaren haastattelua, hän kertoi, että Hiljaisuuden kirjoittaminen oli ollut hänelle kaikista vaikeinta. Voin hyvin kuvitella sen, sillä kirja kosketti omalla hiljaisella tavallaan. Kukaan ei voi lukea kirjaa tuntematta myötätuntoa. Toivon, että huomaisimme myös tässä ajassa ne hiljaisimmat ja puuttuisimme niihin kiusaamisiin. 

 

Laila Hirvisaaren Hiljaisuus osallistui sodan jälkiseurauksiin, mutta se osallistui myös nykyajan koulukiusaamisiin syyttämättä ketään, mutta herättämällä omatuntoja. Miksi erilaisuuden hyväksyminen voi olla niin vaikeaa!

Minä toivon niin hartaasti, että jonain päivänä saisin sanoja suustani.

 

Laila Hirvisaari, Hiljaisuus 
Otava 2016
s. 239

Lapsen trauma