Camilla Sandberg ja Tiina Kauppinen: Taikametsän joulu

 

Eläimet olivat kokoontuneet suuren vahvan kuusen ympärille. Koko tonttujoukko punaisine hiippalakkeineen oli kutsunut Taikametsän eläimet juhlimaan kanssaan jouluaattoa.

 

Pikkulasten joulunodotukseen sopivat hyvin jouluiset satukirjat, kuten Camilla Sandbergin satukirja Taikametsän joulu, jonka päähenkilöt ovat eläimiä. Lapset rakastavat eläimiä. Tiina Kauppinen on kuvittanut kirjan herkullisen pastellisella kuvituksella, josta hehkuu joulun lämpöä. Tietysti joulunaika jännittää lapsia, mutta se jännittää myös metsän eläimiä.

 

Juhlan alkaessa kaikki istuivat omilla paikoillaan. Oravat, jänikset, hirviherra Elmeri, pöllövaari ja metsäkauriit valmistautuivat esitykseen. Majavat, poro, sudet, ketut, myyrät, hiiret, ilvekset, näätä ja lumikko sekä hirviperheet neiti ahmaa ja komeaa korppiherraa unohtamatta, olivat valmiina Taikametsän joulujuhlaan.

 

Kirjan sivuilla tulee tunnetuksi metsän asukit. Niitä voi katsella samalla kirjan sivuilta, kun kirjaa luetaan, sillä joka aukeamalla on kaunis kuva metsästä ja eläimistä. Samalla voi miettiä, että mitähän puita kasvaa metsässä ja mikä vuodenaika on meneillään. Kuvista voi nähdä myös pikkulintuja, jotka talvehtivat Suomessa kuten punatulkkuja, töyhtötiaisia, hömötiaisia ja talitiaisia. 

 

Kirjassa eläimet tulevat hyvin toimeen keskenään, sillä he ovat tehneet lupauksen, että jokainen pystyy korjaamaan omaa käytöstään. Kirjasta löytyy myös Petteri, joka tarkkailee piilossa eläinten joulujuhlaa.

 

Tilaisuus päättyi yhteislauluun, jossa kaikki lupasivat olla toisilleen ystävällisiä, ja läksiäislahjana he halasivat toinen toisiaan. Jos ei pystynyt halaamaan, oli sovittu että iloinen Hyvän Joulun toivotus riittäisi.

 

Camilla Sandberg on vieraiden kielten lehtori, kustantaja ja satupedagogi. Hän on julkaissut 13 teosta. Kirjassa hän kertoi, että lukeminen ja lukukokemukset ovat kielen kehityksen kannalta tärkeitä jo hyvin varhain. Koska lapsi käyttää oppimiseen kaikkia aisteja, Taikametsän Joulussa on paljon kuvia ja niiden kautta lapsen on mahdollista oppia uusia asioita ja eläytyä tarinaan.

 

Camilla Sandberg, Taikametsän joulu

kuvitus, Tiina Kauppinen

Sandcastle Productions 2020

s. 32

Satukirja

 

 

P. D. James: Kuolema joulupäivänä

 

Sanoin äänellä, jossa omat korvani erottivat vilpitöntä ihmetystä: ”Te työnsitte hänet alas. Te murhasitte hänet.”

 

Brittiläisen dekkaristin Phyllis Dorothy Jamesin novellikirja Kuolema joulupäivänä on sopivan rentouttava jouludekkari näin joulun alla. Rikoksista voi lukea viihdyttäviä tarinoita, mutta oikeassa elämässä ne ovat kurjia ja pilaavat ihmisten elämät, sekä rikollisten että rikoksen kohteeksi joutuneiden elämät. Kirjassa on kuusi novellia ja jokaisessa tapahtuu rikos.

 

Ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Jojo, päähenkilö muisteli vanhuksena omaa nuoruusaikaansa, jolloin joutui joka jouluksi isoäitinsä luokse joulun viettoon. Eräs joulu jäi mieleen erään ikävän tapahtuman vuoksi.

 

Tiedän kyllä, mitä uneni tarkoittaa. Olen lukenut vaikka mitä syyllisyyden psykologiasta. Sen jälkeen, kun menetin Elsien, olen elänyt vain kirjojen kautta. Niistä ei kuitenkaan ole apua. Enkä enää tiedä, kuka olen.

 

Seuraava tarina oli nimeltään Uhri. Tarinassa oli kaunis nainen, joka pyrki kuuluisuuteen menestyvien miesten kautta. Taakse jäivät katkerat ja kuolleet exät.

Kolmannen tarinan enteilevä nimi oli Joulupukkimurha. Kirjan päähenkilö oli dekkaristi. Häneltä kysyttiin aina haastatteluissa, että oletteko olleet tekemisissä oikean murhan kanssa? Hän valehteli joka kerta.

 

Olen lukenut aiemmin P.D. Jamesin dekkarin Totuus ja toiveet (1989), jonka pääteema oli ydinvoima. Ydinvoima on asia, joka pelottaa minua oikeasti, sillä olemme nähneet mitä ydinvoimalaonnettomuuksista voi seurata. Myös jätteiden sijoittaminen on ongelmallista, sillä ne säteilevät vielä satojen vuosien päästä. Kaikki tietävät mitä seurauksia säteilyistä on.

 

Jälleen voin toistaa sen, että Kuolema joulupäivänä sopii englantilaisesta elämänmenosta pitäville lukijoille. Kirjasta löytyy sekä kartanoelämää että työttömyyttä ja köyhyydessä elävän kuvausta. Kenestä sitten tulee eri olosuhteissa rikollinen, se kannattaa ottaa selville tämän jouluisen suklaakantisen kirjan sivuilta. Kuusi tarinaa, kuusi rikollista.

 

P.D. James, Kuolema joulupäivänä

suom. Jaakko Kankaanpää

Otava, Seven 2019

s. 185

Sleep no more: six murderous tales 2017

Dekkarinovellikirja 

P.D. James: Totuus ja toiveet

Antti Ala-Jokimäki: Armas Karviainen

 

Sohvan nurkasta, tyynyjen uumenista kuului vaimeaa tuhinaa. Jokin pörröinen kasa kohoili ja laski hiljakseen tyynyjen ympäröimänä. Tuhiseva pörröinen kerä näytti erehdyttävästi suurelta kanelipullalta. Kanelipulla alkoi liikehtiä. Se avautui hiljalleen ja suoristui yhdeksi karvaiseksi pötköksi, jolla oli häntä, neljä tassua ja roikkuvat luppakorvat.

 

Antti Ala-Jokimäen lastenkirjan ensimmäisellä sivulla aloitetaan kirjan päähenkilön Armas Karviaisen esittely. Kirjan sivuotsikko on omituisen pitkä: Dimangein ja smaragdein koristellun mittaamattoman arvokkaan kuninkaallisen kaulapannan arvoitus. Oikeasti kirja on huumorintajuinen ja hauska etsivätarina suoraan eläinten maailmasta ja sivuotsikko on lainattu suoraan kirjan sivulta.

 

Armas Karviainen eli kaksoiselämää, sillä hän oli tavallinen cockerspanieli perheensä parissa, mutta perheen ollessa töissä ja koulussa, hän ratkoi rikoksia Helsingin eläinten maailmassa ja piti omaa etsivätoimistoaan. Työkavereinaan hänellä olivat entinen poliisikoira Simo Hillokuono ja pieni Leivoska niminen lintu.

 

”Elämme synkkiä aikoja etsivä Karviainen. Itse Ison-Britannian kuningatar Elisabet II ojensi minulle dimangein ja smaragdein koristellun mittaamattoman arvokkaan kuninkaallisen kaulapannan. Nyt kaulapanta on kadonnut – kenties ikuisiksi ajoiksi!” lady Margaret parahti.

 

Welshin corgit, Lady Margaret Ophelia Nakkinaama ja miehensä Sir Rikhard II Nakkinaama, asuivat Britannian suurlähetystössä, joten etsivätoimistolle tuli etsintätehtävä suoraan huipulta. Rikos vaati nopeaa toimintaa, sillä poliisit eivät olleet löytäneet kaulapantaa. Etsivätoimiston eläimet olivat fiksua porukkaa ja ratkaisivat tämän kinkkisen rikoksen. Niinpä niin, voisi sanoa, että rikos ei kannata. Kirja herättää varmasti paljon puheenaiheita lasten kanssa kirjan parissa.

 

Antti Ala-Jokimäki, Armas Karviainen: Dimangein ja smaragdein koristellun mittaamattoman arvokkaan kuninkaallisen kaulapannan arvoitus.

 

Avain 2020

s. 193

Lastenkirja

Varhaisnuoret

Eläinten etsivätoimisto

Karin Erlandsson ja Peter Bergting: Yöjuna

 

Avainta pitää kääntää kaksi kierrosta.

Isoäiti katsoi Danjaa ja toisti samat sanat.

Kaksi kierrosta, muistatko, Danja? Muistatko varmasti?

 

Karin Erlandssonin hurmaava fantasiakirja Yöjuna sisältää 24 lukua. Kirjan parissa sujuu joulun odotus mukavasti, kun lukee joka päivä yhden luvun. Tosin kirjan jännittävässä tunnelmassa on mysteeriä ja taikaa, joten ne voivat viekoitella lukemaan nopeampaankin tahtiin. Kirjan päähenkilö Danja on 11-vuotias. Danjan perheellä oli tapana viettää koko joulukuu äidinäidin luona, joka asui vanhalla juna-asemalla. Mummin muisti oli alkanut pettää ja kävi niin ikävästi, että hän katosi.

 

Isoäidin aseman ohi ei ollut kulkenut junia vuosiin, eikä keskellä yötä varsinkaan pitäisi tulla yhtään junaa.

Juna tuuttasi taas, ja Danja katsoi ulos ikkunasta. Ulkona oli pimeää, vain punaisen kynttilän liekki lepatti.

 

Danja ihmetteli yöjunan tullessa asemalle, mutta pian hän huomasi olevansa sen kyydissä ja seikkailu alkoi, sillä Danja halusi tavata mumminsa. Yöjuna ei ollut mikä tahansa juna, eikä asemat sen varrella olleet samanlaisia kuin tavallisessa elämässä. Yöjunan avulla etsittiin kadonneita henkilöitä ja heidän etsijöitään kutsuttiin jäljittäjiksi. Tietysti tarinaan kuului myös epämiellyttäviä asioita, sillä eräs ikävä tyyppi halusi ohjata yöjunaa omien halujensa mukaan.

 

Hänen oli päästävä huoneeseen takaisin. Aivan pakko. Vaikka hän ei ymmärtänyt, miten aurinkopulla oli päätynyt huoneeseen, se taatusti liittyi isoäitiin.

 

Isoäidillä oli tapana leipoa aurinkopullia Danjan kanssa. Se oli yksi vihje Danjalle siitä, että mummi oli jossakin lähettyvillä. Danjan ei tarvinnut matkata yksin yöjunalla, sillä hän sai Konradista hyvää matkaseuraa. Konrad etsi matkan varrelta isäänsä.

 

Yöjuna on sympaattinen joulukuinen tarina, jossa on 24 luukkua. Matkat yöjunalla tapahtuvat siis öisin pimeään aikaan, joten suosittelen tarinaa jo kouluikäisille ja varahaisnuorille. Ihmisten katoaminen voi olla liian jännittävää herkimmille lukijoille. Minusta olisi hyvä, jos aiheesta keskustellaan, ettei jännittävä tarina aiheuta painajaisia. Jännityksestä ja mysteereistä pitäville lapsille ja varhaisnuorille Yöjunan tarina on varmasti mieluisa. Yöjunan tarina päättyy onnellisesti.

 

Karin Erlandsson on suomenruotsalainen kirjailija. Blogista löytyy hänen neliosaisen lastenkirjasarjansa aloittanut teos Helmenkalastaja, joka voitti Runeberg Junior-palkinnon vuonna 2018.

Yöjunan hämyiseen tunnelmaan sopivan kuvituksen on tehnyt ruotsalainen sarjakuvakirjailija ja graafikko Peter Bergting.

 

Karin Erlandsson, Yöjuna

kuvitus Peter Bergting

suom. Anu Koivunen

S & S 2020

s. 221

Lastenkirja

Varhaisnuoret

 

Karin Erlandsson: Helmenkalastaja

Joululahjakirjoja 2020

 

Jouluaattoon on vielä vähän yli kaksi viikkoa aikaa. Viimeistään nyt kannattaa harkita, mitä kirjoja voisi hankkia läheisille ja ystäville joululahjaksi. Jo aikaisemminkin olen maininnut, että aina ei tarvitse ostaa uusia kirjoja, sillä myös kirppareilta löytyy hyvää lukemista ja edullisesti. Pääasia, että miettii mistä kirjan saaja pitää. Jos hän on urheiluhullu, niin tietysti urheiluun liittyvät kirjat ovat mieluisia lahjoja.

 

Yksi mainioimmista urheiluun liittyvistä kirjoista on Mika Wickströmin Teemu Pukki Baby. Kirjaa on mukava urheilusta kiinnostuneen perheen lukea yhdessä joulunpyhien aikana.

 

 

Jos perhe on musikaalinen ja pitää oudoista ja erikoisista eläimistä, niin Laura Ruohosen Otus opus tempaisee mukaansa kivojen runojen ja tietoiskujen sekä musiikin maailmaan. Kirja oli Finlandia Junior-palkintoehdokas tänä vuonna.

 

  

Varhaisnuorten kirjamaku vaihtelee paljon ja riippuu mm. siitä, minkä verran he ovat aiemmin lukeneet. Olen huomannut, että heitä kiinnostavat etupäässä tietokirjat. Joku voi olla innostunut eläimistä, joku leipomisesta, joku askartelusta tai käsitöistä, joku avaruudesta, joku nippelitiedoista. Jännitys kiinnostaa myös monia, joten ehdotan lahjaksi Mikki Lishin Taikuuden taloa, joka aloittaa uuden kirjasarjan. Netistä löytyy jännittävä kirjatraileri kirjasta.

 

 

Nuoriso alkaa olla jo aika tarkka siitä, mitä he lukevat. Jos et millään keksi heille lukemista, niin silloin voit antaa lahjakortin kirjakauppaan tai verkkokauppoihin, jotka myyvät äänikirjoja. Sarah Crossanin Kuunnousu on uskomattoman hyvä säeromaani. Kirja kertoo nuoresta Joesta, jonka veli odottaa kuolemantuomiota vankilassa. Kirja käy siis hyvin sekä pojille että tytöille.

 

 

Myös aikuisten kirjamaku vaihtelee kovasti. Jotkut lukevat pääasiassa tietokirjoja. Helena Miettisen Hoida kolesteroli ajoissa antaa ajattelemisen aihetta jokaisen ruokavalioon ja terveellisempään elämään.

 

 

Rakkautta ja perhedraamoja lukeville suosittelen Delia Owensin iki-ihanaa esikoisteosta Suon villi laulu.

 

  

Sota-aiheet ovat monen lukijan makuun. Toinen maailmansota on aihepiiri, josta on jäänyt kaikille maapallon ihmisille sukupolvelta toiselle siirtyviä traumoja. Patricia Posnerin Auschwitzin apteekkari kertoo seikkaperäisesti kyseisen henkilön toiminnasta sota-aikana ja sen jälkeen.

 

 

Vanhempi väki kiinnostuu varmasti Erkki Kokon omakohtaisista muistelmista Me, sotalapset, joka kertoo neljän veljeksen evakkovuosista Ruotsissa toisen maailmansodan aikana.

 

  

Elämäkerroista suosittelen Marie-Héléne Baylacin tietoteosta Agatha Christie -Arvoituksellinen elämä. Upea kirjailija, jonka oma elämä oli kuin suoraan jostakin romaanista.

 

 

Lukemistani tietokirjoista parhaimmaksi nousee Maria Pettersonin Historian jännät naiset, josta löytyy historiallista tietoa mm. merirosvoista, vakoojista tai meedioista, jotka olivat naisia. Loistavaa luettavaa.

 

 

Jännitystä on tullut luettua aikamoinen määrä tänä vuonna. Siitä aihepiiristä suosittelen:

 

Nicci French: Murheellinen maanantai

Nicci French: Tiistai taakse jäänyt

Camilla Grebe: Varjokuvat

Jane Harper: Luonnonvoimat

Stina Jackson: Erämaa

John D.B.: Pohjoisen tähti

 

 

Mitä sinä aiot lukea jouluna?

 

Toivotan kaikille lukijoille iloista joulumieltä ja lukuiloa!

Maria Pettersson: Historian jännät naiset

 

Aikuisena aloin kirjata muistiin historian naisia ja heidän tarinoitaan. En etsinyt maailmanhistorian vaikutusvaltaisimpia naisia – etsin mielenkiintoisia, hurjia, erikoisia ja jänniä naisia. Naisia, jotka veivät tiedettä eteenpäin valtavin harppauksin ja samalla harrastivat uhkapelejä ja pitivät läjäpäin rakastajia. Naisia, jotka keräsivät suuren omaisuuden tiedustelemalla sijoitusohjeita hengiltä ja asettuivat sitten ehdolle Yhdysvaltain presidentiksi. Naisia, jotka johtivat maailman mahtavinta merirosvoarmeijaa. Naisia, joista pitäisi tehdä elokuvia, mutta joita ei edes mainittu historiantunneilla.

 

Maria Pettersson kirjoittaa tietoteoksessaan Historian jännät naiset todella mielenkiintoisista naisista tuhansien vuosien takaa aina 1900-luvulle asti. Historia on kirjoitettu ja opetettu kouluissa miesten silmin kuvattuna ja unohdettu naiset melkein kokonaan. Naiset ovat kautta historian kirjoittaneet kirjoja ja runoja, säveltäneet musiikkia ja maalanneet tauluja, mutta heidän taiteensa on laitettu heidän isiensä ja veljiensä nimiin. Naiset on pimitetty, heidän taitonsa on piilotettu, heitä on aliarvioitu ja heidät on unohdettu. Heistä ei ole kirjoitettu, eikä puhuttu.

 

Maria Pettersson on ollut aina kiinnostunut historiasta, samoin minä. Olin itsekin pettynyt siihen, että historiantunneilla koulussa ei puhuttu naisista mitään. Vaikka miesopettajani olivat erittäin kivoja ja taitavia opettamaan historiaa, kaipasin kovasti historiankirjojen sivuilta tietoa historiallisista naisista. Missä naiset olivat?

 

Etsin edelleen historiallisia naisia. Olen lukenut mm. Mia Kankimäen mainiot historiaan liittyvät matkakirjat, joissa kerrotaan historiallisten naisten elämästä mm. japanilaisesta kirjailijasta Sei Shõnagonista, joka eli hovinaisena 900-luvun Japanissa ja kirjoitti hovista ja omasta elämästä Tyynynaluskirjan (Makura no sõshi). Historiallisten naisten etsintään tarvitaan aiheesta kiinnostuneita ihmisiä. 

 

Voisin sanoa, että voimaannun jokaisesta tarinasta, joka kertoo historiallisista naisista, sillä me naiset olemme jatkumo. Me olemme synnyttäneet kaikki ihmiset historiassa ja nykyisyydessä ja tulemme synnyttämään myös tulevaisuudessa. Ja siihen jatkumoon tarvitaan myös miehiä. Tosin tästä kirjasta löytyy aika monta naista, jotka erosivat miehistään. Yhdysvaltalaisen Elizabeth Packardin (s.1816) mies sulki hänet mielisairaalaan mielipiteidensä vuoksi, joten Elizabeth joutui taistelemaan mielisairaiksi diagnosoitujen ja aviovaimojen oikeuksien puolesta ja sai kahdessa osavaltiossa vuonna 1869 vaimoille oikeuden omaisuuteen ja lasten huoltajuuteen.

 

Tämän päivän koululaisille on jo itsestään selvää, että naiset ovat politiikan huipulla, hakeutuvat presidentiksi, pääministeriksi ja muihin tehtäviin, joissa ollaan vallan huipulla päättämässä yhteiskunnan asioista. Maria Pettersson kertoo kirjassaan mm. 1700-luvulla eläneestä Anne-Josèphe Théroigne de Mèricourtista, joka eli kiihkeästi vallankumouksen vuosina, toimi kurtisaanina, luki paljon ja oli kiinnostunut politiikasta. Mèricourt ajoi mm. naisten äänioikeutta ja kirjoitti poliittisia artikkeleita, mutta ei päässyt naisena puhumaan kokouksissa. Vankilassaolon jälkeen hän vaati, että naiset saavat kantaa aseita ja vaati amatsonien pataljoonan perustamista. Ympäri Ranskaa perustettiinkin naisten taisteluyksiköitä ja huomattiin, että kansalliskaartissakin oli ollut yli 100 naista miehiksi pukeutuneena.

 

Naiset ovat olleet sodissa mukana muuttamassa historian kulkua. He ovat olleet mukana lopettamassa orjuutta, vapaustaistelijoina, vastarintatoiminnassa ja vakoilussa. He ovat joutuneet pahoinpitelyn kohteiksi, kidutetuiksi ja vankilaan toimintansa vuoksi. Riiassa vuonna 1891 syntyneestä Maria Pariisilaisesta tuli Venäjän ensimmäinen naisteologi ja Ranskan vastarintaliikkeen sankari. Hän auttoi juutalaisia pakoon ja toimitti vangeille ruoka-apua. Lopulta hänet ilmiannettiin ja hän joutui Auschwitziin, jossa eli lähes kaksi vuotta. Hän meni kaasukammioon erään tapettavaksi määrätyn naisen sijasta. Maria Pariisilainen julistettiin pyhäksi vuonna 2004.

 

Kirjassa kerrotaan myös kahdeksasta naisesta, jotka toimivat toisen maailmansodan aikana keskitysleireillä vartijoina, sairaanhoitajana, vartijoiden päällikkönä ja johtajana. Naisvartijoiden päällikköä Anna Kleinia syytettiin vankien huonosta kohtelusta ja kaasukammiotuomioista. Todisteiden puuttuessa hänet vapautettiin.

 

Naiset ovat kautta historian tehneet rikoksia esim. kolumbialainen huumeparonitar Griselda Blanco oli julma tappaja ja upporikas bisnesnainen, joka murhasi kolmen miehensä lisäksi noin 200 muuta henkilöä. Kirjassa kerrotaan myös naispuolisista merirosvoista, joista Cecilia Vaasa, Kustaa Vaasan tytär, sai 1500-luvulla kuuden pojan äitinä laillisen kaappariluvan, jolla sai luvan kaapata hollantilaisia ja englantilaisia aluksia, ja jopa tanskalaiset laivat saivat varoa tuota naispuolista kuninkaallista merirosvoa.

 

Maria Petterssonin tietoteos Historian jännät naiset kuvaa naisten elämää erilaisissa olosuhteissa kautta historian. Ihmiskunta on selvinnyt läpi orjuudet, sodat, keskitysleirit, taistelut, rikokset, pandemiat, vallankumoukset, etniset puhdistukset jne. ja naiset ovat olleet aina niissä mukana. Historian jännät naiset avasi oven näille historiallisille naisille. He tulivat näkyviksi ja heidän saavutuksensa ja tekonsa, oli ne sitten hyviä tai pahoja, tulivat lukijoiden tietoisuuteen. Tämän kirjan olisin halunnut lukea jo yläkouluaikana. Kirja on supermahtava.

 

Maria Pettersson, Historian jännät naiset *****

Atena 2020

s. 495 + kuvia + kuvalähteet + kirjallisuutta

Tietokirja

Kirjabloggaajien Joulukalenteri, 4. luukku

 

Kirjabloggaajien joulukalenterin 4. luukku avautui tänään. Valikoin tämän päivän kirjaksi Senja Mannilan toimittaman teoksen Ihanaa joulua. Kirjan hurmaavan kuvituksen on tehnyt kuvataiteilija Minna L. Immonen, joka on tullut suomalaisille tutuksi ihastuttavista postikorteistaan ja kalentereistaan. Ihanaa joulua kirjan kansikuvassa on todella kaunis kuva joulukuusesta, joka viritteli minut muistelemaan menneitä jouluja.

Minulle joulukuusi on viimeistään se asia, joka kruunaa joulun. Koska kaksospoikani olivat todella allergisia pienenä, ostin meille kauniin muovijoulukuusen, joka on toiminut hyvin näihin päiviin asti ja myös jatkossa. Voin sanoa, että kuusi on ollut aika ekologinen hankinta, sillä metsiin säästyneistä kuusista tulisi jo aikamoinen metsä.

 

 

Senja Mannila on koonnut Ihanaa joulua kirjan sivuille suomalaisia lauluja, runoja ja tarinoita.

 

Matka joulun salaisuuteen

 

Matka joulun salaisuuteen

alkaa hiljalleen.

On kuin joku koskettaisi

syvään kaipaukseen,

 

on kuin joku sytyttäisi

yöhön kynttilän,

liekin, joka valollansa

voittaa pimeän.

 

Anna-Mari Kaskinen, 2008

 

Kynttilät ja niiden valon loiste kuuluu ehdottomasti jouluumme. Muistan, että omassa mummolassani oli aito kuusi ja aidot kynttilät. Rakastin sitä näkyä. Valitettavasti kynttilöiden tuli aiheuttaa palovaaroja. Minulla on omakohtainen kokemus lapsuudesta, sillä sytytin pienenä kirjahyllyssä olevaan kynttilään tulen, ja se poltti hehkullaan yläpuolella olevaan kirjahyllyyn mustan kolon. Onneksi isä huomasi vahingon, ennen kuin tulipalo syttyi. Minua puhuteltiin tulipalon vaarasta niin vakavasti, että tulipalot tulivat uniini pitkäksi aikaa. Onneksi on myös sähkökynttilöitä. Pihamme on jo valaistu niillä.

 

Joulukonsertto

 

Suloinen pakkanen,

tuot meille joulun.

Kun et tule tuulena,

kun et tule märkyytenä,

kun et ole meren aalto

pakkashilepakahtuva

 

- kun olet tähti

niityn yllä, koivu

huurteessa ja kidelumi

kasvoilla, onnellinen

pako lämpöön, lapsuuteen!

 

Lassi Nummi 1987

 

Olisin onnellinen, jos jouluna olisi lunta. Lumi on viime jouluina ollut harvinaista täällä Turussa. Muistan lapsuuteni lumiset talvet, kun pystyimme hyppimään syvälle lumeen. Myös lapseni rakastivat Pohjois-Suomen lumisia talvia. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa lumen esiintymiseen, sillä talvemme ovat nykyisin leutoja jopa Pohjois-Suomessa ja Lapissa, josta alla oleva kuva viime joululta.

 

 

Yksi joulumuistoni lapsuudestani on jäänyt ikimuistoisena mieleeni. Perheeni meni sen yhden ja ainoan kerran joulukirkkoon joulupäivänä. Muistan kirkon tungoksen. Veljeni olivat saaneet ottaa joululahjansa mukaansa, sillä menimme kirkosta suoraan mummolaan joulupuurolle. Tietysti veljeni hermostuivat kirkon ahtaudessa ja kuumuudessa ja aloittivat taistelun kirkon käytävällä. He saivat nimittäin lahjaksi muoviset miekat. Luulenpa, että lähdimme kirkosta aika reipasta vauhtia pois. Tapahtumasta tuli perheen yhteinen hauska muisto, jota naurettiin joka vuosi.

 

Myös lemmikit kuuluvat joulun viettoon. Meillä oli Dino, kultainen noutaja, kun lapset olivat alakoulussa. Joka vuosi lapset olivat tehneet joulukoristeita päivähoidossa, koulussa ja kotona, joten niitä oli olohuoneen pöytä täynnä. Jostakin syystä Dino söi ensimmäisenä joulunaan yksitellen kaikki koristeet, niin että huomasin vasta, kun pöytä alkoi olla tyhjä, että koira oli syönyt ne. Sinne menivät kaikki lasten tekemät muistot.

Nykyisin rapsuttelemme Ozzya 7v.

 

 

Senja Mannila (toim.), Ihanaa joulua

kuvitus Minna L. Immonen

Valokuvat Helsingin kaupunginmuseo/ Pietinen Aarne Oy/ Grünberg Constantin

Kirjapaja 2020

s. 64

 

3.12.20: 3.luukku avattiin Elämä on ihanaa-blogissa

5.12.20: 5. luukku avataan Hemulin kirjahylly-blogissa

 

      Hellyttävää joulun aikaa ja lukuiloa!